Kariston
Siskodisko-sarja on uudistanut
sarja-asuaan nidotuksi, mutta yleisilmeeltään napakaksi ja kiinnostavaksi.
Tosin
Maira Kalmanin kansikuva leijuvasta
kahvikupista ei tee täyttä oikeutta Daniel
Handlerin seurusteludraamalle Ja sen
takia me erosimme.
Romaani
on painettu – luultavasti kuvituksenkin takia – poikkeuksellisen paksulle
paperille, mikä tekee kirjasta painavan ja hiukan hankalan käsitellä.
Joutuisasti
luettavan nuortenromaanin äärellä havahduin taas siihen tosiseikkaan, että
tällaisia realistisia itsenäisiä nuortenromaaneja, joissa kuvataan ihan
tuiki-tavallista ja siksi niin samastumiskelpoista nuoruutta, ilmestyy nykyisin
myös käännöksinä ihan liian vähän.
Konsepti
tuntuu aluksi hiukan mekaaniselta: romaanin nimen lisäksi lukijalle selviää jo
ensimmäisillä sivuilla, että 16-vuotiaan Minervan eli Minin ja koulun
korisjoukkueen varakapteenin, naistenmiehen maineessa olevan Edin, kolmen
kuukauden mittainen seurustelusuhde on jo päättynyt ja luvassa on siis vain "kootut selitykset" sille, miksi näin kävi.
 |
Tässä vaiheessa Min lähetti vielä Edille origamitaiteltuja rakkausviestejä. Maira Kalmanin kuvitusta Daniel Handlerin nuortenromaaniin Ja sen takia me erosimme, Karisto 2013. |
Min sanoutuu konkreettisesti
irti Edistä palauttamalla hänelle isossa pahvilaatikossa kaikki yhteiset
muistot, esineet, paperinpalat ja seurusteluun liittyvät tunnerikkaat detaljit.
Kirjan kussakin luvussa käydään läpi näitä yksittäisiä muistoja ja suhteen
kehittymistä Maira Kalmanin kuvien kera.
Min
haluaa ohjaajaksi ja on intohimoisen kiinnostunut elokuvista. Kerran hän on
tunnistavinaan vanhan elokuvanäyttelijän, Lottie Carsonin, elokuvayleisöstä ja
hän ryhtyy haaveilemaan ajatuksesta järjestää Lottielle syntymäpäivät.
Täysin
fiktiivisen Lottie Carsonin
persoona on kiinnostanut yhdysvaltalaisia romaanin lukijoita siinä määrin, että
he ovat epätoivoisesti yrittäneet etsiä hänen vanhoja elokuviaan. Tässä taas
yksi todiste siitä, kuinka nuortenkirjailija voi eläytyvän kerronnan kautta
herättää lukijoissaan kiinnostusta mitä kummallisimpiin asioihin!
 |
Ravintolan sokeriannostelija on merkittävässä roolissa kohtauksessa, jossa Min kertoo Edille olevansa vielä neitsyt. Maira Kalmanin kuvitusta Daniel Handlerin nuortenromaaniin Ja sen takia me erosimme, Karisto 2013. |
Juttelin
tutun kirjastonhoitajan kanssa äskettäin. Hän oli kiinnittänyt huomiota siihen,
kuinka paljon nuortenromaaneissa – realististen lisäksi myös dystopioissa,
fantasioissa ja pararomanttisisissa lemmenkuvauksissa – vilisee nykyisin
katalia, hölmösti käyttäytyviä tai suorastaan renttumaisia poikia.
Nuorenromaanien
jännite syntyy tästä tytön ja pojan epäonnisen ja epätasapainoisen suhteen
kuvauksista. Miksei kuvata tasapuolisuuden nimissä myös vastuuttomasti
käyttäytyviä ja huikentelevaisia tyttöjä, jotka haluavat leikitellä poikien
sydämillä? Aiheuttaako tämä
vääristynyt mies- ja naiskuva pysyviä vaurioita tyttöjen asenteissa? Tytöthän
näitä romaaneja pääosin lukevat.
Oheinen
dialogi kuvastaa hyvin Edin maskuliinisen-muhoilevaa asennetta tilanteessa,
jossa Min rohkaistuu kertomaan olevansa vielä neitsyt:
–– ”Mä oon neitsyt.”
Sinä melkein syljit appelsiinimehun suustasi. ”Okei.”
”Ajattelin vaan kertoa.”
”Okei.”
”Koska mä en ole kertonut sitä aiemmin.”
”Kuule, se on ihan okei.” Sinä yskähdit. ”Jotkut mun parhaista kavereistani on neitsyitä.”
”Ihan tosi?”
”Hmm. Tai no ei. Ei kai enää."
”Mun kavereistani kaikki on neitsyitä”, minä sanoin.
”Hei!” Sinä hihkaisit. ”Bill Baberly on, paskat, mun ei pitänyt kertoa sitä kenellekään.”
”Pelkästään se, että toi tuntuu noin ihmeelliseltä – ”
”Ei, ei. Mä olen tuntenut vaikka kuinka paljon neitsyitä.”
”Toisin sanoen ne ei olleet neitsyitä sen jälkeen kun ne oli tavanneet sut, sitäkö sä tarkoitat?”
Sinä muutut kirkkaanpunaiseksi. ”En mä niin sanonut, se juttu ei kuulu sulle – hetkonen, sä taisitkin vaan härnätä. Pilailitko sä?”
”Taisi olla niin, että en.”
”Mun on vaikeeta puhua tämmöisistä jutuista tollain kun sä.”
Lukijalle
on viimeistään tässä vaiheessa jo selvää, että Ed on täysi juntti ja että
nuorten maailmankuvat ja kokemukset ovat aivan eri planeetalta. Edin sijaan Min
voisi syventää ystävyyttään Edin siskon Joanin kanssa. Sen verran
sielunsukulaisuutta ja tarkkanäköisyyttä tyttöjen kohtaamisista löytyy.
Onneksi
Minin tukijana on Al, isoissakin kriiseissä järkkymättömästi vierellä pysyvä
luottoystävä. Alin olemassaolo riittää myös takaamaan lukijan mielenrauhan: Min
toipuu kyllä sydänsuruistaan.
Handlerin
ansioksi on kaikesta huolimatta laskettava se, että hän samaistuu uskottavasti Minin
mielenliikkeisiin. Lukija myötäelää
hänen sydänsurujaan ja vastoinkäymisiään. Ja totuuden nimessä myös Ed
käyttäytyy välillä ihan
mukiinmenevästi…
Yhdysvaltalainen
Daniel Handler (s. 1970) on kirjoittanut myös aikuisille. Suomessa hänet tunentaan
parhaiten Lemony Snicketin nimellä ilmestyneistä Surkeiden sattumusten sarja
-kirjoista (Summa-kustannus, vuodesta 2001, ilmestynyt myös WSOY:n
kustantamana).
Tässä
taas konkreettinen todiste siitä, että kuvitus tulee varmasti yleistymään myös
nuortenromaaneissa. Kalmanin kuvitus tyytyy tosin ns. pelkkään kuvittamiseen,
jos vertauskohtana pitää vaikkapa Jani
Ikosen tekemää kuvitusta Seita
Vuorelan Karikkoon. Ikosen
piirroskuvitus ilmentää vivahteikkaasti romaanin mielenmaisemia ja tunnelmia.
Kirjahyllystäni
löytyi myös Maira Kalmanin kuvittama kuvakirja Stay up Late, joka perustuu
Talking Heads -yhtyeestä tutun David Byrnen samannimiseen lauluun albumilta
Little Creatures.
Siinä kuvataan hauskasti uuden pikkusisaren aiheuttamaa
hämmennystä koko perheen arjessa isomman siskon näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti