maanantai 17. marraskuuta 2014

Viehko helppolukuinen lähes 25 vuoden takaa hurmaa yhä













Doris Orgel & Ilon Wikland: Kilpikonnaseikkailu. Lukurengas-sarja: TA-VU-TET-TU. Suomentanut Marja Helanen-Ahtola, 63 sivua, Gummerus Carlsen 1990.





Rouva Huu kiertää toisinaan kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa ja nuuskii aina tarkasti niiden lastenkirjavalikoimat  Vaikka suurin osa tarjonnasta onkin peräisin kirjakerhoista, niin mukaan mahtuu aina myös menneiden vuosien helmiä, joita saa pilkkahinnalla. 

Tämä helppolukuinen lastenkirja löytyi Tampereen kierrätyskeskuksesta Nekalasta 50 sentillä. Kirjasssa on omistuskirjoitus: Markulle syntymäpäivänä 24.8.1992, Maria.


Monissa koulutuksissa kaivataan enemmän tavutettuja lastenkirjoja lukutaidon alkuun. Nykylapset eivät enää opettele lukemaan tavuttamisen kautta, mutta mikäli lapsi kiinnostuu lukemisen jujusta jo reippaasti alle kouluikäisenä, niin moni lapsi oppii vanhemman tai muun läheisen ohjauksessa lukutaidon nimenomaan tavuttamalla. Tämä puoltaisi siis tavutettujen kirjojen suurempaa tarjontaa. Suuraakkosilla ladotusta tekstistä ei kuitenkaan ole niinkään paljon iloa, sillä lukutaito otetaan nykyisin haltuun heti pienaakkosten kautta. 

Tässä Gummerus Carlsenin Lukurengas-sarjassa on oivallinen typografia: iso kirjasintyyppi ja sopivan mittaiset rivit sekä riittävästi ilmaa rivien välissä.



Ilon Wiklandin kuvitus muistuttaa kuvakirjaa: kuvat ovat runsaita, niistä
löytyy sekä yksityiskohtia että koko sivun runsasta silmänruokaa. Ilon Wiklandin
 kuvitusta Doris Orgelin tekstiin lastenkirjassa Kilpikonnaseikkailu,
Gummerus Carlsen 1990.


Toivottavasti kirjastot välillä pöyhivät myös vanhempaa helppolukuista lastenkirjatarjontaa varastojen uumenista. Tämä alun perin englanniksi ilmestynyt Doris Orgelin ja Ilon Wiklandin viehättävä kirja on pieni helmi lajissaan. Se kertoo sisaruksista, Samista ja Liisasta, jotka löytävät kotinsa lähistöltä kilpikonnan. Konnan omistusoikeudesta tulee heti pientä kinaa.

Liisa murtaa kätensä muurilla hypellessään, ja Sam säälii siskoaan, jonka kesä menee pilalle kipsin kanssa, ja antaa kilpikonnan Liisalle.



Ilon Wikland sijoittaa kuvituksensa usein idylliseen omakotitaloon, jossa on
paljon vanhoja huonekaluja sekä kodikasta tunnelmaa. 
Ilon Wiklandin kuvitusta
 Doris Orgelin tekstiin lastenkirjassa Kilpikonnaseikkailu, Gummerus Carlsen 1990.


Liisa yrittää hoitaa kilpikonnaa parhaan taitonsa mukaan, mutta ennen pitkää hän huomaa, että eläin ei viihdy vankeudessa. (Ja totuuden nimessä Liisan on vaikea saada untakaan, kun kilpikonna pitää meteliä pyrkiessään koko ajan pois vadistaan…) Ja niin Liisa päättää päästää kilpikonnan takaisin vapauteen.



Liisan painajainen on erotettu arkipäivän kuvauksesta mustavalkoisella
kuvituksella. Ilon Wiklandin kuvitusta Doris Orgelin tekstiin lastenkirjassa
Kilpikonnaseikkailu, Gummerus Carlsen 1990. 


Lastenkirjan eläineettinen sanoma toki hiukan tökkii. Suomen oloissa kilpikonnat eivät todellakaan selviä luonnossa omin päin.

Pieneen tavutettuun lastenkirjaan on ujutettu pitkä, polveileva, läpi kesän jatkuva tarina, jonka aikana lapset muuttuvat ja kehittyvät. Wiklandin kuvituksen lapsihahmot vaikuttavat nykypäivän vinkkelistä todella pieniltä, reippaasti alle kouluikäisltä: ja nimenomaan tälle kohderyhmälle tämä kirja onkin onnen omiaan!



3 kommenttia:

  1. Olen todellakin sitä mieltä, että helppolukuisia, tavutettuja kirjoja ei voi koulun kirjastossa olla liikaa. Minä hamstraan laadukkaita tavitettuja kirjoja muun muassa kirjastojen poistolaareista, ja nyt niitä onkin omaan varastooni kertynyt jo ihan mukava kasa. Olen huomannut, että (valitettavasti) oppilaani kiinnittävät paljon huomiota kirjan visuaaliseen puoleen, eivätkä vanhemmat tavutetut kirjat välttämättä näytä kovin kiinnostavilta nykylasten silmissä, vaikka tarina kuinka olisi ajankestävä..

    VastaaPoista

  2. Kia, visuaalisuudella on tosiaan entistä määräävämpi asema lastenkirjallisuudessa. Toisaalta vielä päiväkodissa olevalle ja lukemisesta jyvälle päässeelle lapselle Ilon Wiklandin kuvitus sopii mielestäni mainiosti.

    VastaaPoista
  3. Kyllä, pienemmät lukijat varmasti eivät ole vielä niin "nirsoja". Ja toisaalta, innokkaimmat lukijat kyllä tarttuvat vielä koulussakin kaikkiin niihin kirjoihin, jotka vaan käpäliinsä saavat. :)

    VastaaPoista