Lukumagneetteja

Tänään rouva Huu oli koko päivän kouluttamassa Hämeenlinnan maakuntakirjaston järjestämässä lasten- ja nuortenkirjallisuustilaisuudessa. Kuulijajoukko kommentoi ja keskusteli aktiivisesti.

Oman osuuden jälkeen oli mukava rentoutua ja kuunnella lasten- ja nuortenkirjailijoiden, Sari Peltoniemen ja Tapani Baggen, syväluotauksia omaan tuotantoonsa.

Peltoniemen alustuksesta sain muun muassa kuulla, että merkit nyt niin muodinmukaisista dystooppisista nuortenromaaneista ovat näkyneet fantasiakirjallisuudessa jo pitkään harrastajakirjoittajien ja aikuisille kirjoittavien fantasiakirjailijoiden teksteissä. Tämä epävarma aika näyttää olevan altis näille lopun ajan tunnelmille ja tulevaisuusvisioille.

Peltoniemi esitteli kiinnostavasti itselleen likeisintä ns. uuskummaa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Mahtaako olla niin, että Peltoniemi on joutunut myös nuorten lukijoiden keskuudessa huonosti ymmärretyksi siitä yksinkertaisesta syystä, että tällaiset arkea ja fantasiaa luontevasti toisiinsa lomittavat kirjat ovat olleet vielä ns. suurelle yleisölle outoja. Arjen ja fantasian kaltevalla rajapinnalla liikkuvat kirjat ovat hämmentäneet lukijoita, vaikka nämä nyrjähdykset ovatkin olleet kiehtovia. Muistan itsekin äimistelleeni Peltoniemen Kummat-romaania (Tammi 2003), jossa nuorille kasvaa ylimääräinen uloke, häntä. Vampyyrien, keijukaisten ja muiden luonnonoikku-kummajaisten kansoittamassa fantasiakirjallisuudessa hännälliset murrosikäiset ovat sittenkin melko helposti lähestyttäviä "friikkejä".

Peltoniemi luki niin kiinnostavia otteita tarinakokoelmastaan Ainakin tuhat laivaa (Tammi 2005), että siihen täytyy kohdakkoin palata uudelleen. Näiden tarinoiden lataus on todella vahva.

Peltoniemen kaltainen uskalikko ja oman tiensä raivaaja on ollut myös Leena Krohn, jonka fantasiasta ammentavia monenikäisten kirjoja (Esim. Salaisuuksia, 1992, Älä lue tätä kirjaa, WSOY 1994) on vasta nyt alettu lukea oikeiden lukulasien lävitse, ja selvästi arvostavammin.

Tapani Bagge kertoi kiinnostavasti kirjojensa taustoista, jotka ovat toisinaan hyvinkin henkilökohtaisia, jopa intiimejä.

Kuulijat ihastelivat Baggen taitoja kuvata pikkurikollisia uskottavasti ja inhimillisesti ja Bagge arveli osansa olevan hänen lapsuuden kasvuympäristöllään Keravalla, missä hän kohtasi jo nuorena monenlaisia elämänkohtaloita. Bagge kertoi myös vetävänsä erilaisia ihmiskohtaloita ja elämäntarinoita magneetin lailla puoleensa julkisissa tiloissa liikkuessaan. Tällaisen magneetin varmasti moni muukin kirjailija haluaisi omakseen: että ihmiset oma-aloitteisesti tulevat kertomaan elämästään kirjailijalle!

Huomenna on Lastenkirjainstituutin Kirjakori Tampereen pääkirjasto Metsossa. On hyvä, että lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa työtä tekeville järjestetään nykyisin paljon erilaisia koulutus- ja tiedotustilaisuuksia, joissa kohdata, vaihtaa ajatuksia ja kuulla eri alueiden asiantuntijoiden näkemyksiä.

Kirjakorissa on vielä hyvin tilaa mattimyöhäisille tai spontaaneille liikkeelle lähtijöille.