Kaiken ytimessä tytöt, pojat ja tykkääminen

Jyri Paretskoi: Shell´s Angles ja Kalajoen hiekat.  413 sivua, Karisto 2014. Kansikuva Sakari Tiikkaja.

Jyri Paretskoi jatkaa keppostelevien teinipoikien edesottamusten kuvausta esikoistaan vielä tuplasti paksummassa jatko-osassa. Iisalmelainen yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja sai Shell´s Angles -nuortenromaanillaan hyvän startin, kun esikoinen palkittiin vuoden alussa Nuorisokirjailijat ry:n jakamalla Topelius-palkinnolla.

Jo  lapsuudessa yhteen hitsautuneen poikakolmikon,  Rudin, Henrin ja Samun, seikkailut jatkuvat suoraan edellisestä osasta. Henri on selviytynyt alkukesästä sattuneesta mopo-onnettomuudesta ja vaiherikkaalle kesälle jätetään hyvästit suuntaamalla Rudin ihastuksen perässä Kalajoen hiekkasärkille.

Pian alkava yläkoulun viimeinen luokka vetää poikia mietteliäiksi. Jossain välissä pitäisi jo miettiä tulevia jatkosuunnitelmia loppuelämän varalle.

Paretskoi antaa kirjassaan vaivihkaista asennekasvatusta kohtauksessa, jossa Samu  kumoaa  ammatillisiin opintoihin liittyviä  vääriä uskomuksia: keskiarvorajat ovat kovat ja sähkömiehen ansiot ihan hyvällä tasolla:

–   On muuten jotenkin aika haikeata aloittaa yhdeksäs luokka, Milla sanoi. – Viimeinen vuosi peruskoulua. Aika on mennyt älyttömän nopeasti, ihan lentämällä. Vastahan me päästiin ala-asteelta.

– Mulle kyllä riittää nämä kolme vuotta yläastetta, siinäkin on ihan tarpeeksi. Ei muuten tule ikävä koulua, kun lopulta päästään keväällä pois. Musta on mukavaa päästä opiskelemaan vuoden päästä jotain oikeasti tärkeää, Samu sanoi. – Musta tulee sähkömies. Siis siinä tapauksessa, että mun keskiarvo riittää sinne puolelle. Viime vuosina sinne on kai ollut aika vaikea päästä. 

–   Sä olet sitten vähän niin kuin teräsmies, Rudi sanoi. – Sähkömies tulee ja… asentaa lampun kattoon!

–     – Kyllä se sähkömiehen työ kuule taitaa olla aika paljon muutakin, Samu sanoi vähän loukkaantuneena. – Ne sitä paitsi tienaavat kohtalaisen hyvin, ainakin niin mä olen kuullut. Mitäs teistä tulee?
 

Pojilla on verbaalinen ilmaisu kohdillaan: lukijan sympatiat poikia kohtaan ovat vahvat jo romaanin alussa, kun he miettivät sopivia iskurepliikkejä Rudin kaukoihastusta varten. Veijariromaanin ainekset ovat tässä jatko-osassakin kohdallaan: pojat kuvaavat  toinen toistaan pähkähullumpia ja noloja videoita, joita he laittavat nettiin. Pääosassa ovat tietysti he itse.

Todennäköisesti Paretskoin omintakeinen tyyli sekoittaa nuortenromaniin poikien kujemieltä ja elämän traagisempiakin juonteita on koukuttanut lukijoikseen sekä tyttöjä että poikia. 

Poikien ympärillä pörräävät tytöt eivät ole mitään passiivisia ansarikukkia. Ja romaanin loppuun Paretskoi lataa taas todellisen jymy-yllätyksen, joka keikauttaa yhden pojan elämän todennäköisesti ainakin hetkeksi pois raiteiltaan.