Hei haloo, nyt on kesä ja lastenkirjakin yltää taas otsikoihin

Rouva Huu teki alkuviikosta kesäretken Perniöön ja Tammisaareen.

Ennen kotiin saapumista lähetin tarkistusviestin kotiin, että kaikki on kohdallaan. Siippa vastasi ja kysyi, olenko jo kuullut ruotsalaisesta kuvakirjaskandaalista. En ollut.

Heh. Kotiin päästyäni sitten kävi ilmi, että kyse oli jo seitsemän vuotta sitten ilmestyneestä Gunna Grähsin kuvakirjasta Dino och Lilla Kurren (Alfabeta 2006). 

Ruotsalainen iltapäivälehti Aftonbladet uutisoi maanantaina otsikolla ”Finlandäre beskrivs som alkisar. Popular barnboksförfattare anmäls för diskriminering”.  

Grählsin kuvakirjassa kerrotaan Heikistä, joka on toisen polven ruotsinsuomalainen työvoimasiirtolainen. Heikki on työkyvyttömyyseläkkeellä, juo joskus vähän liikaa ja kannattaa tukholmalaista Hammarbyn jalkapallojoukkuetta, jonka fanit yhdistetään Ruotsissa usein väkivaltaisiin yhteenottoihin.   

Ruotsiin 1970-luvun puolivälissä muuttanut 69-vuotias Sirpa Lamminpää teki kuvakirjasta ilmoituksen syrjintäasiamiehelle, sillä hän ei halua lapsenlapsiensa lukevan kirjaa, jossa suomalaiset siirtolaiset leimataan syrjäytyneiksi alkoholisteiksi.

– Se ei tunnu hyvältä. Ajattele, jos omat esi-isäsi kuvattaisiin näin, Lamminpää huomauttaa Aftonbladetin toimittajalle. Lamminpää ihmettelee, että tällainen kuvakirjan aihe, yhden kansanryhmän leimaaminen alkoholisteiksi,  on mennyt tarkastuksessa läpi.

  

– En voi ymmärtää, että tämä kirja on hyväksytty tarkastuksessa lastenkirjaksi. Voiko kansanryhmää kuvata alkoholisteiksi lastenkirjassa ilman, että kukaan reagoi? Lamminpää kirjoittaa syrjintäasiamiehelle. 

Mitä Lamminpää tarkoittaa ”tarkastuksella”, jää epäselväksi. Kenties hän tarkoittaa kustantajan harkintakykyä, joka on hänen mielestään pettänyt kirjan kohdalla? 

Aftonbladetin uutinen ylsi oitis otsikoihin eilen myös suomalaisissa tiedotusvälineissä.

Kaivelin muistiani yön yli ja ounailuni osoittautui Helsingin Sanomien nettiarkistoa haravoidessani oikeaksi. Helsingin Sanomien ulkomaan toimituksen toimittaja Kalle Koponen kirjoitti täsmälleen samasta kirjasta syntyneestä kohusta uutisen helmikuussa 2007 otsikolla "Ruotsalainen iltasatu vie lapset täysien roskisten kännilähiöön. Maahanmuuttajapoika auttaa suomalaista pultsaria".

Kuvakirjan päähenkilö on närkästystä aiheuttaneen Heikin sijasta kuitenkin tummaihoinen saman kerrostalolähiön pihapiirissä asuva Dino-poika, joka huomaa sänkileukaisen Heikin makaavan tolkkua vailla pusikossa. Dino huolestuu Heikin kissasta ja hän auttaa Heikin asuntoonsa ja ruokkii kissan. Kuvitus todentaa Heikin ränsistyneen  ja sotkuisen asunnon inhorealistisen tarkasti.

Kuvittaja-kirjailija Gunna Grähs (s. 1954) kertoo Aftonbladetin haastattelussa pitävänsä Heikkiä tämän nimestä huolimatta ruotsalaisena. Hän on halunnut pikemminkin kuvata yhteiskuntaluokkaa kuin tiettyä kansallisuutta. Grähs arvioi ärtymyksessä olevan kyse pikemminkin siitä, että lastenkirjassa ei pidetä suotavana kuvata alkoholisteja ja kaljaveikkoja.

Grähs on Ruotsissa tunnustettu ja monipuolinen kuvittaja, jolle on myönnetty myös Elsa Beskow -plaketti vuonna 1990.

Ruotsalainen yhteiskunta pyrkii hienotunteisuuteen, poliittiseen korrektiuteen  ja  tasapuolisuuteen, olipa kyse sukupuolesta, etnisestä taustasta tai seksuaalisista vähemmistöistä. Ruotsalaisissa lastenkirjoissa levitetään koko elämän kirjo lasten silmille, ja sitä pidetään täysin normaalina.

Tämän kotitöiden ikeen alla uupuneen isän sijalla piti alunperin olla äiti, mutta ruotsalainen kustantaja taivutteli kuvittajan vaihtamaan sukupuolta toiseksi. Christel Rönnsin kuvitusta kuvakirjaan Det vidunderliga ägget, Schildts & Söderströms 2012. 

Suomenruotsalainen kuvittaja-kirjailija Christel Rönns kertoo Onnimannin kuvitukseen paneutuvassa teemanumerossa 2/2014, että olisi halunnut Det vidunderliga ägget -kuvakirjaansa (2012, suom. Perin erikoinen muna, Schidts & Söderströms 2012) kuvan perheen äidistä, joka tulee nääntyneenä kotiin painavien kauppakassien kanssa.

Kuvakirjan ruotsalainen kustantamo Bonnier Carlsen piti tällaista kuvaa epäsopivana, koska se vahvistaa kliseistä käsitystä miesten ja naisten sukupuoliroolijaosta. Kuva oli kuitenkin Rönnsille itselleen terapeuttinen, sillä hänen omassa perheessään aviomies hoitaa oikeasti suuren osan taloudenhoidosta. Rönns taipui kuitenkin kustantajan tahtoon ja teki uuden kuvituskuvan, jossa kauppakasseja kantaakin perheen isä!

Christel Rönns ihmettelee, että samainen ruotsalainen kustantamo ei pitänyt lainkaan paheksuttavana sitä, että  pienten lasten vanhemmat kuvataan kirjassa punaviinilasit vieressään.

Spurgujen halvempi punaviini tai kirkas viina aiheuttavat lastenkirjassa pahennusta, mutta lapsiperheen vanhempien punaviinilasit ovat ok –  ainakin jos on uskominen ruotsalaista lastenkirjallisuuden kustannuspolitiikkaa. Christel Rönnsin kuvitusta kuvakirjaan Det vidunderliga ägget, Schildts & Söderströms 2012.    

Gunna Grähsin kuvakirjasta hiukan keinotekoisesti paisutetut kohuotsikot kuvastavat rouva Huun mielestä havainnollisesti sitä, että lastenkirjallisuus tulee ison yleisön tietoisuuteen ennen muuta moraalisen närkästyksen, taivastelun ja paheksunnan kautta… ja usein myös sellaisena ajankohtana, jolloin muu uutistarjonta on köyhtymään päin.

Raflaavan otsikon asiasisältöä ei Gunna Grähsin kuvakirjakohunkaan yhteydessä liiemmin taustoiteta. Lastenkirjallisuuden monipuolisuus, laadukkuus ja yleiseen suvaitsevaisuuteen kannustava valtavirta jää uutisoinnin katveeseen, koska pahalta haiseva yksittäinen puliukko on paljon mediaseksikkäämpi kuin tietyn kirjallisuuden osa-alueen pitkäjänteiset ponnistelut yhteisen hyvän eteen.