Luetut ja lukemattomat, osa 2

Rouva Huu oli tänään koko päivän Matin päivän kirjakutsuilla Tampereen maakuntakirjasto Metsossa. Kirjasto järjesti tämän koulutustilaisuuden Pirkanmaan kirjastoväelle ja muille yhteistyökumppaneille jo seitsemättä kertaa.

Tarjonta oli jälleen runsas, monipuolinen ja virikkeellinen.

Tässä muutamia poimintoja kirjastonhoitajien (Mervi Tilvis, Katariina Ahtiainen, Matti Karjalainen, Katja Leino ja Tuija Mäki) pitämistä esityksistä, joissa luotiin katsauksia viime vuoden lasten- ja nuortenkirjatarjontaan.

Lasten ja nuorten tietokirjatarjonta on entistä monipuolisempaa, mutta esitystapa on muuttumassa jos mahdollista entistäkin silppuisemmaksi. Askartelu- ja kädentaitokirjoista on nyt varaa valita, uusimpina trendeinä mm. helmityöt ja amigurumit. Myös musiikkikirjoja on tarjolla entistä enemmän.

Vampyyri- ja lohikäärmebuumi näkyy myös monissa faktaa ja fiktiota yhdistävissä näyttävissä teoksissa, joiden sijoittelu kirjastossa aiheuttaa usein päänvaivaa.

Kuvakirjatarjonta oli niin ikään runsasta ja alalle on tullut monia uusia pienkustantamoita. Rouva Huulle entuudestaan täysin tuntematon Wickwick-kustantamo herätti kiinnostusta ja sen tuotantoon täytyy pika-pikaa paneutua.

Entistä useammin kuvakirjoissa on riimiteltyä tekstiä. Tämä oli oiva havainto. Aivan varmasti riimitetty teksti tuo lukutapahtumaan aivan erilaisen säväyksen kuin suorasanainen perusteksti.

Monimediaisuus näkyy myös kuvakirjarintamalla: esimerkkeinä mainittiin mm. Hertta-kuvakirjat (Tammi), Lemmettyjen Isän poika (Lasten Keskus) ja Paasilinna-kustannuksen Dibitassut ja kadonnut prinsessa.

Myös kirjastoväki on havainnut kotimaisen realistisen nuortenkirjallisuuden vähäisyyden. Tuija Mäki on aivan oikeassa sanoessaan, että näistäkin ns. realistisista nuortenromaaneista löytyy yllättävän usein jokin fantasiaelementti.

Kirjastoväki antoi pyyhkeitä monesta - sekä kotimaisesta että käännnetystä - järkiään ihan liian paksusta lasten- ja nuortenromaanista, jotka olisivat kaivanneet karsintaa, editointia ja malttia.

Tammen Musta kaista –sarja todettiin epätasaiseksi. Rouva Huu on samaa mieltä siitä, että sarjan perusidea on oivallinen – saada nahkeasti lukevat pojat lukemisen imuun – mutta formaatti on jäänyt vähän puolitiehen. Kaikissa kustantajasarjan kirjoissa ei ole luvattua jännitystä, vauhtia ja vaarallista tilanteita.

M. E. Kuusi –kirjailijakuusikon Haudasta nousee hemmo (WSOY) on saanut hyvän vastaanoton ääneen luettuna. Kiinnostava havainto tämäkin.

Sapiskaa annettiin pienkustantajien monien teosten vähäiselle – ja pahimmillaan olemattomalle – editoinnille ja onnettomalle taitolle ja typografiselle tietämykselle ylisummaan. Kustannustoimittajan ammattitaito jää yhä useammin kokonaan välistä tässä prosessissa (pahimpina esimerkkeinä mainittiin Nordbooks-kustantamon monet kirjat).

Isolla ilolla tervehdittiin nykyistä käännöskirjatrendiä julkaista myös enenevässä määrin muuta kuin angloamerikkalaista fantasiaa. Yhtenä herkkupalan nostettiin esille mm. ranskalaisen Timotheé de Fombellen Tobi Lolness (Tammi), jota Rouva Huukin parhaillaan lukee. (Siitä sitten myöhemmin).

Kiinnostava havainto – ja tärkeä myös ääneen sanottuna – on se, että kirjastoväen vinkkelistä entistä enemmän ilmestyy lastenkirjoja aikuisille, eli kirjoja, joiden ilmeisin kohderyhmä löytyy lastenkirjaluokituksesta huolimatta aikuisista. Yhtenä tällaisena esimerkkinä mainittiin Johanna Sinisalon Moebiuksen maa (Teos).

Vaikka monet kirjat olivat Rouva Huulle entuudestaan tuttujakin tutumpia, päivän antiin mahtui myös monta kiinnostavaa kirjaa, jotka eivät ole Huun työpöydälle lainkaan ennättäneet. Näistä herkkupaloista maistiaisia myöhemmin Lastenkirjahyllyssä.

Ja erityisen hykerryttävää oli kuulla paljon lukevien kirjastonhoitajien kriittisiä näkemyksiä monista kirjoista. Matti Karjalainen ei empinyt sanoa ääneen, että hänen mielestään Sarah Nathanin Taikuutta ilmassa- ja Hullunmylly –teoksia (Sanoma Magazine) ei todellakaan ole tarvis hankkia kirjastoihin, vaikka lapset niitä kuinka sinne hankittavaksi hinkuisivatkin. Karjalaisen mielestä lapselle voi olla parempi vaikka niiden lukemisen sijaan kivittää ikkunoita hajalle!