18. luukku: ”Herätkää, oi uljaat veljeni! On jouluaatto!”

Henry Aho: Salaperäisten minivampyyrien joulu. Kuvittanut Harri István Mäki. 69 sivua. Paasilinna 2014.

Tämä kirja on omassa lajissaan yhdenlainen todiste siitä, että kustantamoille ei taida nykyisin aina ole niin väliä, onko  kirjassa tolkun häivää käsiteltävän aiheen kannalta.  Riittää, että kirjan nimessä esiintyy joulu.

Henry Aho (s. 1979)  on aiemmin julkaissut Nordbooksin ja Mediapinnan kautta dekkareita ja veijarinovelleja. Vuonna 2011 ilmestynyt Vanhan aseman salaisuus on varhaisnuorille suunnattu dekkari. 

Aho on ollut myös mukana Reuna-kustantamon tänä vuonna julkaisemassa jännityskertomusten antologiassa Joulukalenteri. 24 jännityskertomusta (toim. Juha Mäntylä).  

Kotisivujensa perusteella hän on metallimies, sanan kahdessa merkityksessä.

Henry Aho on selvästi kirjan kuvittaneen Harri István Mäen sukulaissielu, mitä tulee kirjallisen ilmaisun rönsyilyvyyteen ja toinen toistaan ällistyttävämpien juonipolkujen ja lukuisten sivuhenkilöiden sommitteluun. 

Tapahtumat sijoittuvat Ahon nykyisen asuinkunnan Teuvan kirjastoon, jossa asuu minivampyyreitä. Paremman ravinnon puutteessa minivampyyrit joutuvat tyytymään villakoiriin, kirjojen kansiin ja hämähäkkeihin. 

Joulun alla vampyyriyhteisöön tulee lisää säpinää, sillä lauman johtaja saa vihiä kauppaan saapuneesta verigreippilähetyksestä. Ongelmana on vain se, että nämä minivampyyrit eivät uskalla liikkua pimeässä.

Kohtaus tavaratalon leluosastolta: minivampyyrit – jotka siis eivät ulkonäöltään ole kovin pelottavia ja esikuviensa kaltaisia lainkaan! – ovat naamioituneet vampyyrileluiksi. Harri István Mäen kuvitusta Henry Ahon lastenkirjaan Salaperäisten minivampyyrien joulu (Paasilinna 2014). Lisää kuvateksti

Vaiherikas verigreipin hakumatka vie ne tavaratalon leluosastolle, missä ne tekeytyvät vampyyrileluiksi välttääkseen kiinnijäämisen. Vampyyreillä ei ole juuri aiempaa kokemusta joulusta, joten ne  tarkkailevat kaupunkilaisten joulun viettoa uteliaina:

Lyhtypylväisiin oli päivän aikana laitettu jouluvalot ja iso joulukuusi oli tuotu torille. Kaupassa ollut joulukuusi näytti sen rinnalla kitukasvuiselta katajalta. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, sillä torilla oli jokin juhla. Siellä laulettiin joululauluja ja lapset leikkivät keskenään. Nökö pyysi heidät jälleen selkäänsä ja ehdotti, että he menisivät katsoman lähempää. Se sopi, sillä vampyyrit eivät koskaan aiemmin olleet nähneet niin mahtavaa juhlaa. Nökö pyöritteli veriappelsiinin kinosten taakse piiloon. He hakisivat sen myöhemmin.

Minivampyyrit tutustuvat myös teurastajana työskentelevän  Harriin, joka kiertää vaimonsa kanssa jouluaattona joulupukkeilemassa. Harrin ansiosta minivampyyritkin saavat kokea joulun ihmeen ja saavat pääsiäismunia syödäkseen.

Minivampyyrien joulutarina on muodoltaan ongelmallinen: Kokonsa ja Harri Istvan Mäen runsaan, jokaiselle aukeamalla riittävän runsaan mustavalkoisen tussikuvituksensa takia kirjaa voisi pitää laajana kuvakirjana, mutta tekstiä on tosi asiassa jopa kahden erillisen  lastenromaanin tarpeisiin.

Materiaali olisi ollut viisaampaa pakata lukutaidon alkuun soveltuvaksi lastenromaaniksi, jossa lukujen rytmitys ja toinen kokoformaatti – ja väljempi rivitys ja suurempi kirjasinkoko ­ – olisivat olleet synkassa +/-10-vuotiaiden, hurtista seikkailusta ja äkkikäänteistä pitävien poikien tarpeiden kanssa.

Paasilinna uskoo tekijäkaksikon ja minivampyyrien edesottamuksiin myös toisen kirjan verran: ensi vuonna ilmestyy Minivampyyrit ja sihisevien liskojen saattue- kirja!