Sympaattiset pörröhännät, Orrin ja Orriporri ystävineen

Aila Nissinen: Orriporrin talo. Kuvittanut Maija Karma. WSOY 1953. Yhteislaitos kirjoista Orriporrin talo ja Myyrä Matikaisen malliauto: Orriporri. Kuvittanut Maija Karma. 199 sivua. WSOY 2. p. 1994.

Virginia Allen Jensen: Matonnakertaja. Suomentanut Katriina Savolainen. Kuvittanut Virpi Talvitie. Tammi 2002.

M. I. McAllister: Orrin, Usvasaaren sankari. Kuvittanut Omar Ryann. Suomentanut Helena Bützow. 292 sivua. Tammi 2005.

M. I. McAllister: Orrin ja Sydänkivi. Kuvittanut Omar Ryann. Suomentanut Helena Bützow. 313 sivua. Tammi 2007.

M. I. McAllister: Orrin Usvasaaren perillinen. Kuvittanut Omar Ryann. Suomentanut Helena Bützow. 331 sivua. Tammi 2006.

M. I. McAllister: Orrin ja korppisota. Kuvittanut Omar Ryann. Suomentanut Helena Bützow. 296 sivua. Tammi 2011. Sarjan kansien suunnittelu Markko Taina.



Helluntaina Tammelassa lähisukuloinnin yhteydessä rouva Huu hurmaantui siekailemattomasti tuttavuutta tehneeseen oravanpoikaan.

Sen kunniaksi nyt keskitytään orava-aiheiseen lastenkirjallisuuteen.




Rouva Huun lapsuuden lukemistoon kuului Aila Nissisen viehättävä irrallisista mutta toisiinsa löyhästi kytkeytyvistä saduista koostuva saturomaani Orriporrin talo, joka kuvasi puuhakasta oravaperhettä metsän siimeksessä.

Seikkailuihin osallistuivat myös muiden muassa Myyrä Matikainen, Vesirotta Venkale, Risto Rusakkojänis ja Siili Simpura. Maija Karman tussipiirrokset virittivät hauskasti hyppäämään tähän havuntuoksuiseen eläinseikkailuun.

Kirjasta löytyy myös lastenlauluna hyvin tunnettu Myyrälaulu, jossa "me myyrät, me mullassa mylläämme – hmm-hmm..."

Lajissaan hurmaava on myös tanskalaisen Virginia Allen Jensenin pikkuruinen lastenromaani Matonnakertaja, joka kertoo isoäidin taloon pesiytyneestä arvoituksellisesta matonhapsujen nakertajasta.




Juonen jännitteen kannalta tihutöiden tekijä tosin paljastuu vähän turhankin nopeasti amerikkalaiseksi maaoravaksi. Tarinassa suurimman osan anastaa liikkeiltään kerkeän oravan pyydystämisoperaatio, johon Jakob-poika isovanhempineen keksii toinen toistaan parempia keinoja.

Virpi Talvitien rempseän tyylitelty kuvitus tuntuu olevan aina kukonaskelen – tai pikemminkin tässä yhteydessä oravanloikan – edellä verkkaisesti etenevästä tarinasta.

Suurimmalla antaumuksella Rouva Huu on kuopuksen kanssa lukenut brittiläisen M. I. McAllisterin Orrin-oravasta kertovaa eläintafantasiaa.

Margaret I. McAllister syntyi koillis-Englannissa vuonna 1956 ja asuu nykyisin Yorkshiressa. Hänen ensimmäinen suomentamanton lastenkirjansa kertoi hiiren ja tytön ystävyydestä ja se ilmestyi 1997. Mainetta McAllister on kuitenkin saavuttanut erityisesti Orrin-oravasta kertovalla, vuonna 2005 alkaneella Mismantle-trilogiallaan, jonka ensimmäinen osa palkittiin heti arvostetulla German Leander Book Prize –kirjallisuuspalkinnolla.

Kirjailija on aina rakastanut puutarhanhoitoa ja eläimiä – ja varsinkin punaturkkisia oravia. Hän on kasvissyöjä ja pitää niin paljon hedelmien ja pähkinöiden syömisestä, että epäilee itsekin muuttuvansa vielä jonain päivänä itsekin oravaksi!

Piskuinen Orrin-orava orpoutuu varhain. Sen emo joutuu pakenemaan kotiseudultaan kauppalaivan matkassa, sillä vasta syntyneen pienokaisen, tähtiin merkityn oravan, varalle on lausuttu ennustus, että se tulisi kukistamaan valtaapitävän hallitsijan. Jos ennustus kantautuisi hallitsijan korviin, poikanen tapettaisiin häikäilemättä. Emo pakenee turvaan Usvasaareen, mutta hyppää hädissään kallion kielekkeeltä ja saa surmansa. Poikanen kuitenkin pelastuu.

Samaan aikaan Usvasaaren linnantornissa väki on kokoontunut ihailemaan ainutlaatuista yötä ja tähdenlentoja. Vanha pappi, Veli Fir, ja kapteeni Crispin, kuninkaan nuori palvelija, näkevät jonkin valkoisen kieppuvan taivaalta maahan, meren rannalle. Löytölapsi ristitään Orriniksi ja se saa usvasaarelaisilta hellyyttä ja rakkautta osakseen.


Näistä aineksista sukeutuu henkeäsalpaavan jännittävä saturomaani inhimillistetyistä eläimistä, Usvasaarella asuvista oravista, saukoista, myyristä ja siileistä. Saarta oikeamielisesti hallitsevat kuningas Brushen ja kuningatar Kehrä joutuvat salaliiton uhreiksi, ja idylliä varjostaa vallanhaluinen kapteeni Husk, jonka kukistamiseksi tarvitaan myös Orrinin oveluutta ja viisautta.

Orrinin saaga on pakahduttavan kaunis, tiivistunnelmainen eläinfantasia, jossa oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja rohkeus perii voiton. Ääneenluvun kannalta on hyvä, että kirjoissa on Omar Ryannin hienopiirteinen, joskin melko harvaan aseteltu kuvitus.

Viime vuonna ilmestynyt viimeisimmän kirjan suomennos, Orrin ja korppisota, on vielä lukematta, sillä yhteiset lukuhetket 11-vuotiaan kuopuksen kanssa ovat – valitettavasti – jääneet taakse…

Sarjan käynnistyessä mainostettiin kovasti, että Orrinista on tulossa animaatioelokuvakin, mutta ei sitä ole vielä näkynyt eikä kuulunut.


Kannattaa muistaa myös nämä orava-aiheiset kirjat:

Nina Bawden: Henryn vuosi. Suomentanut Anja Haglund. WSOY 1990.

Jukka Parkkinen & Hannu Hautala: Oravanpoika. Kertomus oravan matkasta. Suomen Luonnonsuojelun tuki 1984.

Juha Suonpää & Marja-Leena Korte-Suonpää: Omppu-orava. Otava 1990.

Helmi Krohn: Huppuhännän seikkailut. Kuvitettu tarina oravasta, joka etsi Onnea. Kuv. Harry Rountree. Taru 1923. Uusin painos löytyy teoksesta Hipsuvarvas ja muita kertomuksia. Kertonut Helmi Krohn ja uudelleen kuvittanut Petra Heikkilä. WSOY 2006.

Maisa Tonteri & Virpi Talvitie: Okko Oravan kaksi pesää. Lasten Keskus 2011.

Saara Laiho & Johanna Moisio: Et ole yksin, Pikku-Kurre! Lasten Keskus/ A-klinikkasäätiö 2003.

Toon Tellegen: Oravan syntymäpäivät ja muita eläinten juhlia. Kuv. Kitty Crowther. Suomentanut Tarja Roinila. Nemo 2003.

Maria Vuorio: Orava ja pääskynen. Kuvittanut Mika Launis. Tammi 2007.