Autioituvan maaseudun luonteva manifesti valaa taas uskoa realistisen nuortenproosan paluuseen

Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi. 251 s. Torni kustantamo 2014. Kansikuva Mervi Kattelus.

Tanja Kaarlelan ensimmäinen nuortenromaani palautti elävästi mieleen sen, millaista realistista nuortenkirjallisuutta kirjoitettiin vielä 1990-luvulla paljonkin: juurevasta maaseudun kasvuympäristöstä nuoren päähenkilön kokemana. 

Varpu Vilkuna, Marja-Leena Lempinen ja Marja-Leena Tiainen olivat tämän maaseutuproosan keskeisiä nimiä.

Nuortenkirjallisuudella on aina ollut tärkeä tehtävä tarjota erilaisia peilauspintoja lukevalle nuorelle. 

Menneen talven lumi on vetävästi nykyhetken maaseudun nuorten – ja aikuisten – arjesta kertova kuvaus, joka kiinnostaa painotustensa ja inhimillisten aikuisten sivuhenkilöiden vuoksi myös varttuneempaa lukijaa. 

Kaarlelan nuortenromaani sai rouva Huun haikailemaan tällaisen konstailemattoman realistisen nuoruuden kuvauksen perään. Tällaiselle perusproosalle ei näytä tällä hetkellä olevan sijaa isompien kustantamoiden hoteissa.

Kaarlela on kotoisin Nivalasta ja uskoakseni kirjan tapahtumillakin on ainakin osittain omakohtainen tausta.

Kaarlelan kertojan äänen valttina on särmikkäät nuoret päähenkilöt, jotka heittävät välillä aika hurttiakin dialogia. Nämä nuoret eivät alistu autioituvan maaseudun ikeen alle. 

Kylälle autiotaloon muuttava ituhippi Antti saa kylän nuoret  kyseenalaistamaan vallitsevaa tilaa ja kannustaa heitä myös suoraan toimintaan ja kansalaisaktiivisuuteen.

Kyläkoulun lopettaminen ja kauppa- ja kirjastoauton lakkauttaminen nähdään Antin ansiosta uudessa valossa:

Samaan aikaan, kun kylällä sammutetaan valoja, keskustassa rakennetaan vieri viereen uusia taloja. Kyllä ihmisiä on, ne vaan pakotetaan lähtemään muualle. Kun koulu lakkautetaan, kukaan ei halua muuttaa kylälle.

Mari ja Henna ovat erottamattomat ystävykset, jotka joutuvat yläkoulun viimeisellä luokalla myös miettimään omaa tulevaisuuttaan: jäädäkö kotikulmille vai lähteäkö opiskelemaan isompiin ympyröihin. 

Marin vaari saa aivoinfarktin ja asia pysähdyttää tytön miettimään elämän kiertokulkua. Maria huomattavasti vanhemmat sisarukset kipuilevat omia murheitaan, ja kuohahteleva isosisko tuo perheen vaiettuja salaisuuksia Marinkin tietoisuuteen.

Vastoinkäymiset koettelevat myös tyttöjen ystävyyttä ja tutut pojatkin aiheuttavat yht äkkiä hämmennystä.

Mari potki laiturin reunaa ja kuunteli Hennan vuodatusta. Hän tunsi syyllisyyttä tapahtuneesta, mutta samaan aikaan rangaistus tuntui kohtuuttomalta. Henna selitti, että vanhemmat eivät yksinkertaisesti tajunneet, että vangittuna kuolevalle sivukylälle ja pakotettuna jatkuviin kotitöihin heistä tulisi syrjäytyneitä ja ahdistuneita aikuisia. He eivät työllistyisi eivätkä löytäisi elämänkumppania, heistä tulisi ylipainoisia ja tylsistyneitä, he joutuisivat käyttämään mielialalääkkeitä ja käymään terapiassa. He tulisivat vielä kalliiksi yhteiskunnalle.

Menneen talven lumi on eheä kasvukertomus yhden talven tapahtumista sekä yksilön että kyläyhteisön kokemana. Vaikka Antin henkilöllisyys ja toiminnan taustat paljastuvat muuksi kuin tytöt ovat itselleen antaneet uskotella, niin nuori vihainen mies tekee kuitenkin yksilötasolla paljon hyvää autioituvan maaseudun nuorille.

Tanja Kaarlela debytoi viime vuonna aikuisten romaanilla Saara. Kaarlelan selkeät ja hyvin jäsennellyt kotisivut osoittavat, että pienen kustantamon kautta julkaisevan kirjailijan äänitorveksi tarvitaan omaa aktiivisuutta, markkinointitaitoa ja kirjan saavutettavuuden omaehtoista todentamista.   

Pari vuotta sitten perustettu Torni kustantamo on kuopiolainen Puijonlaaksossa toimiva pienkustantamo, joka versoi tietokirjakustannukseen erikoistuneen UNIPress-kustantamon sivuhaaraksi. UniPress ajautui kuitenkin kuluvana keväänä konkurssiin ja sitä myötä myös Torni kustantamo lopetti toimintansa.