keskiviikko 1. joulukuuta 2010

On sirkus saapunut kaupunkiin


Kirsi Kunnas: Sirkusjuttuja. Kuvittanut Juha Pykäläinen. 64 sivua. WSOY 1984. 2. painos 1996.















Sirkusjuttuja taitaa olla yksi vähiten tunnetuista Kirsi Kunnaksen lastenrunokokoelmista. Kokoelman ilmestyminen ajoittuu vaiheeseen, jolloin Kunnas kirjoitti lähinnä aikuislyriikkaa. Vahvan paluunsa lastenkirjallisuuteen hän teki varsinaisesti vasta 1990-luvulla, kokoelmallaan Tiitiäisen pippurimylly (1991).



Kunnas on hyvin visuaalinen runoilija. Niinpä ei ole yhdentekevää, kuinka hänen lastenlyriikkaansa kuvitetaan. Taidemaalari Juha Pykäläinen oli Sirkusjuttuja kuvittaessaan vasta uransa alussa. Hänen sinällään taidokkaat pienet, grafiikan vedoksia muistuttavat runokuvansa jäävät melko vaisuiksi. Pykäläinen palkittiin kuitenkin kuvituksestaan Rudolf Koivun palkinnolla.

Runoja on ilmestynyt uudelleen Christel Rönnsin kuvittamana kokoelmassa Tapahtui Tiitiäisen maassa (WSOY 2004).

Yllä Pykäläisen ja alhaalla Rönnsin versiot Kunnaksen runoon "Voimamies Anderssonnin loppu".


Kirjan rakenne on hauskasti sommiteltu sirkusohjelman muotoon, ensimmäisine ja toisine näytöksineen ja väliaikoineen kaikkineen. Kirjan lukija tutustuu muiden muassa Hermanni-pelleen, laitostuneeseen tiikeriin, Raivoisaan Rolandiin, leijonankesyttäjä Machoon ja käärmenaiseen, Anakondaan. Mukana on myös limerikki Hong Kongista kotoisin olevasta Jonglööri Jong Jongista.

Kunnaksen runoissa on hieman alavireinen tunnelma, mikä johtuu paljolti samastumisesta kehäraakkimaisiin sirkuseläimiin, jotka haikailevat täydellistä vapautta tai edes pientä hengähdystaukoa maneesin kiertämisestä.

Onneksi kokoelmasta löytyy myös monia Kunnakselle niin tunnusomaisia runoja, joissa kehämäinen rakennelma synnyttää jatkuvuuden tunteen:

Norsun unelma

Tässä on norsu
yksinäinen pakana,
jolla on unelma
kulkea norsun takana.

kärsä kiinni hännässä,
häntä kärsänmännässä
norsun takana norsu,
norsun takana norsun takana
norsun-pakana norsu.

Silloinpa koko maailma
olisi yhtä norsua!



Rouva Huu oli siippansa kanssa viime perjantaina sirkuksen ensi-illassa. Eikä missä tapansa sirkuksessa, vaan Sorin sirkuksessa, tamperelaisessa nuorisosirkuksessa, joka palkittiin 25:nnen juhlavuotensa kunniaksi marraskuussa valtion lastenkulttuuripalkinnolla.

Ja vaikka Sorin sirkus sijaitseekin Rouva Huun kotikadun päässä, niin tässä ei ole nyt mitään kotiinpäin vetämistä. Sorin sirkus on yksinkertaisesti huippuhyvä. Rouva Huun perhe on seurannut sorilaisten vaiheita jo lähes 15 vuoden ajan, ensin Winterin mutkassa Pispalassa ja nyttemmin Ahlmanintien areenalla.

Joulushow on tehty elokuvagaalan muotoon. Ohjelmisto koostuu klassisista elokuvista, niiden kohtauksista ja tunnistettavista hahmoista.

Uudelle sirkukselle tyypillinen tarinallistaminen – näyteltyjen jaksojen, musiikin, sirkustemppujen ja mimiikan yhdistäminen – on viety taas uudelle tasolle. Ja kaiken kruunaa live-bändi!

Gaala alkaa Peter Panin, Maija Poppasen, Ihmemaan Liisan ja Ihmemaa Ozin värikkään seurueen matkassa. Esityksen edetessä mennään jo vähän aikuismaisempaan elokuvaviihteeseen, muiden muassa Liza Minellin Cabaret´n, Mission Impossiblen ja Hairin musikaalin nosteessa.

Valtaosa esiintyjistä on jo aikuistuvia nuoria, jotka ovat harrastaneet sirkustaidetta pitkään Sorin suojissa. Muutamalle heistä on jo avautumassa "sirkustelusta" myös varteenotettava ammatti.

Nuoret valloittavat jälleen yleisönsä välittömällä, eläytyvällä ja intensiivisellä esiintymisellään. Akrobaattitemput ja keilanumerot eivät aina … tietenkään… onnistu ihan satavarmasti, mutta esitys jatkuu, ja hymy ei hyydy.



Rouva Huu ihastui tänä vuonna erityisesti Petteri Savikorven Frodo Reppulin roolihahmossa taituroimiin rengastemppuihin. Kuinka vaivattomasti ja veikeästi Savikorpi käsittelikään isoa vannetta!

1 kommentti:

  1. Minulle tämä "Sirkusjuttuja" on rakas omasta lapsuudestani, melkein niitä muita Kunnaksia rakkampi, niin ahkerasti tätä aikoinaan luin!

    VastaaPoista