maanantai 22. huhtikuuta 2013

suurennuslasi, kaukoputki vai kaleidoskooppi?





Tällä viikolla vietetään jälleen kouluissa ja kirjastoissa valtakunnallista Lukuviikkoa, joka keskittyy nuorten lukuharrastuksen vaalimiseen. Lukuviikon organisoija Lukukeskus on koonnut sivuilleen napakan paketin 10 faktaa lukemisesta.

Lukukeskuksen sivujen kautta pääsee myös Kirjastokaista.fi:n videoihin, joissa kirjailijat Vilja-Tuulia Huotarinen, Siri Kolu, Mika Wickström, Salla Simukka ja Aleksi Delikouras perustelevat lukemisen mielekkyyttä ja siitä saatavia etuja.

Lasten- ja nuortenkirjoissa pitäisi olla paljon nykyistä enemmän kuvituskuvia lukemisesta mieluisana ajanvietteenä. Tämä Salla Savolaisen kuvituskuva on yksi suosikeistani ja se löytyy  Riina Katajavuoren kirjasta Mennään jo kotiin, Tammi 2007.


Nuorten lukemisesta puhuttiin myös äskettäin ykkösen aamu-tv:ssä. Toimittaja Heta-Leena Sierilän haastateltavina olivat kirjailija Siri Kolu ja tiimiesimies Petra Kakko Akateemisesta kirjakaupasta. 

Kakon kommenteista kuulsi läpi käännöskirjallisuuden ylivoimaisuus: kotimainen nuortenkirjatarjonta on kirjakaupassa auttamatta alakynnessä. Petra Kakko käytti termiä ”peer pressure” kuvaamaan vertaisryhmien joukkopainetta, joka vaikuttaa paljon nykynuorten lukumieltymyksiin.

Sähköisistä medioista erityisesti televisiossa lasten- ja nuortenkirjat ovat saaneet viime aikoina kiitettävästi lähetysaikaa.

Jokainen lasten- ja nuortenkirjailija, joka uhraa omaa työaikaansa propagoidakseen eri medioissa tai kirjailijavierailuilla paitsi omaa uutuuskirjansa niin myös yleisesti lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolesta, ansaitsee rouva Huun mielestä ruusun ja tsemppistipendin!



Finlandia Junior -raadin ja lopullisen voittajan valitsijan julkistus on herättänyt kentällä vaimeaa mutinaa. On käytetty jopa niinkin raflaavaa sanaa kuin "skandaali". Toisaalta yhtä moni on suhtautunut asiaan huumorilla, jonka alta kuultaa myös pieni väsähtäminen tuulimyllyjä vastaan taistelemiseen.
Eräs lastenkirjailija kommentoi asiaa rouva Huulle lähettämässään sähköpostissa tänä aamuna mm. seuraavasti:

Kirjasäätiön agendalla lastenkirjallisuus ei ole kirjallisuutta vaan jotain muuta – muilla Finlandioilla on jakajat, jotka ovat kirjallisesti sivistyneitä. 

Lastenkirjallisuushan on meidän kaikkien kirjallisuutta: jokaisella meistä on kosketuspinta siihen oman lapsuuden ja nuoruuden lukuelämystemme kautta. 

Niinpä Finlandia Junior -esiraadin jäsenet ja palkinnon saajan valitseva Duudsonien Jarppi ovat toki kiistämättä – kaiken muun ammatillisen asiantuntemuksensa ohessa – myös lastenkirjallisuuden tuntijoita.

Lastenkirjallisuuden mediahuomion vähentymisen ja sattumanvaraistumisen jälkeen tämä kahdesti, eli ehdokasasettelun julkistuksen ja palkinnon saajan julkistuksen päivinä, saatu Finlandia Junior -uutisointi on tälle kirjallisuuden alueelle nykyisin kullanarvoista. 

Ankeimmissa uhkakuvissani se saattaa pian jäädä jopa ainoaksi isoksi mediapanostukseksi kotimaiseen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen, kun palkintoraatien summaukset ja nostot sekä yleiskuvan muodostaminen vuoden tarjonnasta saavat tiedotusvälineissä edes kohtuullista huomiota ja paneutumista.

Finlandia Junior -raadeista on vuosien mittaan karsittu se pienikin asiantuntemuksen hippunen, joka siellä aiemmin on ollut.

Lasten ja nuorten parissa työskenteleminen näyttää nykyisin olevan riittävä meriitti Finlandia Junior -palkinnon kattauksessa. Näkökulman muodostamisessa ei siis juurikaan kaukoputkea käytetä. 

Suomen Kirjasäätiö ja sen edustamat kustantajat viehättyvät enemmän kaleidoskoopin yllätyksellisistä ja raflaavistakin näkymistä, joissa mutu-tuntumat ja haltioitumiset yksittäisistä teoksista antavat pariksi päiväksi nostetta ja myyntiä kotimaiselle lasten- ja nuortenkirjallisuudelle. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti