Kirsti Kuronen: Kuituset ja unisieppari. Kuvittanut Jaakko Katajamäki. 77 sivua. Karisto 2012.
Kirsti Kurosen sympaattisista orvoista kaksospojista kertovassa Kuituset-sarjassa työstetään isojakin ongelmia leppoisasti ja turhia hötkyilemättä. Kolmanteen osaan yltäneessä sarjassa on jo päihitetty kummitukset, selvitetty auto-onnettomuudessa poikien varhaislapsuudessa kuolleen isän menneisyyttä ja uusimmassa selätetään painajaisia.
Pojilla on kuitenkin valoisa luonteenlaatu ja sijaisvanhempina tolkun isovanhemmat, mummu ja pappa, muita rinnalla kulkevia aikuisia ja paljon hyviä ystäviä. Ei ole niin isoa ongelmaa, ettei Neropattien kerho pystyisi sitä ratkaisemaan! 
Nuutin yöunta häiritsevät lähes joka yö toistuvat, välistä käänteiltään jopa nolot painajaiset. 
Apua unien tulkintaan etsitään unikirjoistakin:
Pappa laskee kirjan pöydälle. Sen kannessa lukee Suuri Suomalainen Unikirja.
– Antakaas tulla, pappa kehottaa.
– Mitä? Nuutti nostaa päätään.
– Unia. Mitä sinun unessasi oli viime yönä? Tuhatjalkaisia, kyklooppeja, keltaisia jättiläiskärpäsiä?
– Ei, vaan punatulkkuja.
Pappa selaa kirjaa: - P niin kuin punatulkku. Katso lintu. Täällä sanotaan, että lintu kertoo unennäkijän mielikuvituksesta.
- Punatulkut olivat kuolleita, Nuutti tarkentaa.
Tekisi mieleni sanoa, että se tarkoittaa Nuutin mielikuvituksen olevan nolla.
- Unessa oli myös medi, Nuutti muistaa.
- Meri… se merkitsee mielen tuntemattomia voimia, pappa lukee.
- Niin kuin Tedäsmiehellä?
- Noh, vaikkapa niin, pappa hieroo leukaansa.
Mummu läsäyttää kirjan kiinni ja tuhahtaa:
- Kaiken maailman kaakotuksia. Nyt pojat läksyjen kippuun. Ja illalla ei mitään kummitusjuttuja. Minä luen teille Pupu Tupunaa.
- Eiii! vastustamme yhdestä suusta.
Luokkakaveri Eeva askartelee Nuutille unisiepparin. Intiaanit uskoivat että pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon, kun taas hyvät unet pääsevät siitä läpi.
Lapset analysoivat taitavasti Nuutin unia. Kyse onkin päivän monien värikkäiden tapahtumien siilautumisesta herkkäluontoisen pojan uniin. Ja vähitellen Nuutin yöunetkin rauhoittuvat.
Pieni toivomus: Nuutilla on vaikeuksia oppia sanomaan r-kirjainta ja siksi dialogi vilisee r:n tilalla d-kirjaimia. Kun on kyse lukemaan opetteleville suunnatusta, helppolukuiseksi tarkoitetusta kirjasta, olisi toivottavaa, että todennäköisesti seuraavassa osassa tapahtuvalla yökyläreissulla Nuutti oppisi jo lausumaan tuon haastavan kirjaimen…
Monissa lastenromaaneissa lapsia karrikoidaan nykyisin kuvituksessa varsin reippaasti.
Jaakko Katajamäen mustavalkokuvituksessa aikavan oloiset lapset ovat sen sijaan pyöreäkasvoisia ja ylen nauravaisia, jopa vähän vanhanaikaisen oloisia peruslapsia.
Ohessa kuva rouva Huun itse tekemästä unisiepparista. Hyvin toimii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti