Maija Larmola, Antti Larmola ja Leena Lumme: Tiikerihevonen ja muita juttuja Kukkulan korttelista. 88 sivua. SKS 2010. Graafinen suunnittelu ja taitto Henriikka Salonen.
Kukkulan kortteli –sarja (1987–2010) on tiedekustantamona tunnetun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran monikymmenvuotinen (lasten)kulttuurityö, joka hakee pohjoismaisessakin mittakaavassa vertaistaan.
Kukkulan kortteli on kuvitteellinen yhdistelmä helsinkiläisistä korttelinäkymistä sekä yli sadan vuoden takaisesta elämänmenosta. Korttelin suunnittelussa olivat alun perin mukana 1980-luvulla Maija Larmolan ja Leena Lumpeen lisäksi myös Yrjö Larmola ja Erkki Mäkiö.
Ensimmäisen, poikkeuksellisen isokokoisen Kukkulan kortteli: kaupungin kaksi vuosisataa -kirjan jälkeen ovat ilmestyneet tietokuvakirjat Kesätukka (1990), Monosukka (1992), Jenkkikassi (1998) sekä viimeisimpänä Tiikerihevonen ja muita juttuja Kukkulan korttelista.
Kirjoista kolme keskimmäistä sijoittuu 1920–1950-luvulle ja uusin Tiikerihevonen jälleen 1800-luvun lopulle. 
Tiikerihevosessa seurataan herrasväen ja työväestön arkea ja juhlaa pienten sattumusten ja tilannekuvien kautta. Fiktiiviset tarinat ovat saaneet teoksen loppuun täydentävän selitysosion, jossa taustoitetaan historiallista tilannetta, ajankuvaa, esineitä, tapatietoutta ja anekdootteja.
Sarjassa piirtyy komeasti suomalaisen lapsen lapsuuden historia. Kuvaus ammentaa tavallisesta arjesta ja sen monista kuriositeeteista, jotka tuodaan pikantein lisämaustein nykylapsenkin ulottuville.
Tämäntyyppinen faktan ja fiktion lomittaminen oli 1980-luvulla vielä uutta ja radikaaliakin, nyttemmin keino on yleisesti käytössä lasten ja nuorten tietokirjallisuudessa. 
Kukkulan kortteli –kirjat ovat myös monia sukupolvia luontevasti yhdistävää tietokirjallisuutta – siinäkin mielessä sarja oli 1980-luvulla aikaansa edellä.
Leena Lumme on monipuolinen kuvittaja. Yksistään hänen Kukkulan kortteli –epookkikuvatietokirjoihin tekemät kuvitukset riittäisivät elämäntyöksi.
Leena Lumme on suomalaisen ”peruslapsen” herkkävaistoinen kuvaaja. Hän on ihaillut Tove Janssonin lisäksi erityisesti ruotsalaisen Ingrid Vang Nymanin tyyliä ja tunnustanut sälyttäneensä omia lapsuudenmuistojaan kuvituksiinsa.
Suomalaisen lapsiperheen rosoinen ja tunnepitoinen arki tiivistyy hienosti Lumpeen kuvittamissa Pirkko Haraisen Emma-kuvakirjoissa (WSOY v:sta 1998) ja toisaalla Reetta Niemelän Milja-kuvatietokirjat (Otava, v:sta 2002) ylläpitävät vähän idyllisempää lapsikuvaa.
Olen aina ihaillut Leena Lumpeen taitoa sisällyttää lapsihahmojen asentoihin, ilmeisiin ja jopa lunuttaviin sukkahousuihin suuria tunteita ja elämän pientä-suurta draamaa!
Leena Lumme täyttää tänään maanantaina 70 vuotta.
Lastenkirjahylly onnittelee lämpimästi.
Tänä iltana Lastenkirjainstituutissa Tampereella (os. Puutarhakatu 11 A) on mahdollisuus kuulla klo 18.15 alkaen kaksi alustusta lastenkirjallisuuden uusista ilmiöistä ja tekijöistä:
Rouva Huu alustaa aiheesta Rankka, rankempi, lastenkirja? eli missä kulkee kuvakirjojen kipuraja? sekä FT, lastenkirjallisuudentutkija ja kirjastonhoitaja Maria Lassen-Seger kertoo kahdesta ALMA-palkitusta lastenkirjailijasta, Kitty Crowtherista ja Shaun Tanista. Tervetuloa!
Lastenkirjahyllyssä arvioidaan uusia lasten- ja nuortenkirjoja,
mutta pyyhitään välillä pölyjä myös vanhoista klassikoista.
ONNEA LEENALLE!
VastaaPoistaMinulla on ollut ilo tehdä Leenan kanssa pitkään yhteistyötä. Allekirjoitan täysin rouva Huun sanat "suurista tunteista ja elämän pieni-suuri draamasta".
Suoraan sydämeen osuu Leenan kuvitus ihan aina.
Tuula von Lorukuja
Täältäkin onnittelut Leena Lumpeelle!
VastaaPoistaLuin juuri Lorukujan Tuulan kirjoittaman ja Lumpeen kuvittaman Konsta, talenttitähti -lastenromaanin, josta mieleeni jäi mm. vauvaansa sylissä pitävä äiti (s. 69), kuva huokuu lämpöä ja läheisyyttä.
Kirjoitin Grafomaniaan pienen vetoomuksen liittyen ALMA-palkittujen suomentamiseen:
VastaaPoistahttp://grafomania.wordpress.com/
Maria Lassén-Segerin alustus oli hieno ja havainnollinen paketti Kitty Crowtherin ja Shaun Tanin tuotannosta.
VastaaPoistaIsojen kustantajien kirjavalintoihin mahtuu entistä vähemmän kulttuuritekoja. Toisinaan tuntuu, että ison osan kirjatulvasta voisi korvata tällaisilla pienillä helmillä, jotka oikein markkinoituina herättäisivät myös aikuisyleisön seuraamaan entistä valppaammin lastenkirjallisuuden tonttia.
Suomessa kirjan markkinointi on valitettavasti yhä retuperällä. Jos teos poikkeaa perinteisen lastenkirjan shapluunasta, markkinointikin on sen äärellä ymmällään ja jättää sen valitettavan usein oman onnensa nojaan, vaikka juuri tällaisten ikärajattomien kirjojen ja yleisön kohtaamisen kanssa pitäisi tehdä paljon töitä.
Kitty Crowtherilta on sentään ilmestynyt yksi kuvitus, hollantilaisen Toon Tellegenin satukirjaan Oravan syntymäpäivät ja muita eläinten juhlia (Nemo 2002).
Luen juuri Kukkulan kortteli. Helsingin kaksivuosisataa. Keskityn nyt sota-aikaan ja pula-aikaan. Nämä ovat ihania kirjoja, sekä teksti että sydäntä lämmittävät kuvat.
VastaaPoista
VastaaPoistaAnna Amnell, Kukkulan kortteli -sarja oli aikanaan ja on yhä (lasten)kulttuuri)teko.
Sen arvoa ei mielestäni oikein ilmestymisaikanaan ymmärretty.
Itsekin olen vasta hiljattain oivaltanut, kuinka valtavasti tekijät ovat tehneet taustatyötä kirjoja varten, laadusta tinkimättä.
Sarja ilmestyi jotenkin väärään aikaan, jolloin suomalainen lasten tietokirjallisuus oli vielä vähän outolintu.
Mutta hienoa että olet löytänyt kirjan, ja kannattaa paneutua myös muihin osiin!