Sukankudonta on nyt pop!

Anne-Maj Felin: Tarina villasukista. Kuvittanut Silja Felin. AMF-kustannus 2010. 37 sivua.

Kyllikki Mitronen & Liia Vilkkumaa: Sukkasillaan. Perusohjeet ja 44 kaunista mallia. Tammi 2005. 5. painos 2009. 155 sivua. Valokuvat Patrik Rastenberger, piirrokset Markus Pyörälä.






Sukkien kutominen on hyvin trendikästä. Tämän tästä järjestetään myös erilaisia hyväntekeväisyyskampanjoita.

Yksi Rouva Huun sydäntä lämmittänyt hanke oli Sukkia sivareille –kampanja viime vuoden lopulla, jolla kerättiin sukkia siviilipalvelusmiehille ja totaalikieltäytyjille – provokatoriseksi vastineeksi Sotilaskotiliiton Sukkia tuntemattomalle sotilaalle –keruuprojektille.

Perussukan ohjeen löytää nykyisin jo lankavyyhdin kääreestä ja hieman vaihtelunhaluisimmille kutojille on tarjolla kotimainen viehättävä ja sukkakuumeen nostattava äidin ja tyttären, Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan, koostama Sukkasillaan–kirja, josta löytyy perusohjeiden lisäksi runsaat 40 toinen toistaan kauniimpaa sukkamallia tarkkoine ja havainnollisine ohjeineen.

Kirjan houkuttelevat värivalokuvat ja piirrokset kääntävät sukankudontaan nurjastikin suhtautuvan mielen ja innostavat kokeilemaan alakouluaikaisten hiestä nahkeiden muotopuolien teelmien jälkeen vielä kerran, josko sukka sukeutuisi…




Rouva Huu on tehnyt kuluneen syksyn ja talven aikana summamutikassa arvioiden kymmenen sukkaparia. Tarvetta ei välttämättä olisi ollut lähipiirilläkään niin monille sukille, mutta erilaiset liukuvärjätyt uudet langat on pakko nostaa puikoille ja saada kutomisesta myös esteettistä mielihyvää.

Myrskylässä asuva kirjastonhoitaja ja äidinkielenopettaja Ann-Maj Felin hyödyntää hauskasti sukkabuumia omakustanteisessa kuvakirjassaan Tarina villasukista. Kirjassa seikkailevat kahdesta aiemmasta Felinin lastenkirjasta tutut kaksossisarukset Viivi ja Veeti (Viivi ja Veeti tattiretkellä, 2008 ja Veeti ja kiusaajat, 2009.

Viivi ja Veeti kuulevat naapurissa asuvalta mummolta sukkaparin vaiherikkaan ja tunnekylläisen tarinan. Sukkaparin sukat joutuvat maailman melskeissä toisistaan eroon, kunnes kierrätysmateriaalien tuunaukseen erikoistunut kädentaitaja antaa toiselle sukalle uuden elämän.





Felin markkinoi Viivi ja Veeti –kirjojaan helppolukuisina. Yli nelitavuiset sanat on tavutettu. Enemmän huomiota olisi voinut kuitenkin kiinnittää kirjan typografiaan ja tekstin kokoon: väljemmällä taitolla ja isommalla fontilla tekstistä olisi saanut aloittelevakin lukija paremmin selkoa. Nykymuotoisena kirja sopinee parhaiten ääneen luettavaksi, vaikkapa juuri isovanhemman ja lapsenlapsien yhteisiin lukuhetkiin. Silja Felinin vesivärikuvitus on haalean kevyttä ja personoi villasukat silmin ja ilmein.