Kun kaikilla on mukavaa

Kirsti Kuronen: Kuituset ja isän koodi. Kuvitus Jaakko Katajamäki. 98 sivua. Karisto 2010.










Viime vuonna alkanut Kirsti Kurosen Kuituset-sarja on tervetullut lisä pienimpien alakouluikäisten lukuharrastuksen alkuvaiheisiin. Himpun verran isommalla kirjasimella ja runsaammalla kuvituksella sarjaa voisi kutsua helppolukuiseksi.

Nuutti ja Niilo ovat ehtiväiset ekaluokkalaiset veljekset, joilla on kaksosuudesta huolimatta kummallakin omat määräävät luonteenpiirteensä ja tapansa. Pojat asuvat isovanhempiensa luona, sillä heidän vanhempansa kuolivat auto-onnettomuudessa, kun he olivat vasta parivuotiaita. Nuutin ja Niilon ja isovanhempien pienperhe on taas yksi hyvä esimerkki siitä, että ydinperheen rajat natisevat nykyisin lastenromaaneissakin. Pojat eivät mummun ja papan huoltajuutta kyseenalaista, koska ovat tähän järjestelyyn tottuneet, eivätkä muusta tiedäkään. Välillä tuntuu hyvältä lukea lastenkirjoja, joissa arkiset ongelmat ovat lapsen kokoisia ja elämänmakuisia, ilman tehostettua dramatiikkaa.



Kuituset ja isän koodi –kirjassa pojat perustavat Annin ja Eevan kanssa Neropattien kerhon. He pääsevät selville poikien isän ja naapurin Keijon vastaavasta salaseurasta ja saavat näin vihiä myös isänsä lapsuusajasta. Neropatit ratkaisevat isän ja Keijon salaseuran koodin ja saavat huomata, että poikien ajatukset ja rehdin ystävyyden perusteet pysyvät pohjimmiltaan samoina sukupolvelta toiselle.

Kirsti Kuronen on luonut lämpimän, empaattisen ja idyllisen kyläyhteisön, jossa kaikki pitävät huolta toisistaan. Ja toisin kuin monissa lasten- ja varhaisnuortenromaaneissa viime aikoina, niin Nuutin ja Niilon kyläkoulusta ei löydy mitään pahaa sanottavaa: pojat päättävät kutsua opettajankin mukaan syntymäpäivilleen!



Jaakko Katajamäen mustavalkokuvitus toistaa hyvin poikien mielenliikkeet ja sarjan peruslämpimän, empaattisen tunnelman.