Olen
yrittänyt lepuuttaa viime päivien ajan silmiäni luettuani alkuvuoden aikana
satoja hienoja 2000-luvun aikana ilmestyneitä kotimaisia ja käännettyjä
kuvakirjoja, joista oli haastavaa mutta huimaa muodostaa kokonaiskuvaa
Kirjakori Special -seminaaria varten.
Nyt
huomaan haltioituvani mustavalkoisesta kuvituksesta ja äärimmilleen viedystä
pelkistyksestä.
Toisinaan mietin sitäkin, että kuvatykitykseen jo pienestä pitäen
tottuneet – tai vasiten totutetut ? – lapset voisivat myös nauttia huomattavasti nykyistä minimalistisemmasta ilmaisusta.
 |
| Pelhamin lastenkirja varioi katselukirjojen ideaa: kuva ja teksti ovat yhtä. Kuva David Pelhamin kuvakirjasta Maailman eläimiä, Schildts & Söderströms 2014. |
Kenties
tämän ylenpalttisen kuvatarjonnan jälkeen seuraava lastenkirjataiteen trendi tuleekin olemaan mustavalkoinen, lapsen
omalle mielikuvitukselle tilaa antava kuvitustyyli?
Schildtsin
ja Söderströmin kustantamoa on kiittäminen englantilaisen David Pellhamin mestarillisten paperitaideteosten saattamisesta
lasten ja aikuisten ulottuville kuvakirjassa Maailman eläimiä. Pellham on
maailman tunnetuimpia ja arvostetuimpia paperitaiteilijoita.
Äkkipäätä
Pelhamin teosta ei edes tunnista lastenkirjaksi. Veistokselliset
paperitaideteokset hivelevät silmää ja pelkistetyt muodot tyydyttävät
vaateliaammankin esteetikon tyylitajua.
Lastenkirjallisuuden
ja -kulttuurin moniottelija Niklas Bengtsson on yrittänyt lanseerata kuvakirjan
monimuotoisuutta eri tavalla varioivien ja lapsen interaktiivista
osallistumista edellyttävien lelukirjojen kattokäsitteeksi pomppiskirjaa.
Pelhamin kirjan kohdalla
pomppis-kirjan nimitys tuntuu sikäli perustellulta, että kirjan eläinhahmot – pingviini, krokotiili, poro, hiiri,
norsu, panda, pöllö ja leijona – aivan sananmukaisesti pompahtavat katsojan
ihmeteltäviksi.
Pelhamin
kirja sopii erinomaisesti myös lapsen varhaiseksi perspektiivin ja muodontajun koulijaksi.
Oi onpa hienoja! Kiitos vinkistä.
VastaaPoista