Myyrä puhemiehenä, eli kuinka lastenkirjallisuus pääsee otsikoihin

Zděnek Miler & Hana Doskocilová: Myyrä puhemiehenä. Suomentanut Kirsti Siraste. 54 sivua. Tammi 2002.

Zděnek Miler: Myyrän satuaarre. Tekstit: Hana Doskocilová. Suomentanut Kirsti Siraste. 100 sivua. Tammi 2011.






Viime viikon tiistaina Iltalehdessä julkaistiin näyttävästi viisivuotiaan pojan äidin haastattelu. Äiti oli hämmentynyt luettuaan pojalleen lastenkirjakerhon kautta tilaamaansa Zděnek Milerin kuvakirjaa Myyrä puhemiehenä.

Kirjassa myyrä myötäelää jänisten kosiopuuhia. Jenni-jänis ei antaudu aivan muitta mutkitta Jonni-jäniksen pauloihin, vaan leikkii vaikeasti tavoiteltavaa. Epäonninen kosija Jonni apeutuu täysin ja uhkaa syödä myrkyllisen kärpässienen. Jonni uskottelee itselleen, että kun Jenni huomaisi Jonnin kuolleen, se tajuaisi vihdoin kuinka paljon Jonni oli Jenniä rakastanut.




Jänisten lovestory päättyy tietenkin onnellisesti ja pian odotetaan jo malttamattomasti perheenlisäystä. Samainen äiti närkästyi myös tarinaan kuuluvista synnytyskuvista, joissa pikkupupun iloinen pää pilkistää äidin haarovälistä.

Kieltämättä kirjan lapsipsykologia töksähtää kärpässienien ja kuolemauhkailujen osalta. Tekstin kömpelyys johtuu varmasti osittain myös siitä, että tarinat ovat ensin tulleet tutuiksi animaatioina, joissa kaikki hoituu paljon puhuvien eleiden ja toiminnan kautta. Animaatioiden pohjalta on sorvattu vasta myöhemmin kuvakirjoja.

Lasten vanhemmat haluavat usein suojella lapsiaan kaikelta pahalta ja ahdistavalta. Isoin menekki onkin ympäripyöreän auvoista ja rikkumatonta idylliä kuvaavilla latenkirjoilla. Yhtä kaikki lastenkirjojen tulee käsitellä myös rankkoja, kipeitä, vaikeita ja kimurantteja aiheita.

Iltalehden haastattelema närkästynyt äiti teki mielestäni poikaansa kohtaan vääryyttä, koska ei halunnut lukea kirjaa pojalleen toistamiseen, vaikka aihe poikaa selvästi kiinnosti.

Lapsi työstää lastenkirjoissa monia häntä hämmentäviä aiheita usein toiston ja kertauksen kautta. Tämä vaatii erityistä herkkyyttä kirjoja lapsen kanssa lukevalta aikuiselta, jolla tulisi olla myös alttiutta heittäytyä mukaan lapsen spontaaneihin keskustelun avauksiin.

Jos aikuinen tietää lapsen erityisen herkäksi, hän tekee mielestäni viisaasti, jos lukee kirjan ennalta ja miettii sitten sen sopivuutta juuri tälle tietylle lapselle.

Ristiriitaisen aiheen edessä aikuinen voi todeta olevansa itsekin hämmentynyt. Lapsi ja aikuinen voivat yhdessä miettiä kirjan juoneen mieluisiaan muutoksia. Aikuinen voi myös todeta, että tosielämässä esimerkiksi tällainen jäniksen kostonhaluinen ja itsesäälinen käytös ei olisi järin viisasta.

Samainen Iltalehden haastattelema äiti halusi myös lastenkirjoihin varoitustekstejä, jos ne sisältävät voimakkaita kohtauksia. Asiasta on sukeutunut jo monipolvinen keskustelu ainakin Vauva-lehden nettisivuilla.

Rouva Huuta vähän naurattaa, että median huomion anastavat nykyisin lähes yksinomaan tällaiset lastenkirjallisuuteen liityvät ylilyönnit ja holhoavat kannanotot.

Koko kirjallisuuden alueen tunnettavuuden ja yleisen statuksen kannalta olisi paljon lystimpää julkaista uutisia, haastatteluja ja katsauksia suomalaisen lastenkirjallisuuden monipuolisuudesta, taitavista ja kekseliäistä kirjailijoista, jotka eri tavoin ottavat kirjoissaan kantaa ajankohtaisiin keskustelun aiheisiin.

Voimakkaat holhoavat reaktiot kertovat osaltaan omaa kieltään siitä, että nykyvanhemmat ovat aika hukassa lasten kirjallisuuskasvatuksen kanssa. Kirjoja ilmestyy Suomessa enemmän kuin koskaan ennen. Toisaalla lasten- ja nuortenkirjakritiikin määrä on vähentynyt, kirjakauppojen valikoimat pienentyneet ja lapsiperheiden yhteinen aika on entisestään niukentunut.

Tähän markkinarakoon Lastenkirjainstituutti lanseeraa Tampereella ensi viikon torstaina alkavat kaikille kiinnostuneille avoimet ja maksuttomat lukuvalmennusillat, joiden tarkempi ohjelma
löytyy instituutin sivuilta.

Myyrä-kirjojen isä Zděnek Miler on täyttänyt tänä vuonna 90 vuotta. Ensimmäinen Myyrä-hahmo syntyi 55 vuotta sitten vuonna 1956. Näiden juhlavuosien kunniaksi Tammi on julkaissut kokoomateoksen Myyrän satuaarre, joka sisältää pieniä anekdootteja Myyrä-animaatioiden ja –kirjojen tiimoilta, ennen Suomessa julkaisemattomia Milerin kuvituksia mm. tsekkiläisiin kansansatuihin ja pikkutarinoihin. Mukana kokoelmassa ovat myös klassikkotarinat Kuinka myyrä sai housut ja Myyrän auto.