Äiti, mitä minä tekisin?

Fiona Watt & työryhmä: 365 kivaa piirustus- ja maalaustehtävää. Suomentanut Päivi Lehtinen. 128 sivua. WSOY 2010.

Emily Bone, Rebecca Gilpin ja Leonie Pratt & työryhmä: Poikien paras puuhakirja. Suomentanut Päivi Lehtinen. 96 sivua. WSOY 2010.


Leonie Pratt, Rebecca Gilpin ja Ruth Brocklehurst: Tyttöjen ihana askartelukirja. Suomentanut Päivi Lehtinen. 96 sivua. WSOY 2010.



Joulunpyhät ovat ohi, mutta joululomaa on vielä kosolti jäljellä. Lumileikkien lomassa voi vaikka askarrella näiden hyvien ja innostavien kirjojen vinkkien avulla.

Mahtaako erilaisten piirustusoppaiden ja askartelukirjojen nykyinen tulva kertoa lähinnä lasten ja aikuisten uusavuttomuudesta ja mielikuvituksen puutteesta vai pikemminkin kädentaitojen uudesta tulemisesta?

365 kivaa piirustus- ja maalaustehtävää on todellinen runsauden sarvi, joka innostaa myös aikuista elvyttämään piirustustaitoaan.

Plussaa kirja saa siitä, että se ei sorru askartelussa nykyisin niin suosittuun välineurheiluun: sakset riittävät shapluunoiden tekoon, perinteiset puukynät, pastelliliidut, muste ja vesivärit väritykseen ja oma peukalo monien hahmojen sommitteluun. Perinteinen perunaleimasinpainantakin on edelleen muotia, tosin eettisen kulutuksen nimissä kirjassa kehotetaan, että ”Älä tuhlaa tuoreita kasviksia, vaan käytä painamiseen sellaisia, joita ei enää syödä.”

Kirjassa on myös kolmiulotteisen kaupungin rakennusvinkkejä, ohjeita maiseman tekemiseen, supersankarin ja prinsessoiden piirtämiseen.

Piirustus- ja maalaustehtävät ovat esteettisesti tyylikkäine ornamentteineen tarkkoja, mutta moni tekniikka antaa ideoita hyvinkin luoviin sovelluksiin.

Iso-britannialaiselta Fiona Wattilta on aiemmin ilmestynyt samalla konseptilla 365 hauskaa askartelutehtävää (WSOY 2008).

Tyttöjen ihana askartelukirja ja Poikien paras puuhakirja ovat nimiään ja värimaailmaansa myöten tiukan sukupuolisidonnaisia.

Tytöt askartelevat silkkipaperikukkia, prinsessan tornissa, kahisevan iltalaukun, veikeitä keijuja – eli sanalla sanoen kaikkea, mikä kimaltaa, säihkyy ja missä on paljon paljetteja ja muuta kruusausta.




Poikien taas ajatellaan innostuvan leijuvista lepakoista, taistelevista gladiaattoreista, aarrekartoista, muumioista, velhoista, hirviöistä ja katapulteista.

Ohjeissa on paljon askartelun perustekniikoita – paperintaittelua, kollaasitekniikkaa, pinnan kuvioimista ja värioppiakin. Eri asia on, kuinka lapsi mukautuu siihen tosiasiaan, että oman askartelun lopputulos ei ehkä ole yksi-yhteen kirjan aikuismaisen tarkasti toteutetun mallikuvan kanssa.

Tyttöjen ja poikien askartelukirjat soveltuvat parhaiten noin 8-10-vuotiaille. Uskoisin, että päiväkodeissa, kouluissa ja kerhoissa aikuiset ottavat näiden kirjojen konstailemattomat ideat avosylin vastaan.

Kaikkien kolmen kirjan käyttömukavuutta lisäävät kierresidos ja hakemisto.