Joulun
aikaan suvun merkitys korostuu. Monta sukupolvea kokoontuu jouluaattona tai
viimeistään Tapanin päivänä yhteen, ja ennen pitkää ryhdytään usein
muistelemaan menneitä aikoja suvun eri-ikäisten jäsenten kesken.
Rouva
Huu vietti viime vuonna Tapanin päivää Tammelassa talvimyrskyn tuhojen keskellä.
Sähköjen puuttuminen innoitti minua, sisartani ja vanhempiani kynttilän valossa
yhteisiin muisteluihin, joita jälkikasvu kuunteli korvat höröllä.
Liisa
Lauerman ja Ismo Rekolan Sukuseikkailu
on moderni lasten ja aikuisten yhteinen sukukirja, joka ei edes esipuheessaan halua sievistellä:
Kaikilla meillä on suku. Oma suku voi olla rakas ja läheinen. Se voi olla myös tuntematon ja ristiiriitainen. Jokaisella on jonkinlainen suhde sukuunsa, ja harvoin se on ihan neutraali.
Kahden
fiktiivisen lapsen, Niken ja Nooran, kautta lähdetään selvittämään heidän sukunsa historiaa, juuria ja jokaisen omaa henkilökohtaista sukupolkua, eli sitä, kuinka
jokainen voi oman sukunsa vaiheisiin tutustumalla löytää vastauksia kysymyksiin
"kuka minä olen" ja "miten minusta tuli minä"?
Sukuseikkailua
voi selailla aivan mielivaltaisesti, lukea mielialan ja innostuksen mukaan vaikkapa
vain värillisiä ympyröitä, joissa on lukijalle osoitettuja tehtäviä ja
kysymyksiä, tai kuvakirjamaisesti seurata Niken ja Nooran sukuretkeä vaihe
vaiheelta. Monenlainen tietoaines on sujuvasti ja levollisen tuntuisesti taitettu aukeamille.
Ismo
Rekola yhdistää kuvitukseensa myös valokuvakollaasia. Perinteisen sukupuun
sijaan esitellään sisäkansissa suku riikinkukon komeasti avautuvana pyrstöviuhkana!
Monikulttuuriset sukutaustat ja
uusperheetkin otetaan sukutarinoissa esiin. Kirjaan mahtuu myös hauskoja toiminnallisia
tehtäviä: Lasta kehotetaan tekemän vaikkapa sukujunia, sukumaatuskoja ja
sukutoteemeja havainnollistamaan oman suvun erityispiirteitä ja jäseniä. Ja entäpä, jos suvun jäseniä pitäisikin luonnehtia jonkun
eläimen mukaan?
Nikke ja Noora ripustavat muistopurkkipuuhun kaikki sukumatkalta kertyneet matkamuistot. Ismo Rekolan kuvitusta Liisa Lauerman kuvatietokirjaan Sukuseikkailu, Lasten Keskus 2011. |
Oman
suvun haltuun otossa on syytä ottaa myös kaikki aistit käyttöön: miltä tuoksuu
mummolassa, miltä kuulostavat vanhan kaappikellon kumahdukset, miltä tuntuu
vanhan sukutalon kynnyksen kuluneet puunsyyt jne.
Erilaiset tehtävät innostavat
omintakeisiin sovelluksiin ja usuttavat kyselemään eri-ikäisiltä sukulaisilta
kimuranttejakin kysymyksiä. Avoimeen keskusteluilmapiiriin kannustaa sekin, että kirjassa todetaan kuinka monissa suvuissa on myös vaiettuja tapahtumia tai suvun jäseniä.
Ismo Rekolan kuvitusaukeama havainnollistaa herkullisesti näitä suvun mustia
lampaita:
Tekijäpari
Liisa Lauerma ja Ismo Rekola tunnetaan entuudestaan kolmesta muustakin lasten
tietokirjasta: Tiikerinmetsästäjän koti ja
muita tarinoita: lasten museo-opas (Edita 2000), Enkelikirkko ja muita kirkkotarinoita (Edita 2002) ja Villit pillit: lasten urkukirja (Lasten
Keskus 2007). Lauerma on ollut mukana myös yhdessä Taina Sillanpään kanssa
toteuttamassa Aikamatkalla: perheen ja suvun tarinat –julkaisua, joka liittyy
samannimiseen, Ebeneserin Lastentarhamuseossa viime vuonna toteutettuun näyttelyyn.
Liisa
Lauerman blogista Cafesuku löytyy
jouluun liittyvien lapsuusmuistojen ympärille koottu joulukalenteri. Muistelijoiden
joukossa on myös muutamia lasten- ja nuortenkirjailijoita: rouva Huu on
pongannut muistelijoista varmuudella Lauerman lisäksi ainakin Laila Kohosen, Raili Mikkasen,
Ansu Kivekkään, Tuija Lehtisen ja Soila Ojasen joulumuistot.
Lauerma
toivoo joulumuistojen innostavan sukupolvien väliseen muistojen vaihtoon
ja kannustavan näin osaltaan hyvää mieltä tuottavien muistojen jakamiseen myös
muutenkin kuin virtuaalisesti. Käykääpäs kurkkaamassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti