Satumaista päivää kaikille

Kaiken maailman eläinsadut. Toimittanut Katriina Kauppila. Kuvittanut Matti Pikkujämsä. 167 sivua. Otava 2011. Graafinen suunnittelu Matti Pikkujämsä.










Lyhyistä saduista on jatkuvasti aivan HUUTAVA pula.

Onneksi kustantajat tekevät tahoillaan voitavansa ja käyvät välillä läpi myös vanhaa sadustoa toimittaen siitä aika ajoin oikeasti käyttökelpoisia satuvalikoimia, jotka eivät jää pölyttymään lastenhuoneen kirjahyllyyn.

Kaiken maailman eläinsatuja on juuri tällainen kirja. Katriina Kauppila on haravoinut tiheällä kammalla maailman eläinsatuja laidasta laitaan ja löytänyt lyhyitä, nasevia ja puhuttelevia eläinaiheisia satuja eri puolilta maailmaa.

Eläinsadut ovat satujen aatelia. Sadunkerronnan viisaus kiteytyy karakterisoituihin eläinpäähenkilöihin, joilla kullakin on oma toimijan roolinsa, luonteensa ja kohtalonsa.

Kokoelman sadut seurustelevat hauskasti keskenään. Intiaanisatu "Kuinka opossumi menetti häntäkarvansa" muistuttaa juonenkulussaan ja surullisessa loppuratkaisussaan paljon suomalaista kansansatua "Karhun kalanpyynti". Kokoelmasta löytyy Grimmin veljesten klassinen satu "Susi ja seitsemän pientä kiliä" ja Jukka Itkosen velmuileva satuparodia "Vuohet".




Samanlainen hauska satupari syntyy suomalaisesta kansansadusta "Hiiri kissan räätälinä" ja Itkosen sadusta "Sorsa norsun räätälinä", joka ilakoi huimalla liiottelulla: Norsu haluaisi nahkasta kukkaron, mutta sorsapa loihtiikin siitä suuren kuumailmapallon, jolla norsu pääsee lentomatkalle!

Mukana on toki myös rakastetut sadut "Bremenin soittoniekat", H. C. Andersenin "Ruma ankanpoikanen", Aisopoksen "Jänis ja kilpikonna" ja monet muut… mutta niiden rinnalla yhtä valovoimaisina säihkyvät myös esimerkiksi Kari Hotakaisen nonsense-satu "Kotka", joka kertoo tatuoinnilla elantonsa hankkivasta lehmästä ja Arnold Lobelin absurdi satu "Heinäsirkan tie". Lajissaan veikeitä ovat myös Hannele Huovin sadut "Kenguru" ja "Kirahvi".




Lyhyet ja ääneen luettuina nautinnolliset sadut kruunaa Matti Pikkujämsän värikylläinen kuvitus, joka tyytyy melko staattiseen esittävyyteen, mutta herkuttelee sitten väreillä ja eläinten olemuksella sitäkin antaumuksellisemmin.

Tänään Sadun nimipäivänä vietetään valtakunnallista sadun päivää. Ympäri maata levittäytyvän tapahtuman vastuullisena organisoijana on Suomen Teatterit ry monien lastenkulttuurin ja –kirjallisuuden toimijoiden kera. Oheinen Sadun päivän tunnus on kuvittaja Sari Airolan suunnittelema.


Satupäivänä satuja luetaan, esitetään ja käsitellään kaiken ikäisten kanssa teattereissa, kirjastoissa, kirjakaupoissa, kouluissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa ja museoissa ympäri maan.

Satupäivän päätapahtuma järjestetään Teatterimuseossa Helsingin Kaapelitehtaalla.

Rouva Huu on mukana klo 17 alkavassa paneelikeskustelussa, jossa aiheena on pahuuden käsittely lastenkulttuurin keinoin. Keskusteluun johdattaa Lahden kaupunginteatterin johtaja Maarit Pyökäri. Muina panelisteina ovat taiteilijapedagogi Anne Rossi-Horto, luokanopettaja Timo Jantunen ja Teatterikorkeakoulun maisteriopiskelijat Asta Honkamaa ja Teemu Päivinen.

Satupäivää vietetään yli 50 paikkakunnalla Helsingistä Kittilään lähes 120 kaikille avoimen satutapahtuman voimin. Lisäksi päiväkoteihin, kouluihin ja palvelutaloihin jalkautuu yli 40 vapaaehtoista sadunlukijaa.

Tavoitteena on luoda lapsille, nuorille ja aikuisille yhteinen elämys keskellä arjen kiireitä. Tänä vuonna Satupäivää vietetään teemalla ”Satu on silta”, jolla korostetaan satua siltana sukupolvien ja kulttuurien välillä, sekä siltana omaan itseen, rauhoittumisen ja kuuntelemisen äärelle.

Sadun päivänä voi lukea myös näitä tänä syksynä ilmestyneitä kotimaisia satukokoelmia:

Päivi Alasalmi: Sinnikäs meripoika. Satuja. Kuv. Riikka Jäntti. Gummerus 2011.
Maria Vuorio: Kuningattaren viitta ja muita kiperiä kysymyksiä. Kuv. Virpi Talvitie. Tammi 2011.
Inkeri Karvonen: Pikku Kulta ja Tähti-karhu. 12 vuodenaikoihin liittyvää satua. Kuv. Kati Vuorento. Mäntykustannus 2011.
Eija Timonen: Lymyvuoren peikot. Kuv. Christel Rönns. Tammi 2011.