Stian Hole: Hermannin salaisuus. 48 sivua. Suomentanut Virpi Vainikainen. Karisto 2012.
Tätä kirjaa rouva Huu on odottanut jo pitkään malttamattomana.
Norjalaisen Stian Holen (s. 1969) Garmanns hemmelighet on jo kolmas Garmann-nimisestä (ja hätkähdyttävästi myös kuvittajaa itseään muistuttavasta) pikkupojasta kertova kuvakirja.
Vast´ ikään Karistolta ilmestynyt Hermannin salaisuus on ensimmäinen sarjasta suomennettu teos. Toivottavasti myös kaksi edeltävää osaa saadaan pian suomeksi!
Graafisena suunnittelijana, kuvittajana ja lastenkirjailijana työskentelevä Hole on Garmann-kirjoillaan haalinut lukuisia norjalaisia palkintoja ja tunnustuksia sekä vuonna 2009 Pohjoismaisen lastenkirjapalkinnon. Hän on pokannut myös ensimmäisenä norjalaisena kuvittajana Bolognan lastenkirjamessuilla jaettavan Bologna Ragazzi Award -palkinnon vuonna 2007, yhdysvaltalaisen Ezra Jack Keats –kuvituspalkinnon 2009 sekä Deutcher Jugendliteraturpreis-palkinnon vuonna 2010.
Holen visuaalisesti erittäin kouliintunut silmä näkyy kuvakirjan loppuun asti viedyssä suunnittelussa.
Kirja on viimeistelty kokonaistaideteos, jossa sisäkannet, aloitusaukeamat ja typografia ovat syntyneet tarkan harkinnan tuloksina.
Hermannin salaisuus on intensiivinen ja vähän inhorealistinenkin lapsuuden kuvaus.
Kirja rakastaa kärjistyksiä, vastakkainasetteluja ja rajuja tunnetiloja. Aikuinen katsoo ja lukee tätä kirjaa varmasti ihan erilaisten tuntemusten kera kuin lapsi.
Hole kuvaa siekailemattomasti lapsuuden ristiriitaisia tunteita, pelkoja, haaveita sekä lasten ja aikuisten välisen maailman törmäyskursseja.
Hermanni on rakastunut Johannaan. Tytöllä on identtinen kaksossisar, Hanne, jonka kanssa Johannalla on jatkuvasti sanaharkkaa. Johanna paljastaa Hermannilla oman salapaikkansa, metsän siimeksessä olevan todennäköisesti sodanaikaisen lentokoneen romun ... tai "avaruuskapselin". 
Sateella avaruuskapselin raosta tippuu vettä, ja Hermanni ja Johanna vetäytyvät kiinni toisiinsa jotteivät kastuisi. Täällä he saattavat leikkiä arvoitusleikkiä tai istua pitkään puhumatta mitään. "Jos sanot nimeni, minua ei enää ole. Kuka minä olen?" Hermanni kysyy.
Kuuluu vain puiden latvoissa suhisevan tuulen ja kaukana nakuttavan tikan ääniä. Johanna kohauttaa olkapäitään.
"Hiljaisuus", Hermanni sanoo.
Hermannin salaisuus kertoo lasten intiimistä ystävyydestä, jossa ei kursailla esittää myös siihen kuuluvaa pientä eroottista virettä, hyvin samoin painotuksin kuin Riitta Jalosen ja Kristiina Louhen Lastenkirjahyllyssäkin aiemmin esillä ollut kuvakirja Aatos ja Sofia.
Hole viittaa aikuisten rakastamaan lapsuuden idylliin liittäessään luontokuviinsa lasten rinnalle hauraita metsäkauriita, oravia ja lintuja. Esimerkiksi tässä alla olevassa kuvassa idylli kuitenkin särkyy vasemmassa laidassa kuvatun ritsalla ampuvan häijyilmeisen pojan vuoksi. Lapsessa on alati läsnä sekä hyvyys että pahuus, halusi aikuinen sitä tai ei, tuntuu Hole kirjallaan viestittävän.
Nostalgiaa viljellään myös kuvakollaaseissa, joissa esiintyy Elvis Presley sekä tekstissä, kun mainitaan Juri Gagarinin avaruuslennot ja lapset pohdiskelevat elämän ja avaruuden arvoituksia.
Holen kuvitustekniikka sekä kiehtoo että oudoksuttaa. Hän käyttää valokuvakollaasia (ns. fotomontaasia) yhdistettynä photoshop-kuvankäsittelytekniikkaan. Tästä syntyy hyvin surrealistinen ja absurdi – sekä monin kohdin myös melankolinen – tunnelma.
Välillä nämä valokuvalapset vieraannuttavat kirjan lukijaa ja kuvan katsojaa tarinasta ja parhaimmillaan kuvat taas synnyttävät hyvin intensiivisen, hetkeen kiinnittyvän tunteen, jossa katsoja kokee olevansa tirkistelijänä äärimmäisen intiimissä hetkessä.
Tämä kuvakirja ei avaudu kertalukemalta ja sen kesäisen vilpoiseen metsätunnelmaan huomaa solahtavansa kuin varkain yhä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti