Kirsti tekee arjesta juhlan

Annastiina Mäkitalo: Vanhan Rauman Kirsti. 38 sivua. Kiinnoste 2012.

Annastiina Mäkitalo (s. 1982, aik. Syväjärvi) on julkaissut omakustanteena historiallisen kuvakirjan Vanhan Rauman Kirsti. Se on hänen lopputyönsä Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelijan ja kuvittajan tutkintoon ja toteutettu yhteistyössä Rauman museon kanssa. 

Kirja on jälleen hyvä esimerkki siitä, että omakustannekaan ei välttämättä enää eroa millään tavalla yleiskustantajien jäljestä. Mäkitalo on tehnyt myös kirjan graafisen suunnittelun itse, viimeisen päälle, ja tuloksena on eheä, nautittava kokonaistaideteos. 

Mäkitalo itse luonnehtii kirjaa runolliseksi kertomukseksi idyllistä, sen särkymisestä ja takaisin saavuttamisesta.

Kiinnoste-blogissa on todella antoisa tekijän analyysi kirjasta, sekä kuvin että sanoin. Harvoin kuvittajat tai kirjailijat avaavat teoksensa syntyprosessia ja tarkoitusperiä näin perusteellisesti ja lukijaa kiinnostavalla tavalla! 

Myös Kuvittaja-lehden numerosta 4/2011 löytyy lopputyöhön liittyvä artikkeli Kulta-aika lapsuuden, jossa Mäkitalo analysoi Ilon Wiklandin ja Ingrid Vang-Nymanin kuvituksia Astrid Lindgrenin Melukylä-kirjoihin. 

Mäkitalon mukaan nämä kuvitukset ovat määritelleet onnellisen lapsuuden ja oikean joulun elementtejä enemmän kuin moni tohtii myöntääkään.

Nykylapsen silmään tämäkin näky voi vaikuttaa idylliseltä ja kadehdittavalta: koko perhe nukkuu samassa huoneessa! Annastiina Mäkitalon kuvitusta Vanhan Rauman Kirsti -kuvakirjaan, Kiinnoste 2012. 

Vanhan Rauman Kirstin matkassa lukija pääsee aikamatkalle 110 vuoden päähän. Kirjan miljöönä on nykyisin museona toimiva Kirsti-talo Raumanjoen varrella. Päähenkilönä on Kirsti-tyttö, jonka isä on merimies ja äiti pyykkäri. Kun perheen toimeentulo on niukkaa sydäntalven aikaan, Kirstikin hankkii lisäansioita nypläämillän pitseillä.

Kirjan värimaailma on erikoinen: siinä mittelevät keskenään romanttisuuteen ja idylliin liitetty vaaleanpunainen sekä sen äärimmäisenä vastakohtana arkeen ja ankeuteenkin liitetty ruskea väri.  Värit pelittävät keskenään erinomaisesti.

Retrofiilistä kuvitukseen tulee myös kollaasikuvituksesta: kankaita, lautaseinää ja sitä kuuluisaa Rauman pitsiä on skannattu osaksi kuvamaailmaa.

Kiiltokuva-arkkeihin sijoitetut kuvakimarat ovat hauska taitollinen tehoste Annastiina Mäkitalon kuvakirjassa Vanhan Rauman Kirsti, Kiinnoste 2012.

Pienen Kirsti-tytön ja perheen vuodenkierron mukaan, keväästä talveen, rytmittyvä tarina tekee yli sadan vuoden takaisesta työläisten puutalokorttelista eloisaa kulttuurihistoriaa, josta löytyy tarttumapintaa niin lapselle kuin aikuisellekin.

Köyhyys ja epävarmuus huomisen tienesteistä eivät estä ihmisiä tekemästä arkeenkin juhlan paikkoja. Kun isä palaa meriltä, juhlaan yhtyy koko korttelin väki.

Isän meriltä paluun juhlaan osallistuu koko korttelin väki, myös Kirstin perheen vuokralaiset. Annastiina Mäkitalon kuvitusta kuvakirjaan Vanhan Rauman Kirsti, Kiinnoste 2012. 

Naurunremakka ja rallatuslaulu kantautuivat Kirstin pihasta yömyöhään, ehkä kahteentoista asti.

Erikoismaininnan ansaitsee se, että kuvakirjan teksti on ladottu versaaliaakkosin. Näitä kirjoja kysytään aika ajoin kouluissa, kun opettajat kaipaavat lukutaidon alkuun paitsi tavutettuja, myös versaaliaakkosin ladottuja kirjoja. 

Mäkitalo uskaltaa käyttää hyvin runollista kieltä, joka ei kuitenkaan tunnu itsetarkoitukselliselta helskyttelyltä vaan pikemminkin kuvatun ajanjakson jugend-henkiseltä kaunokieleltä:

Päivän kiekko kieri taivaalle monta kertaa ja pudottautui mereen. Heilautti hyvästiksi taivaalle saippuakuplan värit. Omenankukat aukesivat ja raukesivat maahan. Itkivät katoavaa kauneuttaan.

– Tämä karhu lähtee taas. Tulee takaisin, kun omenapuun oksilla istuu lumikukkia puhaltamassa huurua tuuleen. Jättää ensilumeen jäljet satamasta tänne. Posliinikoirat pitävät kyllä vahtia.

Naapurin pojat ilkkuvat Kirstiä ja tämän harrasta isän odotusta. Äitikään ei aina ole aivan varma, saavuttavatko kirjeet isää maailman meriltä.

Kirsti luottaa kuitenkin isän sanaan: tyttö ripustaa nypläämiään lumihiutaleita puuhun. Ja ihme tapahtuu: aamulla isä palaa kotiin!

Vanhan Rauman Kirsti on merkillinen hyvän olon kirja. 

On vaikea paikantaa, mistä tyyni ja levollinen mieli syntyy, kuvista vai sanoista, vai nimenomaan niiden saumattomasta yhteistyöstä, vai sittenkin yksittäisen lukijan oman lapsuuden assosiaatioista, jotka seurustelevat sopuisasti Kirstin tarinan kanssa.

Mäkitalon kuvakirja on myös oivallinen nimenomaan tämän päivä päivältä pahenevan jouluhössötyksen keskellä luettavaksi.

Osa kirjan tuotosta ohjautuu Vanha Rauma Yhdistyksen kautta vanhan Rauman talokylttien entisöintiin.

Kirjan lopusta löytyy infoaukeama, jossa kerrotaan Kirsti-talosta, raumanpitseistä ja posliinikoirista sekä pieni rauma-suomi -sanasto.

Kirjasta on tehty myös englanninkielinen laitos Kirsti of Old Rauma ja  saatavilla on kaksi erilaista kansikuvaa talvi- tai kesäaiheella. Omakustantajat voivat halutessaan antaa ostajalle tälläkin tavoin enemmän valinnanvaraa. 

Museojulkaisuina ilmestyy nykyisin paljon sekä lapsille että aikuisille suunnattuja tietoteoksia. Tänä vuonna on ilmestynyt myös Forssan museon julkaisuna Kristiina Huttusen Rimppa soi! Opas Forssan kehräämöalueelle Petra Heikkilän kuvittamana  (Forssan Kirjakeskus 2012). Teos esittelee Forssan kehräämön alueen rakennukset ja keskeiset henkilöt ja kertoo langan teon vaiheista.