Tänään luetaan yhdessä isän kanssa

Sanomalehtien Liitto ja Suomen Kustannusyhdistys järjestivät alkusyksystä YK:n kansainvälisen lukutaitopäivän yhteydessä Isi lue -kampanjan, jossa isiltä tivattiin perusteita sille, miksi he lukevat lapsilleen. 

Kilpailuun lähetettiin yhteensä yli 300 tekstiviestiä ja twiittiä.

Kilpailun voittajalle oli luvassa 2 000 euron edestä elektroniikkaa ja kunniamaininnan saaneet saivat kirja- ja sanomalehtilahjakortteja.

Rouva Huu on ylenpalttisen iloinen, että Suomessakin toimerrutaan järjestämään tällainen perhelukemista kampanjoiva kilpailu, mutta ei voi samalla olla sortumatta pieneen kyynisyyteen:  entäpä jos palkintona olisikin ollut velvoite ostaa 2 000 euron lahjakortilla lastenkirjoja tai kirjoja ylipäätään – olisiko kisaan osallistunut tämänkään vertaa lukuintoisia isiä?

Kilpailun voitto meni Pirkanmaalle ja Nokialle: kiinteistöhuoltoalalla työskentelevän Juha Lappalaisen perustelu ”Lapseni, minä luen sinulle, koska rakastan sinua”, vakuutti kolmihenkisen raadin ytimekkäällä kiteytyksellään. 

Raadissa olivat mukana Sanomalehtien Liitosta liittojohtaja Jukka Holmberg, mediakasvatusasiantuntija Hanna Romppainen sekä johtaja Sakari Laiho Suomen Kustannusyhdistyksestä.

Lappalaisella on seitsemänvuotias Toivo-poika, jolle hän lukee muun muassa Risto Räppääjää, Miina ja Manu -kirjoja ja avaruusaiheisia tietokirjoja.

Isien lähettämissä viesteissä painotettiin erityisesti yhteisten lukuhetkien tärkeyttä. Lisäksi isät korostivat lukemisen merkitystä lapsen sanavaraston ja mielikuvituksen kehittymisen kannalta.

”Viestit osoittavat, että yhdessä lukeminen on erittäin tärkeä hetki sekä isälle että lapselle. Isät kuvaavat viesteissä lukemisen merkitystä kauniisti ja koskettavasti”, sanoo arviointiraatiin kuulunut Romppainen. 

Alkuopetuksen kirjallisuuskasvatukseen paneutunut, Espoon Ymmerstan kirjallisuuspainotteisen alakoulun opettaja Helena Linna on viisaasti sanonut, että kaikki lasten lukemiseen liittyvä ponnistelu koulussa on jokseenkin turhaa, jos opettaja ei myös itse omalla käytöksellään osoita oppilailleen, että on aidosti innostunut lukemisesta.

Sama pätee mitä suurimmassa määrin myös perhelukemiseen: vaikka vanhemmat velvollisuudentuntoisesti lukisivat lapsilleen päivät pääksytysten tuntitolkulla ääneen, mutta samaan aikaan muulla käytöksellään viestisivät, että lukuharrastus ei todellakaan ole heidän juttunsa, niin vanhemmat tulevat vesittäneeksi viestinsä. 

Lapsi aistii herkästi aikuisen aidon läsnäolon ja arvostaa sitä. Juuri tästä syystä tällaiset isien ja lasten yhteisen lukemisen puolesta propagoivat kampanjat ovat ensiarvoisen tärkeitä. 

Mikon isä rentoutuu työpäivän jälkeen lukemalla kaikessa rauhassa päivän
lehden, polttamalla piippua ja siemailemalla olutta. Gunilla Bergströmin
kuvituskuva kirjasta Mikko Mallikas rakentaa helikopterin, (Weilin+Göös 1977).  

Gunilla Bergströmin Mikko Mallikkaan isä on toiminut isien ja lasten perhelukemisen lähettiläänä  esimerkillisesti jo 1970-luvulta lähtien. Mikon isä haluaa rankan työpäivän jälkeen rentoutua sanomalehden, piipun ja oluen äärellä, mutta illalla isä lukee pojalleen iltasadun.

Mikon isä näyttää myös hyvin rentoutuneelta lukiessaan pojalleen
iltasatua. Gunilla Bergströmin kuvituskuva kirjasta Mikko Mallikas on oikukas,
(Weilin+Göös 1977).

Vaasan varhaiskasvatuksen yksikön ja kirjastoväen järjestämässä koulutuksessa mietittiin äskettäin sitäkin, kuinka kurttuotsainen aikuinen selittää nykylapsille tuon Mikon isän alituisen piipunpolton: kenties isä tykkää puhaltaa saippuakuplia?