Annastiina
Mäkitalo (s. 1982, aik. Syväjärvi) on julkaissut omakustanteena historiallisen
kuvakirjan Vanhan Rauman Kirsti. Se on hänen lopputyönsä Aalto-yliopiston
Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelijan ja kuvittajan tutkintoon
ja toteutettu yhteistyössä Rauman museon kanssa.
Kirja on jälleen hyvä esimerkki siitä, että omakustannekaan ei välttämättä enää eroa millään tavalla yleiskustantajien jäljestä. Mäkitalo on tehnyt myös kirjan graafisen suunnittelun itse, viimeisen päälle, ja tuloksena on eheä, nautittava kokonaistaideteos.
Mäkitalo itse luonnehtii kirjaa runolliseksi kertomukseksi idyllistä, sen särkymisestä
ja takaisin saavuttamisesta.
Kiinnoste-blogissa on todella antoisa tekijän analyysi kirjasta, sekä kuvin että sanoin. Harvoin
kuvittajat tai kirjailijat avaavat teoksensa syntyprosessia ja tarkoitusperiä
näin perusteellisesti ja lukijaa kiinnostavalla tavalla!
Myös Kuvittaja-lehden
numerosta 4/2011 löytyy lopputyöhön liittyvä artikkeli Kulta-aika lapsuuden,
jossa Mäkitalo analysoi Ilon Wiklandin ja Ingrid Vang-Nymanin kuvituksia Astrid
Lindgrenin Melukylä-kirjoihin.
Mäkitalon mukaan nämä kuvitukset ovat määritelleet onnellisen lapsuuden ja oikean joulun elementtejä enemmän kuin moni tohtii myöntääkään.
Mäkitalon mukaan nämä kuvitukset ovat määritelleet onnellisen lapsuuden ja oikean joulun elementtejä enemmän kuin moni tohtii myöntääkään.
Nykylapsen silmään tämäkin näky voi vaikuttaa idylliseltä ja kadehdittavalta: koko perhe nukkuu samassa huoneessa! Annastiina Mäkitalon kuvitusta Vanhan Rauman Kirsti -kuvakirjaan, Kiinnoste 2012. |
Vanhan
Rauman Kirstin matkassa lukija pääsee aikamatkalle 110 vuoden päähän. Kirjan
miljöönä on nykyisin museona toimiva Kirsti-talo Raumanjoen varrella.
Päähenkilönä on Kirsti-tyttö, jonka isä on merimies ja äiti pyykkäri. Kun perheen toimeentulo on niukkaa sydäntalven aikaan, Kirstikin hankkii lisäansioita nypläämillän pitseillä.
Kirjan värimaailma on erikoinen:
siinä mittelevät keskenään romanttisuuteen ja idylliin liitetty vaaleanpunainen
sekä sen äärimmäisenä vastakohtana arkeen ja ankeuteenkin liitetty ruskea väri. Värit pelittävät keskenään
erinomaisesti.
Retrofiilistä kuvitukseen tulee myös kollaasikuvituksesta: kankaita, lautaseinää ja sitä kuuluisaa Rauman pitsiä on skannattu osaksi kuvamaailmaa.
Retrofiilistä kuvitukseen tulee myös kollaasikuvituksesta: kankaita, lautaseinää ja sitä kuuluisaa Rauman pitsiä on skannattu osaksi kuvamaailmaa.
Kiiltokuva-arkkeihin sijoitetut kuvakimarat ovat hauska taitollinen tehoste Annastiina Mäkitalon kuvakirjassa Vanhan Rauman Kirsti, Kiinnoste 2012. |
Pienen Kirsti-tytön ja
perheen vuodenkierron mukaan, keväästä talveen, rytmittyvä tarina tekee yli
sadan vuoden takaisesta työläisten puutalokorttelista eloisaa
kulttuurihistoriaa, josta löytyy tarttumapintaa niin lapselle kuin
aikuisellekin.
Köyhyys ja
epävarmuus huomisen tienesteistä eivät estä ihmisiä tekemästä arkeenkin juhlan
paikkoja. Kun isä palaa meriltä, juhlaan yhtyy koko korttelin väki.
Isän meriltä paluun juhlaan osallistuu koko korttelin väki, myös Kirstin perheen vuokralaiset. Annastiina Mäkitalon kuvitusta kuvakirjaan Vanhan Rauman Kirsti, Kiinnoste 2012. |
Naurunremakka ja rallatuslaulu kantautuivat Kirstin pihasta yömyöhään, ehkä kahteentoista asti.
Erikoismaininnan ansaitsee se, että kuvakirjan teksti on ladottu versaaliaakkosin. Näitä kirjoja kysytään aika ajoin kouluissa, kun opettajat kaipaavat lukutaidon alkuun paitsi tavutettuja, myös versaaliaakkosin ladottuja kirjoja.
Mäkitalo uskaltaa käyttää hyvin runollista kieltä, joka ei kuitenkaan tunnu itsetarkoitukselliselta helskyttelyltä vaan pikemminkin kuvatun ajanjakson jugend-henkiseltä kaunokieleltä:
Mäkitalo uskaltaa käyttää hyvin runollista kieltä, joka ei kuitenkaan tunnu itsetarkoitukselliselta helskyttelyltä vaan pikemminkin kuvatun ajanjakson jugend-henkiseltä kaunokieleltä:
Päivän kiekko kieri taivaalle monta kertaa ja pudottautui mereen. Heilautti hyvästiksi taivaalle saippuakuplan värit. Omenankukat aukesivat ja raukesivat maahan. Itkivät katoavaa kauneuttaan.
– Tämä karhu lähtee taas. Tulee takaisin, kun omenapuun oksilla istuu lumikukkia puhaltamassa huurua tuuleen. Jättää ensilumeen jäljet satamasta tänne. Posliinikoirat pitävät kyllä vahtia.
Naapurin pojat
ilkkuvat Kirstiä ja tämän harrasta isän odotusta. Äitikään ei aina ole aivan
varma, saavuttavatko kirjeet isää maailman meriltä.
Kirsti luottaa
kuitenkin isän sanaan: tyttö ripustaa nypläämiään lumihiutaleita puuhun. Ja
ihme tapahtuu: aamulla isä palaa kotiin!
Vanhan Rauman
Kirsti on merkillinen hyvän olon kirja.
On vaikea paikantaa, mistä tyyni ja levollinen mieli syntyy, kuvista vai sanoista, vai nimenomaan niiden saumattomasta yhteistyöstä, vai sittenkin yksittäisen lukijan oman lapsuuden assosiaatioista, jotka seurustelevat sopuisasti Kirstin tarinan kanssa.
On vaikea paikantaa, mistä tyyni ja levollinen mieli syntyy, kuvista vai sanoista, vai nimenomaan niiden saumattomasta yhteistyöstä, vai sittenkin yksittäisen lukijan oman lapsuuden assosiaatioista, jotka seurustelevat sopuisasti Kirstin tarinan kanssa.
Mäkitalon
kuvakirja on myös oivallinen nimenomaan tämän päivä päivältä pahenevan
jouluhössötyksen keskellä luettavaksi.
Osa kirjan
tuotosta ohjautuu Vanha Rauma Yhdistyksen kautta vanhan Rauman talokylttien
entisöintiin.
Kirjan lopusta löytyy infoaukeama, jossa kerrotaan
Kirsti-talosta, raumanpitseistä ja posliinikoirista sekä pieni rauma-suomi -sanasto.
Kirjasta on tehty myös englanninkielinen laitos Kirsti
of Old Rauma ja saatavilla on kaksi erilaista kansikuvaa talvi- tai kesäaiheella. Omakustantajat voivat halutessaan antaa ostajalle tälläkin tavoin enemmän valinnanvaraa.
Museojulkaisuina ilmestyy nykyisin
paljon sekä lapsille että aikuisille suunnattuja tietoteoksia. Tänä vuonna on ilmestynyt myös Forssan
museon julkaisuna Kristiina Huttusen Rimppa soi! Opas Forssan kehräämöalueelle Petra
Heikkilän kuvittamana (Forssan
Kirjakeskus 2012). Teos esittelee Forssan kehräämön alueen rakennukset ja keskeiset henkilöt ja kertoo langan teon vaiheista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti