Kun tilanne on tosi kiperä, lapset ottavat vastuun

Per Olov Enquist: Kolmannen luolan salaisuus. Kuvittanut Leonard Erlbuch. Suomentanut Marja Kyrö. 197 sivua. Tammi 2011.














Ikäihmisille on ilmeisen paljon kysyntää tämän hetken lastenkirjallisuudessa.

Kun omien vanhempien voimavarat eivät systä tai toisesta riitä tai heidän kaikki aikansa menee uralle ja omalle kunnianhimolle omistautumiseen niin isovanhemmat tulevat lastenkirjoissa aina hätiin. Tosielämässä isovanhemmat eivät ole ihan yhtä auliita ja käden ojentaman päässä asuvia, mutta tässäkin asiassa lastenkirjoissa pidetään idylliä yllä.

Tuoreita esimerkkejä löytyy monia, muistetaanpa vaikka Sanna Iston Tinka ja Taika (WSOY 2011) ja Hellevi Salmisen Samuel ja Kekkosen puku (Otava 2011) .

Realistisissa nuortenromaaneissa vanhuksilla on jo pitkään ollut vakiintunut, lähes kliseinen rooli nuoren kasvukipujen ymmärtäjänä ja varavanhempina.

Vanhuus, lapsenlapset, suvun kiinteä yhteenkuuluvuus ja luontoelämykset ovat keskiössä aikuistenkirjailijana hyvin tunnetun ruotsalaisen Per Olov Enquistin (s. 1934) lastenromaanissa Kolmannen luolan salaisuus, jonka henkilöt ovat jo entuudestaan tuttuja kirjasta Kolmen luolan vuori.

Tässä itsenäisessä jatko-osassa seikkaillaan samoissa maisemissa: lapset ja isoisä ovat vanhentuneet, mutta sukuside on yhä kadehdittavan vahva ja horjumaton. Isoisän rakas koira kuolee kirjan alussa, mutta pian isoisä hankkii uuden pennun, Pellen, joka saa sekin näyttää eräseikkailulla todellisen luontonsa.

Enquistin hahmottelemassa 75-vuotiaan isoisän luonnekuvassa on varmasti paljon häntä itseään. Lukijalle isoisä näyttäytyy originellina, itseään jatkuvasti tehostavana ja vähän omahyväisenäkin boheemina.

Isoisän ja lastenlasten retkikunta ajautuu jälleen Kolmen luolan vuorelle, kun he ensin löytävät lähitienoolta hylätyn leiripaikan, joka herättää heissä uteliaisuutta. Ennen pitkää he joutuvat venäläisen huumeliigan väijytykseen erämaassa, mutta neuvokkaat lapset ottavat uhkaavan tilanteen kontrolliinsa ... ja samaan aikaan isoisä yrittää toentua heikon sydämensä kanssa.

Kohtaukset, joissa kuvataan lasten reviirinpuolustusta venäläisen Kalashnikov-kiväärin kera, ovat hiukan pöyristyttäviä ja moraaliltaan jopa arveluttavia.

Kirjan rakenne, jossa erilaisia aikatasoja limitetään ja lomitetaan, on lapsilukijalle haasteellinen, mutta monipolvinen tarina palkitsee kyllä lukijansa. Enquist ei ole juurikaan halunnut tehdä myönnytyksiä nuoren lukijakuntansa kirjallisen kompetenssin suhteen.

Omintakeisinta Kolmannen luolan salaisuudessa on lasten ja isoisän herkkävaistoisuus luonnon ilmiöille.

Eläinten kuoleman yhteydessä puhutaan "höyrystymisestä" ja yhdeksänvuotias Marcus työstää Miskan kuolemaa ikäisekseen kypsästi ja kertoo Miskan menneen "puolukkain ja vesiputousten siniseen laaksoon".

Lapsilla siis on Enquistin romaanissa – jo romantiikasta juontuvan lapsen ja luonnon tiiviin yhteyden tapaan – mystinen yhteys ymmärtää eläimiä ja tulkita niiden eleitä. Lapset kohtavat vaarantäyteisen seikkailunsa aikana käärmeen, suden ja karhun, ja ne kaikki auttavat heitä vastusten selättämisessä, kukin lajityypillisellä tavallaan.

Enquistin lastenromaanin kohdalla todentuvat taas karulla tavalla sarjakirjallisuuden markkinoinnin lainalaisuudet.

Samoista sankareista kertova Kolmen luolan vuori suomennettiin vuoden viipeellä alkuteoksen ilmestymiseen nähden vuonna 2004. Mutta koska uusi jatko-osa suunnataan nyt tyyten uudelle lukijasukupolvelle, kustantaja ei katso aiheelliseksi kirjan sisälehdillä tai takakannessa tästä ensimmäisestä osasta!