Onpa yhä Onnimanni… eli iloa uudesta kirjasta, osa 4:

Satusaappaat ja runopilli. Onnimannin artikkeleita 1978–2008. Osa 1. Toim. Tuula Korolainen & Arja Kanerva. Lastenkirjainstituutti 2011. Kansikuva Kristiina Louhi. Taitto Tuomas Korolainen.














Lastenkirjallisuuteen liittyviä aikuisille suunnattuja tieto- ja elämyskirjoja ei Suomessa edelleenkään kustanneta ruuhkaksi asti.

Lasten- ja nuortenkirjallisuutta käsittelevä paneutunut, asiantunteva kirjoittelu on vuosituhannen taitteen tietämillä keskittynyt entistä enemmän järjestöjen ja yhdistysten ja muiden toimijoiden (IBBY Finlandin Virikkeitä, Culturan Tyyris Tyllerö, Kuvittajat ry:n Kuvittaja, Lastensuojelun Keskusliiton Lapsen Maailma ja Lastenkirjainstituutin Onnimanni) julkaisemien lehtien sivuille.

Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti – nyk. Lastenkirjainstituutti – perustettiin Tampereelle vuonna 1978. Silloin elettiin muutoinkin lastenkulttuurille otollisten puhurien aikaa. Helsinkiin perustettiin Lasten Kirjakauppa ja Tyyris Tyllerö –lehti.

Nuorisokirjallisuuden Instituutti ryhtyi julkaisemaan talkoovoimin ensin Tiedote-lehtistä ja vuodesta 1985 lähtien lehtinen pulskistui jo ”oikeaksi” lehdeksi, joka sai nimekseen Onnimanni. Nimestä on kiittäminen Tyyris Tyllerö –lehden kantavaa voimaa, monitoimija Kari Vaijärveä.

Kustannusalan rautainen grand old lady, WSOY:n lasten- ja nuortenkirjaosastoa suvereenilla asiantuntemuksella aina 1970-luvulle asti hoitanut Inka Makkonen, toimitti lehteä vuoteen 1987 asti. Seuraavana vuonna päätoimittajan tehtäviin tarttui Tuula Korolainen, joka on toimessa yhä. Rouva Huu on työskennellyt lehden tuntipalkattuna toimittajana vuodesta 1991 lähtien.

Onnimannista sukeutui nopeasti paitsi instituutin äänitorvi, niin myös suomalaisen ja kansainvälisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkimuksen esittelyfoorumi. Artikkelien tyylilaji on pyritty pitämään populaarina, mutta silti tieteellisestikin koherenttina.

Onnimanni saa kulttuurilehdille tarkoitettua mielipidelehtitukea, mutta ilman kutsumusta ja intohimoa tämänkaltaista lehteä ei Suomessa varmasti edes olisi mahdollista tehdä.

Lehden kustantajana on toiminut vuodesta 2007 lähtien Stellatum ja sen myötä Onnimannilla on nyttemmin myös ammattitaitoinen taittaja, Annu Pörhönen. Häntä ennen taitto kuului päätoimittajan toimenkuvaan.

Tänään Lastenkirjainstituutin kello 18 alkavan syyskokouksen kupeessa julkistettava ulkoasultaan kaunis ja sisällöltään tuhti teos Satusaappaat ja runopilli on valikoima Onnimannin artikkeleista vuosilta 1978–2008. Artikkelien aiheina ovat sadut, runot, lastenproosa sekä kuvakirjat ja kuvitukset. Esillä ovat niin aikansa uutuudet kuin rakastetut klassikot, tutkijoiden, lukijoiden ja lastenkirjan ystävien erilaisista näkökulmista siilaamina.

Antologialle luvataan myös jatkoa vuonna 2013, kakkososassa esillä ovat muun muassa nuortenkirjallisuus, fantasia sekä kirjallisuuden tekijät ja välittäjät.

Satusaappaat ja runopilli –kirjan – ja Onnimanni-lehden – kirjoittajakuntaan kuuluu yhtälaisesti lasten- ja nuortenkirjallisuuden monipuolisia asiantuntijoita, tutkijoita (opinnäytetyön tekijöistä professoreihin ja väitöstutkijoihin) kuin myös intohimoisia lastenkirjallisuuden entusiasteja.

Kirjan ovat toimittaneet Onnimannin päätoimittaja Tuula Korolainen ja lastenkirjallisuuden monitoimija Arja Kanerva, joka siirtyi pari vuotta sitten viettämään ansaittuja, vaan ei kovin leppoisia ja työstä vapaita eläkevuosiaan. Nyttemmin Kanerva on mukana lukuisissa luottamustoimissa ja kuuluu muun muassa Pro Lastenkirjallisuustalo-hankkeen kantaviin voimiin.



Rouva Huu on sidotuttanut Onnimannit vuosien mittaan kahden vuosikerran kirjoiksi ja lehdet ovat siten jatkuvasti käsikirjaston jatkeena käden ulottuvilla työhuoneella.

Juuri ilmestyneen Onnimanni-antologian ehdoton valtti näihin sidottuihin vuosikertoihin verrattuna on antologian näyttävä nelivärikuvitus, joka tekee alkuperäisille, antologiaan valituille artikkeleillekin kunniaa aivan uudella ja raikkaalla tavalla. Nelivärisyyteen Onnimannissa päästiin vasta vuonna 2006.

Erkki Tanttu on kuvittanut mainiolla tavalla vanhan suomalaisen lastenlorun "Oli ennen Onnimanni" runokuvakirjaan Otto potto poroliini (Otava 1956).

Oheinen kuvituskuva on mukana myös Rouva Huun antologiassa uudelleen julkaistussa Erkki Tantun lastenkirjakuvituksia käsittelevässä artikkelissa.

Tantun kuvitus havainnollistaa hyvin myös kierrätyksen perusideaa, joka tässä Onnimanni-antologiassakin tulee todeksi: vanhoja artikkeleita lukee uusin silmin ja ne osoittavat, kuinka rikas ja monipuolinen alue lastenkirjallisuus on, kuinka paljon ällisteltävää sieltä löytyy, yhä uudelleen ja uudelleen!