Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää. Suomentanut Tero Valkonen. 412 sivua. WSOY 2010. Päällyksen typografia Kirsi Kujansuu.
Elämän ja kuoleman kaltevalla rajapinnalla viihdytään vampyyrifantasioiden lisäksi entistä useammin myös muissa nuortenromaaneissa.
Gayle Formanin Jos vielä jään (WSOY 2009) kertoo 17-vuotiaasta Miasta, joka herää auto-onnettomuuspaikalta ja huomaa seuraavansa tapahtumia ulkopuolisena, turtana ja näkymättömänä. Saman aiheen inhorealistisempi ja sävyltään tummaakin tummempi variointi löytyy myös Mats Wahlin Näkymättömästä (Otava 2005), joka kertoo skinien uhriksi joutuneen 16-vuotiaan Hilmerin haamuelämästä kotona ja koulussa.
Hannu Hirvosen Tuonenkehrääjät (Tammi 2010) sysää auto-onnettomuudessa päähenkilön, 12-vuotiaan Mii-tytön, kuoleman ja elämän rajatilaan. Siiri Enorannan Nukkuu lapsi viallinen (Robustos 2010) kertoo 1940-luvulle sodanjälkeiselle maaseudulle sijoittuvan tarinan noin kymmenvuotiaasta Soniasta, joka sairastuu keuhkotautiin ja enkeli istuu jo hänen vuoteensa vierellä…
Yhdysvaltalaisen Lauren Olivierin esikoisromaani Kuin viimeistä päivää hyödyntää monista elokuvistakin nykyisin tuttua ns. aikaluuppi-ideaa, jossa päähenkilö joutuu kokemaan samat tapahtumat useasti (esim. Harold Ramisin komediassa Päiväni murmelina, 1993).
17-vuotias Samantha Kingston kuuluu koulun suosituimpiin oppilaisiin, jos suosiota mitataan ulkonäöllä, sosiaalisella statuksella ja kaveripiirillä. Sam valmistautuu bileisiin, joissa hänen on tarkoitus vihdoinkin päästä neitsyydestään pitkäaikaisen poikaystävänsä Robin myötävaikutuksella. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja illan päätteeksi Sam joutuu vakavaan auto-onnettomuuteen.
Sam elää - tahtoen tai tahtomattaan - viimeisen elinpäivänsä vielä kuudesti – hieman poikkeavin painotuksin. Hän korjaa hapertuneet välit kotiväkeensä, erityisesti äitiin ja pikkusiskoon, yrittää hyvittää koulukiusaamisen jälkiä ja pelastaa yhden oppilaan itsemurhan. Ennen muuta Sam herkistyy tarkkailemaan lähipiiriään uusin, paremmin näkevin silmin ja kuuntelee sydämensä ääntä:
… tämä on uuden alun ensimmäinen päivä. Tästä lähtien toimin oikein. Minusta tulee eri ihminen, hyvä ihminen. Minusta tulee ihminen jota muistellaan hyvällä, ei ainoastaan muistella. Olen toistellut sitä toistelemasta päästyäni, ja ajatus antaa minulle voimaa, jotain mistä voi pitää kiinni, turvaa.
Ennalta-arvattava toisteinen rakenne sai välillä empimään, jätänkö kirjan kesken. Samin vähittäinen muodonmuutos pissis-tytöstä vastuunsa kantavaksi ja ystäviään kunnioittavaksi humaanisuuden kiiltokuvaksi ei kaikin puolin vakuuta, mutta romaanissa on hetkensä. Nuoria lukijoita arvattavasti kiinnostaa amerikkalaisen high school -elämän eksotiikka Cupido-päivineen ja autoajeluineen.
Kuin viimeistä päivää on taas hyvä todiste kirjailijoiden kekseliäisyydestä varioida nuortenromaaneissa jo kliseytynyttä kehityskertomuksen ideaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti