Leena Krohn: Auringon lapsia. Kuvitus Inari Krohn. 80 sivua. Teos 2011. Graafinen suunnittelu Sofia Wilkman.
Toivottavasti Teoksen markkinointiosasto on ymmärtänyt ryhtyä yhteistyöhön kukkakauppojen kanssa. Leena Krohnin Auringon lapsia on sellainen kirja, jonka pitäisi olla myynnissä kaikissa floristiikkaan kunnianhimoisesti suhtautuvissa alan erikoisliikkeissä. Mikä mainio liikeidea: kukka ja kirja samassa paketissa: lohduksi surevalle, kyläilytuliaiseksi tulppaanikimpun kera tai yllätyslahjaksi ystävälle.
Orvokki on noin kymmenvuotias koulutyttö, joka elää idyllisessä pikkukaupungissa naisten hallitsemassa pienperheessä. Orvokin kasvatus on hajautettu äidin, tädin ja mummon kesken. Omalaatuinen eno toimittaa perheen miehen virkaa, miten parhaiten taitaa.
Orvokki saa viikon mittaisen pestin kukkakaupan lähettinä. Senseitsemänkukkaa-nimisen kukkakaupan omistaja neiti Horsma lähettää Orvokin joka päivä toimittamaan kukkalähetyksiä eri puolille kaupunkia. Orvokki vie kukkia monen lapsen riuduttamalle yksinhuoltajaäidille, joka kerää vielä voimia lapsivuoteessa, ylioppilaalle, vangille, luulotautiselle vanhalle rouvalle sairaalaan, professorille, oopperalaulajattarelle, kaupungin pormestarille, entiselle kauneuskuningattarelle ja taikurin hautajaisiin. Kukkien ja ihmisten kohtaaminen koulii Orvokin ymmärrystä elämän kiertokulusta ja ihmismielen oikullisuudesta.
Ja niin Orvokki oppii viikon aikana paljon, itsestään ja elämästä ylisummaan. Neiti Horsma opastaa häntä kunnioittamaan ja ymmärtämään kukkien kieltä:
– Mutta mikä oli kaikkein ensimmäinen kukka? Orvokki kysyi.
– Sitäpä ei kukaan voi tietää, mutta ensimmäiset kukat ilmestyivät rannoille ja kosteikkoihin, sinne missä ne saivat tarpeeksi juotavaa. Ja sinne, missä aurinko paistoi lämpimimmin. Sillä kukat ovat auringon lapsia. Kukat kukoistivat ja kuihtuivat, niiden lehdet ja varret maatuivat, ja kun vuosituhannet vierivät, tämä tähti muuttui yhä kauniimmaksi ja hedelmällisemmäksi. Kukkien vuoksi mekin voimme elää täällä.
– Eikö olisi ihmisiä, jos ei olisi kukkia? Orvokki kysyi yllättyneenä. – Niinkö tärkeitä kukat ovat?
– Niin minä ajattelen, neiti Horsma sanoi. – Se ajatus sopii kukkakauppiaalle, eikö vain?
Vuonna 2008 ilmestyneen Kotini on Riioraa –kirjan tapaan Leena Krohn (s. 1947) antaa – lähinnä aikuislukijan huvitukseksi – muutamia vihjeitä teoksen tapahtuma-ajasta. Kevyesti mainitaan, kuinka Orvokki haluaisi lukea kirjakaupan ikkunassa näkemänsä kirjat, brittiläisen Erik Linklaterin lastenkirja Kuussa tuulee (WSOY 1947) ja Marjatta Kurenniemen saturomaani Kuinka-Kum-maa-on-kaikkialla (Tammi 1954). On ilmiselvää, että romaanin tunnelmassa ja herkissä muistikuvissa on paljon häivähdyksiä Krohnin omasta lapsuudesta.
Leena Krohn liikkuu suvereenisti ikärajattomalla kirjallisuuden alueella. Auringon lapsia on aivan kirjaimellisesti ymmärrettynä monenikäisten kaunokirjallisuutta. Auringon lapsia on miellyttävällä tavalla vanhanaikainen lasten romaani, jonka punnittu kieli ja ilmaisu hivelevät silmää ja korvaa.
Krohn ei kirjoita mitään lapsen pään yli, sillä romaanin ydin avautuu sekä lapselle että aikuiselle. Orvokki ihmettelee suurin totisin silmin elämän vivahteita ja virittää lukijankin tähän samaan naiivin-uteliaaseen elämäntapaan.
Ihanteellista? Toki, mutta jostain syystä tällaiselle idealismille on mielestäni juuri nyt tilausta.
Esteettisesti jo itsessään nautittavan lukuelämyksen kruunaa vielä visuaalinen loppusilaus: Inari Krohnin käsin väritetyt grafiikan vedokset ovat kunnianosoitus saksalaiselle luonnontieteilijä-kuvittaja Maria Sibylla Merianille (1647–1717). Merian teki tarkkoja maalauksia (ks. kuva vasemmalla) tutkimistaan hyönteisistä ja kasveista.
Inari Krohnin tarkat kasvitutkielmat ovat kuin vanhoista luonnontiedon kirjoista tai opetustauluista. Vaikka lapsi ei välttämättä tuntisikaan vielä vetoa näihin jumalaisen kauniisiin kasvikuviin sinänsä, hän oivaltaa varmasti kasvien symboliikan ja kuvakielen merkityksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti