Kylliksi vai liikaa?

Sanna Pelliccioni: Onni-poika tahtoo kaiken. 40 sivua. Minerva 2013.

Suuri osa nykylapsista tuntuu elävän yltäkylläisyyden keskellä. Sanna Pelliccionin Onni-kuvakirjasarjan syksyn uutuudessa työstetään tätä aikuisellekin päänvaivaa aiheuttavaa dilemmaa lapsentajuisesti ja rakentavassa, keskusteluun johdattavassa hengessä.

Onnilla on viisivuotissynttärit ja hän on saanut kutsua lastenkutsuille viisi kaveriaan. Arkeen laskeutuminen juhlan jälkeen ei käy käden käänteessä. 

Onni ja pikkuveli Olavi haluavat aamiaiseksi mehua ja tikkaria, mutta isä on toista mieltä. Kivoista lahjoista huolimatta Onnin tekee mieli lisää uusia hienoja tavaroita.

”Jos saisitte joka päivä lahjoja, me ei enää mahduttaisi asumaan täällä”, äiti vastaa.
”Kyllä meidän huoneeseen leluja mahtuu”, Olavi vakuuttaa.”Jos me ostettaisiin kaikki, mitä te haluatte, me ei ikinä kerettäisi leikkiä teidän kanssanne, vaan aina vaan oltaisiin töissä”, isi kertoo.

Pelliccionin tyyli on äärimmäisen pelkistetty ja ehkäpä juuri siksi lapsiin vetoava.
Sanna Pelliccionin kuvitusta kuvakirjaan Onni-poika tahtoo kaiken, Minerva 2013.

Onnin ja Olavin vanhemmat osaavat ratkoa lapsiperheen kiistatilanteita trendikkäässä hengessä. Koko perhe siivoaa yhdessä lastenhuonetta ja pojille tarpeettomat lelut viedään naapuriin ja kerrostalon kierrätyshuoneeseen. 

Kauppamatkalla lapset pääsevät ojentamaan myös äitiä, joka haikailee hienoja juhlakenkiä omikseen: 

”Äiti, jos aina saa kaiken minkä haluaa, ei koskaan ole tyytyväinen”. Onni muistuttaa. ”Ei kaikkea tarvitse aina saada uutena”, Olavi lisää.  

Kierrätysteema on ollut esillä myös sarjan varhaisessa osassa Onni-pojan kierrätyskirja (2008).

Viime vuonna ilmestyi samaa aihetta käsittelevä Johanna Venhon  & Annastiina Syväjärven kuvakirja Yllin kyllin (WSOY). 

Onni-pojasta kertova kirjasarja kuvaa leppoisasti perheen yhteistä aikaa
ja kiinteää tunnesidettä.  Sanna Pelliccionin kuvitusta kuvakirjaan
Onni-poika tahtoo kaiken, Minerva 2013.