Kun meri vie kaiken

Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet. Kannen alkuperäiskuva Shutterstock. Kannen suunnittelu Laura Lyytinen. 237 sivua. Tammi 2013.

Marja-Leena Tiainen ei ole koskaan kaihtanut nostaa nuortenromaaneihinsa ajankohtaisia aiheita.

Khao Lakin sydämet  -romaani voidaan luokitella lähihistoriaan sijoittuvaksi romaaniksi, onhan tapaninpäivän tsunamionnettomuudesta kulunut jo melkein 10 vuotta.

Tiaisen edellinen Kahden maailman tyttö (Tammi 2011) oli monikulttuurisissa kysymyksenasetteluissaan yhteiskunnallisesti kantaa ottava ja erittäin kunnianhimoisesti kirjoitettu romaani, joka päihitti mielestäni mennen–tullen täysin samoista aineksista ja samanikäisestä kurditytöstä kertovan, samana kirjasyksynä 2011 ilmestyneen Jari Tervon Laylan. 

Kahden maailman tytön  rinnalla tämä vast ikään ilmestynyt Tiaisen uusin nuortenromaani jää hiukan valjummaksi ja juoneltaan ennalta arvattavaksi teokseksi.

15-vuotias Emma on menettänyt koko perheensä –  äidin, isän ja pikkuveljen sekä isänpuoleiset isovanhempansa – Thaimaan tsunamionnettomuudessa joulukuussa 2004. Emma oli tuolloin kuusivuotias, joten muistot perheen lomamatkasta ovat melko hataria. Tyttö on saanut traumaterapiaa ja ollut mukana myös vertaisryhmässä. Aikuistumisen kynnyksellä Emma haluaa palata onnettomuuspaikalle ja etsiä isoäitinsä kanssa thaimaalaisen pelastajansa ja kiittää tätä henkilökohtaisesti.  

Taksi pysähtyi kadun reunaan. Kuljettaja viittoili oikealle. Muutaman sadan metrin päässä niityllä jökötti harmaa, teräsrunkoinen laiva. 

–Boat, boat, taksinkuljettaja hoki osoittaen laivaa. 

Emma nousi kyydistä, ja isoäiti jäi maksamaan. Ojennettuaan rahan kuljettajalle hän näytti tälle etsintäkuulutuksen. 

– Me etsimme tätä miestä… Ulla Dahl jäi jatkamaan litaniaansa jonka hän oli toistanut kolmen päivän aikana lukuisille thaimaalaisille. Tarjoilijoiden, siivoojien ja laukkupoikien lisäksi Ulla oli näyttänyt kuvaa kaupoissa ja ravintoloissa. Matkaoppaat olivat saanet nipun etsintäkuulutuksia jaettavaksi eteenpäin. Emmasta isoäidin sinnikkyys oli ihailtavaa, mutta vähän se myös nolotti. Mahtoiko siitä olla hyötyäkään. Toistaiseksi ilmoitus oli poikinut vain yhden yhteydenoton. Myöhään eilen illalla, kun Emma ja isoäiti olivat palanneet syömästä,  isoäidin puhelin oli soinut. Soittaja oli ollut mies, joka oli alkeellisessa englannilla kertonut menettäneensä tsunamissa kotinsa, vaimonsa ja kaksi lastaan. ---

Romaanissa vuorottelevat takautumat vuoden 2004 onnettomuuspäivän tapahtumista ja Emman pelastumisesta sekä nykyhetken tapahtumat uudella lomamatkalla Khao Lakissa. Lukija pystyy eläytymään kerrontaan ja paikallisväriä on kiitettävästi mukana.

Emman tunteet peilautuvat tsunamin kokeneen, Suomessa Emman matkaa myötäelävän  Stellan tunteisiin ja matkaseurueessa olevan samanikäisen Venlan elämäntilanteeseen. Venla ei ensin ole tietoinen Emman perheen dramaattisesta kohtalosta, asia selviää hänelle vasta vähitellen. Emman tragedian kautta Venlakin oppii arvostamaan omaa perhettään paremmin. 

Khao Lakin sydämet -romaanin kantavana teemana onkin perhesiteiden kaunis korostaminen. Emma jättää rantahietikolla eleettömästi hyvästit perheenjäsenilleen: meri vie hänelle rakkaat muistoesineet läheisistä mennessään.

Tiainen tekee romaanejaan varten valtavasti taustatyötä: tässäkin teoksessa hän on ilmeisen perusteellisesti perehtynyt lapsen traumatisoitumiseen ja sen jälkihoitoon. Tietoaines niveltyy kuitenkin saumattomasti kokonaisuuteen.

Marja-Leena Tiainen ei ole koskaan kaihtanut nuortenromaaneissaan myöskään romanttisia juonteita: Emman sydän läikähtää hänen tutustuessaan vähitellen matkan aikana lähemmin ruotsalaiseen Lukakseen, joka harrastaa valokuvausta ja sukellusta. Myös Lukakselle tsunami on ollut kohtalokas.