torstai 3. tammikuuta 2013

Apo Apponen tulee, oletko valmis?














Juhani Känkänen: Hyvää huomenta, Apo Apponen!  48 sivua. Teos 2012.



Moni aiemmin aikuistenkirjailijana kunnostautunut on viime aikoina ryhtynyt kokeilut taitojaan kirjoittaa myös lapsille. Viime vuoden tarjonnasta voi poimia useampiakin tällaisia vaihtelunhaluisia kirjailijoita, muiden muassa Essi Kummun, Jarkko Tontin ja Juhani Känkäsen.

Juhani Känkänen (s. 1966) oli samalla luokalla rouva Huun kanssa Forssan Keskuskoulussa koko ala-asteen. Silloin oli muotia pitää piirustusvihkoja, joihin pyydettiin kaikilta kavereilta piirustuksia. Juhanin piirustukset olivat vertaansa vailla: huolellisen pikkutarkasti väritettyjä, mutta persoonallisia.

Ei siis ollutkaan suuri yllätys, kun Teos uutisoi tulevasta kuvakirjauutuudesta, Apo Apposesta, josta on tarkoitus tehdä laajempi sarja.

Hyvää huomenta, Apo Apponen! näyttää olevan täsmäkuvakirja kaikille huumorintajuisille ja kommelluksista nauttiville pojille, ikään katsomatta. Tiettävästi Känkänen onkin saanut kirjan suunnitteluun selustatukea omalta pojaltaan.


Aluksi esitellään Apon perhe: Apon vanhemmat, Armi-pikkusisko, leikkikissa ja koira, jonka nimi on Käpälämäki. Juhani Känkäsen kuvitusta kuvakirjaan Hyvää huomnenta, Apo Apponen!, Teos 2012. 



Kuvakirjan ensimmäinen aukeama tuo vähäeleisyydessään minulle mieleen paitsi vanhojen lastenlehtien kuva-arvoitukset, myös jollain määrittelemättömällä tavalla myös ruotsalaisen Ivar  Aroseniuksen Kattresanin, kuvakirjan vuodelta 1909.


Käpälämäki tekee kaikkensa saadakseen Apon jalkeille. Juhani Känkäsen kuvitusta kuvakirjaan Hyvää huomenta, Apo Apponen!, Teos 2012. 



Känkänen imitoi tietoisesti vanhan sarjakuvan tai sarjamuotoisen kuvakerronnan muotokieltä, joka ulottuu toisinaan myös kielenkäyttöön, kun hän viljelee vanhahtavia sanontoja, kuten "ihka elävä" ja "kuuna kullan valkeana".

Apo on pieni ja impulsiivisesti toimesta toiseen rientävä poika. Kuvakirja koostuu erillisistä pikkutarinoista. 

Ensimmäisessä Käpälämäki-niminen koira herättää Apon, toisessa Apo tutustuu uuteen sähköhammasharjaansa, joka on nimeltään Sinikka Suti. Kolmannessa tarinassa ollaan Apon perheen aamiaispöydässä ja tutustutaan Kaaro Puttilaan ja viimeisessä episodissa tehdään tuttavuutta pitkävihaisen paidan kanssa ja sitten koko perhe lähtee kukin taholleen, vanhemmat töihin ja lapset hoitoon. 


Sarjakuvan muotokieli on olennainen osa Apo Apposen erityislaatuisuutta. Sinikka Suti, Kaaro Puttila ja Pitkävihainen paita ovat elollistuneita arkiesineitä, vähän samaan tapaan kuin H. C. Andersenin saduissa konsanaan! Juhani Känkäsen kuvitusta kuvakirjaan Hyvää huomenta, Apo Apponen!, Teos 2012.

Arjen tavalliset toimet ja yllättävät näkökulmat maustavat Apo Apposen päivää. Pieruhuumori, metkuileva kujemieli ja sanaleikit iskevät erityisesti poikiin, mutta  Känkäsen velmu katsantokanta puree rouva Huun kuuleman puskaradion mukaan myös leikki-ikäisiin tyttöihin.

Apo Apponen seikkailee nähtävästi jatkossa myös Uuden Suomen nettilehdessä sarjakuvana. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti