perjantai 31. tammikuuta 2014

Miksi tytöt aina rakastuvat renttuihin?















Daniel Handler: Ja sen takia me erosimme. Kuvittanut Maira Kalman. Suomentaneet Taina Wallin ja Leena Perttula. 360 sivua. Karisto 2013.




Kariston Siskodisko-sarja on uudistanut sarja-asuaan nidotuksi, mutta yleisilmeeltään napakaksi ja kiinnostavaksi.

Tosin Maira Kalmanin kansikuva leijuvasta kahvikupista ei tee täyttä oikeutta Daniel Handlerin seurusteludraamalle Ja sen takia me erosimme.

Romaani on painettu – luultavasti kuvituksenkin takia – poikkeuksellisen paksulle paperille, mikä tekee kirjasta painavan ja hiukan hankalan käsitellä.

Joutuisasti luettavan nuortenromaanin äärellä havahduin taas siihen tosiseikkaan, että tällaisia realistisia itsenäisiä nuortenromaaneja, joissa kuvataan ihan tuiki-tavallista ja siksi niin samastumiskelpoista nuoruutta, ilmestyy nykyisin myös käännöksinä ihan liian vähän.  

Konsepti tuntuu aluksi hiukan mekaaniselta: romaanin nimen lisäksi lukijalle selviää jo ensimmäisillä sivuilla, että 16-vuotiaan Minervan eli Minin ja koulun korisjoukkueen varakapteenin, naistenmiehen maineessa olevan Edin, kolmen kuukauden mittainen seurustelusuhde on jo päättynyt ja luvassa on siis vain "kootut selitykset" sille, miksi näin kävi.  




Tässä vaiheessa Min lähetti vielä Edille origamitaiteltuja rakkausviestejä. Maira Kalmanin kuvitusta Daniel Handlerin nuortenromaaniin Ja sen takia me erosimme, Karisto 2013. 


Min sanoutuu konkreettisesti irti Edistä palauttamalla hänelle isossa pahvilaatikossa kaikki yhteiset muistot, esineet, paperinpalat ja seurusteluun liittyvät tunnerikkaat detaljit. Kirjan kussakin luvussa käydään läpi näitä yksittäisiä muistoja ja suhteen kehittymistä Maira Kalmanin kuvien kera.

Min haluaa ohjaajaksi ja on intohimoisen kiinnostunut elokuvista. Kerran hän on tunnistavinaan vanhan elokuvanäyttelijän, Lottie Carsonin, elokuvayleisöstä ja hän ryhtyy haaveilemaan ajatuksesta järjestää Lottielle syntymäpäivät. 

Täysin fiktiivisen  Lottie Carsonin persoona on kiinnostanut yhdysvaltalaisia romaanin lukijoita siinä määrin, että he ovat epätoivoisesti yrittäneet etsiä hänen vanhoja elokuviaan. Tässä taas yksi todiste siitä, kuinka nuortenkirjailija voi eläytyvän kerronnan kautta herättää lukijoissaan kiinnostusta mitä kummallisimpiin asioihin!


Ravintolan sokeriannostelija on merkittävässä roolissa kohtauksessa, jossa Min
kertoo Edille olevansa vielä neitsyt.
Maira Kalmanin kuvitusta Daniel Handlerin nuortenromaaniin Ja sen takia me erosimme, Karisto 2013. 


Juttelin tutun kirjastonhoitajan kanssa äskettäin. Hän oli kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon nuortenromaaneissa – realististen lisäksi myös dystopioissa, fantasioissa ja pararomanttisisissa lemmenkuvauksissa – vilisee nykyisin katalia, hölmösti käyttäytyviä tai suorastaan renttumaisia poikia. 

Nuorenromaanien jännite syntyy tästä tytön ja pojan epäonnisen ja epätasapainoisen suhteen kuvauksista. Miksei kuvata tasapuolisuuden nimissä myös vastuuttomasti käyttäytyviä ja huikentelevaisia tyttöjä, jotka haluavat leikitellä poikien sydämillä?  Aiheuttaako tämä vääristynyt mies- ja naiskuva pysyviä vaurioita tyttöjen asenteissa? Tytöthän näitä romaaneja  pääosin lukevat.

Oheinen dialogi kuvastaa hyvin Edin maskuliinisen-muhoilevaa asennetta tilanteessa, jossa Min rohkaistuu kertomaan olevansa vielä neitsyt:

–– ”Mä oon neitsyt.” 
Sinä melkein syljit appelsiinimehun suustasi. ”Okei.” 
”Ajattelin vaan kertoa.” 
”Okei.” 
”Koska mä en ole kertonut sitä aiemmin.” 
”Kuule, se on ihan okei.” Sinä yskähdit. ”Jotkut mun parhaista kavereistani on neitsyitä.” 
”Ihan tosi?” 
”Hmm. Tai no ei. Ei kai enää." 
”Mun kavereistani kaikki on neitsyitä”, minä sanoin. 
”Hei!” Sinä hihkaisit. ”Bill Baberly on, paskat, mun ei pitänyt kertoa sitä kenellekään.” 
”Pelkästään se, että toi tuntuu noin ihmeelliseltä – ” 
”Ei, ei. Mä olen tuntenut vaikka kuinka paljon neitsyitä.” 
”Toisin sanoen ne ei olleet neitsyitä sen jälkeen kun ne oli tavanneet sut, sitäkö sä tarkoitat?” 
Sinä muutut kirkkaanpunaiseksi. ”En mä niin sanonut, se juttu ei kuulu sulle – hetkonen, sä taisitkin vaan härnätä. Pilailitko sä?” 
”Taisi olla niin, että en.” 
”Mun on vaikeeta puhua tämmöisistä jutuista tollain kun sä.”

Lukijalle on viimeistään tässä vaiheessa jo selvää, että Ed on täysi juntti ja että nuorten maailmankuvat ja kokemukset ovat aivan eri planeetalta. Edin sijaan Min voisi syventää ystävyyttään Edin siskon Joanin kanssa. Sen verran sielunsukulaisuutta ja tarkkanäköisyyttä tyttöjen kohtaamisista löytyy.

Onneksi Minin tukijana on Al, isoissakin kriiseissä järkkymättömästi vierellä pysyvä luottoystävä. Alin olemassaolo riittää myös takaamaan lukijan mielenrauhan: Min toipuu kyllä sydänsuruistaan.

Handlerin ansioksi on kaikesta huolimatta laskettava se, että hän samaistuu uskottavasti Minin mielenliikkeisiin. Lukija myötäelää  hänen sydänsurujaan ja vastoinkäymisiään. Ja totuuden nimessä myös Ed käyttäytyy välillä ihan mukiinmenevästi…

Yhdysvaltalainen Daniel Handler (s. 1970) on kirjoittanut myös aikuisille. Suomessa hänet tunentaan parhaiten Lemony Snicketin nimellä ilmestyneistä Surkeiden sattumusten sarja -kirjoista (Summa-kustannus, vuodesta 2001, ilmestynyt myös WSOY:n kustantamana).


Tässä taas konkreettinen todiste siitä, että kuvitus tulee varmasti yleistymään myös nuortenromaaneissa. Kalmanin kuvitus tyytyy tosin ns. pelkkään kuvittamiseen, jos vertauskohtana pitää vaikkapa Jani Ikosen tekemää kuvitusta Seita Vuorelan Karikkoon. Ikosen piirroskuvitus ilmentää vivahteikkaasti romaanin mielenmaisemia ja tunnelmia.


Kirjahyllystäni löytyi myös Maira Kalmanin kuvittama kuvakirja Stay up Late, joka perustuu Talking Heads -yhtyeestä tutun David Byrnen samannimiseen lauluun albumilta Little Creatures. 

Siinä kuvataan hauskasti uuden pikkusisaren aiheuttamaa hämmennystä koko perheen arjessa isomman siskon näkökulmasta.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti