Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. 120
sivua. Kuvitus Matti Amnell. BoD 2013. Kansikuva Jan van Hemessennin maalaus Die Goldwägerin.
Anna
Amnellin omakustanteena eli ns. tarvepainatuskirjana BooksOnDemandin kautta julkaistu
historiallinen lasten- ja varhaisnuortenromaani kertoo taas karua kieltään
kiristyneestä kustannuspolitiikasta ja kirjasarjoilta edellytettävästä nopeasta
julkaisutahdista.
Luciasta kertovat aiemmat kirjat Pako Tallinnaan ja Kyynärän
mittainen tyttö ovat ilmestyneet vuosina 2004 ja 2006 Lasten Keskuksen
kautta. Ne kertoivat pienikasvuisen tytön vaiherikkaista seikkailuista. Lucia näyttäytyy oman aikansa poikkeusyksilönä, joka vammastaan ja rajoitteistaan huolimatta pystyi hankkimaan vanhempiensa ennakkoluulottomuuden ja erilaisten sattumusten kautta itselleen luku- ja kirjoitustaidon sekä monipuolisen kielitaidon ja yleissivistyksen.
Historiallisten
lasten- ja nuortenromaanien määrä on vähentynyt viime vuosina: Amnellin lisäksi
tästä lajityypistä pitää huolta tällä hetkellä vain Maijaliisa Dieckmann ja
Kari Vaijärvi. Tosin monipuolisten
lasten- ja nuortenkirjailijoidemme ansioksi on luettava se, että historia ja
mennyt maailma näkyy nykyisin myös fantasiakirjallisuudessa monin eri variaatioin:
ajatellaanpa vaikka Magdalena Hain
steampunk-romaaneita tai Anne Leinosen
vast ikään ilmestynyttä Ilottomien
ihmisten kylää.
Keskiajan
ja renessanssiajan taitekohtaan vuoteen 1562 Turkuun sijoittuva Lucia ja Luca on kaikkien historian ystävien
toivekirja. Amnellin valttina on
tarkka ja eloisa historian kuvaus, joka ei silti uuvuta lukijaa liialla
nippelitiedolla.
Teini-ikää
lähestyvä Lucia muuttaa perheineen Turkuun, koska perheen isän mielestä
lapsilla on siellä paremmat mahdollisuudet – Lucialla luutunsoittajana hovissa
ja pikkuveli Hannulla hovipoikana.
Turun linnassa järjestetään isot pidot Juhana-herttuan
puolison Katarina Jagellonican kunniaksi. Lucia joutuu kuitenkin suureen
vaaraan. Pienen kokonsa vuoksi hän on otollista riistaa tuonaikaiselle
ihmiskaupalle: pienikasvuiset ihmiset päätyivät usein – tahtomattaan –
hovinarreiksi ja yleisen pilkan kohteiksi hoveihin.
Hannu-veli kuulee
salamyhkäisesti käyttäytyvien ulkomaalaisten miesten keskustelun ja saa
selville että he ovat suunnittelemassa Katarina Jagellonican ja Lucian
kaappaamista tsaari Iivanan hoviin Venäjälle.
Amnell
kirjoittaa aistimusvoimaisesti: lukija tuntee karhean kankaan ihollaan,
eritteiden, ruuan, tervan ja savun tuoksut sekä aistii Turun linnan muureista
huokuvan kylmyyden ja puheensorinan.
Tässä
katkelmassa Lucian perheen majoittumisesta Turkuun Helka-äidin perintötaloon
sisältyy lukuisia aikakauden herraskaiseen interiööriin ja tapakulttuuriin
liittyviä detaljeja, jotka varmasti ovat vaatineet monien erilaisten lähdeteosten tutkimista:
Koko perhe oli siirtynyt asumaan makuuhuoneeseen, jonne lämmin ilma nousi alakerran lämmityskammiosta putkia myöten aivan niin kuin monissa tallinnalaisissa taloissa. Kahdessa nurkassa oli kookas katosvuode ja kummassakin vuoteessa oli paksut villaiset vuodeverhot.
Ennen heidän tuloaan palvelijat olivat puhdistaneet lattiat, ripsuneet katot ja seinät katajaluudilla, tuulettaneet villaiset sänkyverhot lumihangessa ja laittaneet olkipatjojen päälle höyhenpatjoja, hyvälle tuoksuvia yrttipusseja, pehmeät liinalakanat ja peitteiksi pakkasessa tuuletetut turkisvällyt.
Sänkyjen alla oli ihka uudet yöastiat ja tuvan nurkassa pöydällä pesuvati ja kannu täynnä vettä sekä pitkä pellavainen pyyheliina. Nyt elettiin niin kuin herrasväki ainakin.
Ennen
pitkää Amnell solmii odotuksenmukaisesti yhteen aluksi erillisissä luvuissa
rinnakkain kuljettamansa Lucan ja Lucian kohtaloiden säikeet: venetsialaisen
aatelisperheen niin ikään kääpiökasvuinen vesa Luca ja Lucia kohtaavat toisensa ja rakkaus
leimahtaa, ajan sovinnaissääntöjen mukaan tosin varsin pidättyväisesti.
Lucian
perhe joutuu pakenemaan Turusta kuningas
Eerikin sotaisten joukkojen tieltä Wittenbergiin, missä isoveli Erasmus toimii
opettajana. Romaanin loppupuolella isot juonenkäänteet kuvataan nopeasti ja turhaankin kiirehtien.
Silti Lucan ja Lucian onnen lopullinen sinetöinti
jää avoimeksi, vaikka Lucia toteaakin romaanin lopussa autuaana Lucalle, että yhdessä he kaksi
ovat jättiläisiä. Jatkaako
Amnell vielä heidän tarinaansa, se
jää nähtäväksi.
Väljemmällä
taitolla, isommalla kirjasimella ja lukujen selkeämmällä jaksottamisella
kirjasta olisi saanut vielä houkuttelevamman nuorten lukijoiden näkökulmasta.
Matti Amnellin mustavalkoiset, osin aiemmissakin Lucia-kirjoissa ilmestyneet
kuvat ovat vinjetin kaltaisia, mutta ne on oudosti taitettu kukin aina omalle
sivulleen.
Amnell
on ahkera bloggaaja ja hän on perustanut Lucia-kirjoille oman blogin.
Anna Amnell kertoo myös kiinnostavasti Lucia-kirjojen taustoista turkulaiseen
lastenkirjallisuuteen ja -kulttuuriin keskittyvässä Tyyris Tyllerön
erikoisnumerossa 4/2013 otsikolla Firenzestä Turkuun.
Impulssi renessanssiin syntyi 1991. Amnell on kirjoittanut aiheesta blogissaan. Tuolloin ulkomailla ilmestyi yhä enemmän 1500-lukuun
liittyviä elokuvia, lehtiartikkeleita, romaaneja ja tietokirjoja. Amnell onkin todennut nasevasti, että historiallisen romaanin tekijän on
tiedettävä kuvaamastaan ajankohdasta mahdollisimman paljon: vasta sen jälkeen
hän on vapaa kuvittelemaan ja luoman myös fiktiivisiä henkilöitä.
Pieni lisäys: Kiinnostus renessabssub alkoi jo vuonna 1991 Italian Nähdään pian!. http://amnellanna.blogspot.com/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html
VastaaPoista
VastaaPoistaHei Anna, korjasin tämän tekstiin.