Rouva
Huu kiertää toisinaan kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa ja nuuskii aina
tarkasti niiden lastenkirjavalikoimat Vaikka suurin osa tarjonnasta onkin peräisin kirjakerhoista,
niin mukaan mahtuu aina myös menneiden vuosien helmiä, joita saa
pilkkahinnalla.
Tämä helppolukuinen lastenkirja löytyi Tampereen kierrätyskeskuksesta
Nekalasta 50 sentillä. Kirjasssa on omistuskirjoitus: Markulle syntymäpäivänä 24.8.1992, Maria.
Monissa
koulutuksissa kaivataan enemmän tavutettuja lastenkirjoja
lukutaidon alkuun. Nykylapset eivät enää opettele lukemaan tavuttamisen kautta,
mutta mikäli lapsi kiinnostuu lukemisen jujusta jo reippaasti alle
kouluikäisenä, niin moni lapsi oppii vanhemman tai muun läheisen ohjauksessa lukutaidon
nimenomaan tavuttamalla. Tämä puoltaisi siis tavutettujen kirjojen suurempaa
tarjontaa. Suuraakkosilla ladotusta tekstistä ei kuitenkaan ole niinkään paljon iloa, sillä
lukutaito otetaan nykyisin haltuun heti pienaakkosten kautta.
Tässä Gummerus Carlsenin Lukurengas-sarjassa on oivallinen typografia: iso kirjasintyyppi ja sopivan mittaiset rivit sekä riittävästi ilmaa rivien välissä.
 |
Ilon Wiklandin kuvitus muistuttaa kuvakirjaa: kuvat ovat runsaita, niistä löytyy sekä yksityiskohtia että koko sivun runsasta silmänruokaa. Ilon Wiklandin kuvitusta Doris Orgelin tekstiin lastenkirjassa Kilpikonnaseikkailu, Gummerus Carlsen 1990. |
Toivottavasti
kirjastot välillä pöyhivät myös vanhempaa helppolukuista lastenkirjatarjontaa
varastojen uumenista. Tämä alun perin englanniksi ilmestynyt Doris Orgelin ja Ilon Wiklandin
viehättävä kirja on pieni helmi lajissaan. Se kertoo
sisaruksista, Samista ja Liisasta, jotka löytävät kotinsa lähistöltä kilpikonnan.
Konnan omistusoikeudesta tulee heti pientä kinaa.
Liisa
murtaa kätensä muurilla hypellessään, ja Sam säälii siskoaan, jonka kesä menee
pilalle kipsin kanssa, ja antaa kilpikonnan Liisalle.
 |
Ilon Wikland sijoittaa kuvituksensa usein idylliseen omakotitaloon, jossa on paljon vanhoja huonekaluja sekä kodikasta tunnelmaa. Ilon Wiklandin kuvitusta Doris Orgelin tekstiin lastenkirjassa Kilpikonnaseikkailu, Gummerus Carlsen 1990. |
Liisa
yrittää hoitaa kilpikonnaa parhaan taitonsa mukaan, mutta ennen pitkää hän
huomaa, että eläin ei viihdy vankeudessa. (Ja totuuden nimessä Liisan on vaikea
saada untakaan, kun kilpikonna pitää meteliä pyrkiessään koko ajan pois
vadistaan…) Ja niin Liisa päättää päästää kilpikonnan takaisin vapauteen.
 |
Liisan painajainen on erotettu arkipäivän kuvauksesta mustavalkoisella kuvituksella. Ilon Wiklandin kuvitusta Doris Orgelin tekstiin lastenkirjassa Kilpikonnaseikkailu, Gummerus Carlsen 1990. |
Lastenkirjan
eläineettinen sanoma toki hiukan tökkii. Suomen oloissa kilpikonnat eivät
todellakaan selviä luonnossa omin päin.
Pieneen
tavutettuun lastenkirjaan on ujutettu pitkä, polveileva, läpi kesän jatkuva tarina,
jonka aikana lapset muuttuvat ja kehittyvät. Wiklandin kuvituksen lapsihahmot
vaikuttavat nykypäivän vinkkelistä todella pieniltä, reippaasti alle
kouluikäisltä: ja nimenomaan tälle kohderyhmälle tämä kirja onkin onnen omiaan!
Olen todellakin sitä mieltä, että helppolukuisia, tavutettuja kirjoja ei voi koulun kirjastossa olla liikaa. Minä hamstraan laadukkaita tavitettuja kirjoja muun muassa kirjastojen poistolaareista, ja nyt niitä onkin omaan varastooni kertynyt jo ihan mukava kasa. Olen huomannut, että (valitettavasti) oppilaani kiinnittävät paljon huomiota kirjan visuaaliseen puoleen, eivätkä vanhemmat tavutetut kirjat välttämättä näytä kovin kiinnostavilta nykylasten silmissä, vaikka tarina kuinka olisi ajankestävä..
VastaaPoista
VastaaPoistaKia, visuaalisuudella on tosiaan entistä määräävämpi asema lastenkirjallisuudessa. Toisaalta vielä päiväkodissa olevalle ja lukemisesta jyvälle päässeelle lapselle Ilon Wiklandin kuvitus sopii mielestäni mainiosti.
Kyllä, pienemmät lukijat varmasti eivät ole vielä niin "nirsoja". Ja toisaalta, innokkaimmat lukijat kyllä tarttuvat vielä koulussakin kaikkiin niihin kirjoihin, jotka vaan käpäliinsä saavat. :)
VastaaPoista