Ihan itse tehty lastenkirja!

Rouva Huulle "näpsäily" eli erilaiset kädentaidot  ovat tärkeä vastapaino muulle työlle. Olen ollut vuodesta 1998 Taito Pirkanmaa ry:n aikuisten Näpsä-käsityökoulussa: yhtenä päivänä viikosta keskitytään kolmen tunnin ajan  pitkissä periodeissa uuteen tekniikaan. 

Tutuiksi ovat tulleet monet perinteiset naisten kädentaidot, mutta osaanpas minä myös hitsata, takoa ja tehdä puutöitä!

Kevättalvella teemana on ollut kirjansidonta ja ns. altsut, eli tekniikka, jossa vanhoista kirjoista tehdään jotain uutta.

Rouva Huulla ei ole koskaan ollut intohimoa tehdä omaa lasten- tai nuortenkirjaa, mutta nämä kirjat ovat kyllä ihan kirjaimellisesti itse tehtyjä!

Esilehdellä kirjan nimi koostuu kymmenestä lumipallokirjaimesta. 
Ruth Craftin ja Erik Blegvadin Talvinalle-kuvakirjasta tehty altsu. 

Marmoroidussa kansipaperissa on utuisia pilviä. Niitä Talvinalle sai varmasti tutkailla kyllikseen pensaan latvassa kiikkuessaan ennen kuin lapset pelastivat sen uuteen elämään.

Oma tulkintani Erik Blegvadin Ruth Craftin 
Talvinalle-kuvakirjaan visuaalistamasta Talvinallesta. Pitkällinen 
ulkoilmassa oleilu on tehnyt nallen vähän kylmän-herkäksi, ja siksi 
se sonnustautuu aina kaulaliinaan! 

Talvista fiilistelyä löytyy vielä esilehden lumipalloista, joista muodostuu kirjan nimi ja sisäkansien pakkashuurretta jäljittelevästä tapetista.

Hurmaannuin Ruth Craftin & Erik Blegvadin äskettäin Lastenkirjahyllyssä esillä olleeseen Talvinalle-kuvakirjaan siinä määrin, että halusin saada kirjan myös omaan hyllyyni. Mutta eihän kirjaa enää mistään löydy. Nettiantikvariaatitkin tarjosivat pelkkää ei-oota.

Mutta sitten keksin, että voin tehdä itselleni siitä aivan uniikin laitoksen! 

Erik Blegvadin kuvitus pääsee mielestäni vielä paremmin esille 
oranssin ruskeaa ohutta kartonkia vasten. Ruth Craftin ja Erik Blegvadin 
Talvinalle-kirjasta tehty altsu.

Nelivärikopioin kirjan sisäsivut, leikkasin niistä samankokoiset, liimasin ne sprayliimalla tukeville paperiarkeille, ompelin arkit yhteen ja tein kannet perinteisestä marmoroiduista paperista ja kluuttikankaasta. 

Ja kanteen lisäsin vielä nallen, jota on selvästi hoidettu ja hoivattu pitkällisen puussa oleilun jälkeen… 

Kun Lauren Childin uusi kuvitus Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossuun ilmestyi vuonna 2007, sain kustantajalta ennakkolukuun teoksen vedokset, joita ei oltu vielä sidottu kansiin kiinni. Arkit pyörivät pitkään sekalaisissa pinoissani, kunnes keksin, että voisin saattaa tämänkin projektin loppuun.

Vielä on työn alla erilaisia kristallimuoviin liittyviä kokeiluita, ja niissäkin minulla on materiaalina kirjaston poistokirjoina saamiani kuvakirjoja. Niistä ehkä joskus myöhemmin lisää.

Lauren Childin uusi kuvitus Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossuun 
(suom. Kristina Rikman, WSOY 2007) on retrohenkinen ja räväkkä. 

Alkava viikko on super-kiireinen. Huomenna tiistaina on taas Metson perinteiset kirjakutsut, joista toivon mukaan ennätän pikimmiltään laatia raportin.

Keskiviikkona reissaan Jyväskylään Lukuintoilua 2 -ELY-koulutukseen puhumaan kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden uusista trendeistä sekä rankoista aiheista kuvakirjoissa. Torstaina sama paketti siirtyy Tampereelle.