Blogit lisäävät kirjallisuuden moniäänisyyttä

Katja Jalkanen & Hanna Pudas. Rivien välissä. Kirjablogikirja. 168 sivua. Avain 2013. Kansikuva Kira Leskinen.

Lastenkirjahylly täytti näköjään jo eilen neljä vuotta.

Ajatus blogin perustamisesta kypsyi vuoden 2009 aikana, jolloin lasten- ja nuortenkirjakritiikkiä oltiin ajamassa alas monessa printtimediassa. 

Perustin Lastenkirjahyllyn pienen uhon ja tuohtumuksenkin vallassa ja ilmoitin sitoutuvani siihen, kunnes suvantovaihe on ohi. 

Suvantovaihe on jatkunut  yhä ja merkkiä sanottavasta kohentumisesta ei ole näkyvissä.

Kyse on tietysti koko kulttuurijournalismin käymisvaiheesta, johon myös lehtien sisäiset uudistukset osaltaan liittyvät. Palstamillit vähenevät ja kuvien huomioarvo kasvaa. Ilmoitustulot vähenevät ja se näkyy vääjäämättä myös lehtien paksuudessa. Kulttuurin käsite venyy ja  vanuu ja lukijoiden kiinnostuksesta kilpaillaan monen eri uutisaiheen kanssa. 

Katja Jalkanen ja Hanna Pudas, kirjallisuusblogisteja itsekin, julkaisivat kesän korvalla kirjablogikirjan Rivien välissä, jonka aineistoa on kerätty 61:lta kirja- ja 14:ltä kirjailijablogin pitäjältä. Bloggaaminen on nykyisin kiinteässä liitossa sosiaalisen median kanssa ja niinpä kysely julkistettiin blogisteillekin Facebookin kautta.

Jalkasen ja Pudaksen teos zuumaa kiinnostavasti kirjallisuusblogeihin liittyviä ilmiöitä Suomessa. 

Todellisesta blogibuumista on nimittäin jo syytä puhua: parasta aikaa on Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä käynnissä lukijaäänestys Suomen parhaasta blogista. 

Sanoma- ja aikakauslehdissä bloginpitäjät valtaavat alaa, joko jutun kohdehenkilöinä tai omien palstojen pitäjinä. Onpa muutamasta suositusta bloggaajasta jo sukeutunut kirjailijoitakin, jotka ovat julkaisseet esim. kädentaito- tai ruokakirjoja.

Kirjailija Katja Kettu arvostaa kirjablogien autenttisuutta: niissä kirjoittaja todella kertoo mitä ajattelee. Kirjallisuuskriitikot ovat Ketun mukaan usein liian jäyhiä kehumaan, jos pitävät kirjasta.

Kustantajat ovat parin viime vuoden aikana huomanneet markkinapotentiaalia monien kirjallisuusentusiastien pitämissä blogeissa.

Suuri osa ajan hermolla olevista kustantajista järjestää blogistitapaamisia muun markkinointistrategiansa ohessa. Moni kirjallisuuden harrastaja esiintyi blogissaan aluksi nimimerkin suojissa, mutta sitä mukaa kun blogin maine ja bloggaamisen saama julkisuus on lisääntynyt, on omalla nimellä kirjoittaminenkin lisääntynyt.

Isojen sanomalehtien kulttuuriosastojen aikataulu on varsin jähmeä bloggaajien ripeään julkaisutahtiin verrattuna, ja tämän edun myös kustantajat ovat huomanneet. Otavan viestintäpäällikkö Tarja Kopra korostaa haastattelussa, että kirjablogit ovat yksi äänenpaino lisää kirjallisuuden kentälle.

Hyvän kiteytyksen Rivien välissä -kirjan tekijät antavat todetessaan, että bloggaaminen on perinteistä kirjallisuuskritiikkiä kokemusperäisempää kirjoittamista, joissa omaa, usein myös tunnepitoista, lukukokemusta korostetaan voimakkaasti. Kirjablogistit antavat kanssa- ja vertaislukijoiden näkökulman kirjallisuuteen. Yhä sirpaloituvassa kirjakentässä tälläkin näkökulmalla on arvonsa.

Minulle, ammattikriitikolle, Lastenkirjahylly on ollut ideaali paikka välittää  kaikille kiinnostuneille tieto–taitoani lasten- ja nuortenkirjallisuuden tontilta ilman merkkimäärien neuroottista laskemista ja palstatilan huomioon ottamista.  Lastenkirjahyllyssä pystyn myös nostamaan lasten- tai nuortenkirjan kuvitusta ansaittuun arvoonsa, myös lukuisin kuvitusesimerkein analyysein. 

Harrastuspohjalta kirjallisuusblogia pitäviin ns. kirjallisuusentusiasteihin verrattuna lähtökohtani ovat kuitenkin toiset. Blogin pitämisen ehdottomana edellytyksenä on ollut, että saan siihen ulkopuolista rahoitusta. 

Tahollani mietin sitäkin, ovatko kustantajat jo heittämässä pyyhkeet  kokonaan kehään ja luopuneet toivosta pätevän nuortenkirjakritiikin suhteen.  

Tammen sivuilta löytyi nimittäin kesän alussa  kesätyönhakuilmoitus, jossa etsittiin 10 innokasta lukijaa arvostelemaan jo ilmestyneitä nuortenromaaneja ja ennakkolukemaan syksyn uutuuskirjoja.  "Kirjafriikin" edellytettiin olevan vähintään 14-vuotias ja yksittäisistä arvioista luvattiin maksaa 50 euron palkkio!