tiistai 1. huhtikuuta 2014

Pentin katkennut jalka ei ollutkaan aprillipila
















Riina Katajavuori & Salla Savolainen: Pentin aprillipäivä. 33 sivua. Tammi 2002.




Pentin aprillipäivä aloitti 12 vuotta sitten Pentti-kuvakirjasarjan, joka on karttunut verkalleen jo neliosaiseksi. Kuvakirjasarjankaan ei siis tarvitse karttua joka vuosi uudella osalla! 

Sarjalla on monta ansiota. Ensinnäkin sen päähenkilö Pentti on jo koululainen. Kuvakirjallisuuden kohdeyleisöä olisi syytä laventaa: monet kuvakirjat kiinnostavat aiheiltaan vielä pitkälle kouluikään.

Ovelasti sekä Riina Katajavuori että kuvittaja Salla Savolainen ovat luoneet tarkemmin määrittelemättömän lähihistoriaan sijoittuvan ajanjakson, jota kuvataan pienen nostalgian havinan saattelemana.

Veikkaan, että tekijät kertovat omasta 1970-lukulaisesta lapsuudestaan, jota  nykyiset EU-lainsäädökset eivät vielä rajoittaneet kielloin, käskyin ja ohjeistuksin. 

Pentti asuu isolla kerrostaloalueella, ja lapset viettävät paljon aikaa yhdessä pihalla ja läheisessä metsässä.  Naistalonmies pitää lapsikatrasta ojennuksessa pelkän kipakan katseenkin voimalla.



Aukeamalta löytyy montakin vihjettä siitä, että Pentti-kirjoissa ei kuvata
nykyaikaa: taloyhtiöllä on oma talonmies, joka on tavoitettavissa ympäri
vuorokauden, äidillä ei ole kännykkää, jolla hän kutsuisi lapset syömään ja
EU-lainsäädännöin ei ole vielä kielletty lapsia roikkumsta hengenvaarallisesti matontamppaustelineellä! Salla Savolaisen kuvitusta Riina Katajavuoren
tekstiin kuvakirjassa Pentin aprillipäivä, Tammi 2002.

Pentin mummo napsauttelee kärkkäästi luunappeja, jos Pentti käyttäytyy mummon mielestä jotenkin hooposti. Pentti muistuttaa kyllä mummoa, että lapsia ei saa kohdella kaltoin. Mutta mummon mielestä Pentin oma tahto taitaa olla niin sanotusti vielä hänen esiliinansa taskussa.

Pentti-sarjan ilmeinen ansio on nimenomaan eri-ikäisten pää- ja sivuhenkilöiden luontevan yhdessäolon ja yhteisöllisyyden kuvaus, mikä tätä nykyä alkaa jo olla aika harvinaista herkkua myös kuvakirjojen aiheena.

Läheisessä metsästä on tehty puun harvennusta ja lapset innostuvat leikkimään puun rungoilla – Pentin kannalta kohtalokkain seurauksin. Kun muut lapset kiirehtävät kertomaan onnettomuudesta Pentin äidille, tämä luulee ensin sitä aprillipilaksi, mutta hätääntyy sitten, kun huomaa lasten olevan aivan poissa tolaltaan.

Ensijärkytyksestään selvittyään Pentti osaa ottaa myös pitkästä sairaalajaksostaan ilon irti. Syntymäpäivästäkin tulee jännittävä, kun kaikki tutut aikuiset ja pihan leikkikaverit tulevat häntä sairaalaan onnittelmaan. Ja lahjaksi Pentti saa oman kameran!


Pentti huomaa pian, että sairaalassa saa paitsi hoitohenkilökunnan niin myös
vanhempien ja kaverien jakamattoman huomion! 
Salla Savolaisen kuvitusta Riina
Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa Pentin aprillipäivä, Tammi 2002.


Salla Savolaisen kuvitus on eloisaa. Savolaisen kuvitustyylissä on ruotsalaisen kuvakirjaperinteen pirteää elämäniloa mutta myös koto-suomalaisen lapsen arjen tunnistettavuutta. 

Savolainen muuten ansaitsisi jonkun perhelukemisen edistämispalkinnon. Sen verran usein hänen kuvituskuvissaan koko perhe harrastaa yhdessä lukemista! 

Pimeinä talvi-iltoina Pentti, Isi ja Äiti löhöilevät sängyllä lukemassa kirjoja. Äiti lukee Pentille kirjan, jossa keijukainen löytää metsästä appelsiinin. Isi kertoo mammuteista. Mammutti on karvainen norsu joita eli jääkaudenaikoina näilläkin seuduilla. Tietosanakirjassa on kuva mammutista, jonka hampaat sojottavat terävinä ilmaan.


Näin lokoisasti Pentin perhe viettää yhteistä aikaa lukemalla kirjoja. 
Salla Savolaisen
kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa Pentin aprillipäivä, Tammi 2002.
Tarkkaavainen lastenkirjallisuuden harrastaja tunnistanee äidin lukeman kirjan: se on tietysti Elsa Beskowin klassinen kuvakirja Auringonmuna!

Hyvää aprillipäivää Lastenkirjahyllyn lukijoille.









2 kommenttia:

  1. Meidän taloyhtiössä on oma talonmies, vanhemmat huutelevat parvekkeilta lapsia syömään ja matontamppaustelineelläkin roikutaan, jos ei naapurin tädit ole katsomassa :) Mä sain joskus pahansuopia silmäyksiäkin, kun menin ehdottamaan lapselleni, että hei, tossa tamppaustelineessähän voisi kiipeillä, ja autoin vielä ylös...

    VastaaPoista

  2. Meri: Oma taloyhtiön talonmies/ nainen on aarre, josta kannattaa pitää visusti kiinni - ja taloyhtiön hyvästä ilmapiiristä myös.

    Varhaisissa Pentti-kirjoissa on mielestäni enemmän tätä menneiden vuosikymmenten patinaa, uusimmassa Pentti ja kitara -kirjassa ei enää niinkään paljon.

    Paras kuvakirja on tietysti sellainen, että siitä voi ammentaa haluamiaan asioita ja muistoja, ilman liian miljöökuvaus napittaisi kirjan tiettyyn aikaan ja paikkaan.

    VastaaPoista