Topelius- ja Lydecken -ehdokkaissa jälleen monipuolinen valikoima - jokaiselle jotakin

Suomen Nuorisokirjailijat ry:n palkintoraati on hetki sitten julkistanut vuotuiset ehdokkaat nuortenromaanille jaettavalle Topelius-palkinnolle ja lastenkirjalle/-romaanille jaettavalle Arvid Lydecken -palkinnolle.   

Palkintoehdokkaat julkistetaan aina Finlandia Junior -palkintouutisoinin jälkeen, joten näillä kahdella palkinnolla voi ajatella olevan myös valikoimaa pöyhivä ja myös FJ-ehdokasasettelua täydentävä merkitys.

Topelius-ehdokkaina ovat seuraavat viisi teosta ja tekijää. 

Ohessa myös palkintoraadin perustelut:

Markku Karpio: Selviytymispeli, Tammi 2014.

Pienellä paikkakunnalla kaikki ovat olleet kavereita, mutta tehtaan lopettaminen on jakanut niin nuoret kuin aikuisetkin. On töihin jääneitä, työttömiksi joutuneita ja potkujen antajia. Enää on jäljellä vain menestyjiä ja luusereita, ja kaverisuhteet menevät uusiksi samoja rajalinjoja pitkin. Kun partiolaiset lähtevät perinteiselle talviselviytymisretkelle, he huomaavat, että entinen ryhmähenki on mennyttä ja tunteet kuumenevat räjähdysherkiksi. 

Arvosteltu Helsingin Sanomissa.

Sisko Latvus: Kaksi sateenkaarta, WSOY 2014.

Kaksi sateenkaarta kertoo inkerinsuomalaisen paluumuuttajaperheen 15-vuotiaan Innan ajatuksista ja ahdistuksesta suurten mullistusten keskellä. Latvus kuvaa asiantuntevasti 1990-luvun venäläisnuorten elämää ja uuden identiteetin etsintää. Vanhempi sukupolvi on innoissaan muutoksesta, mutta Inna on identiteetiltään venäläinen ja haluaa asua kotimaassaan. Sopeutuminen Suomen oloihin on vaikeaa, varsinkin kun hän ikävöi Pietariin jäänyttä poikaystäväänsä. 

Laura Lähteenmäki: Karrelle polttava helle, WSOY 2014.

Karrelle polttava helle kertoo ajasta, jossa rajusti vaihtelevat sääolosuhteet ovat tuoneet mukanaan köyhyyden ja vaikeat ajat. Kirja kertoo myös teini-ikäisten elämästä ja sen vaikeuksista muuttuvassa yhteiskunnassa. Lähteenmäen tarkka kerronta tuo esille niin yksilön kuin yhteiskunnankin ongelmia, joiden keskellä nuoret etsivät ratkaisuja toisiinsa tukeutuen. 

Arvosteltu Lastenkirjahyllyssä.

Linnea Parkkonen: 112 – vihaan itseäni, Myllylahti 2014.

112 – vihaan itseäni on syväluotaava kertomus anoreksiaan sairastumisesta ja siitä toipumisesta. Kirjaan tuovat syvyyttä sairaalassa syntyvät ystävyyssuhteet sekä loppu, jossa ei kuvata kaiken olevan taas hyvin. Kirja on todentuntuinen ja mieleenpainuva kertomus sairaudesta, joka koskettaa liian monia nuoria. 

Kalle Veirto: Säbätalvi, Karisto 2014.

Kirja on 19-vuotiaan nuoren vahva kasvutarina. Hän haluaa itsenäistyä ja ottaa ohjat omasta elämästään ja valinnoistaan itselleen. Kirjassa korostuvat ennakkoluulottomuus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja toisesta välittäminen. Säbätalvi on kirja, joka kuvaa aidosti urheilumaailman henkeä. Kirjan kieli on lennokasta nuorten kieltä ja tarinaan on helppo sukeltaa sisään katsojaksi ja kuulijaksilapsille sekä muiden hyväksyminen sellaisina kuin he ovat.   

Arvosteltu Lastenkirjahyllyssä.

Arvid Lydecken -palkinnon ehdokkaana ovat:

Sini Ezer: Aavikkohaukka, Karisto 2014.

Aaro on kalastajan poika, joka näkee eräänä päivänä taivaalla haukan ja siitä hetkestä levottomuus valtaa pienen pojan. Hän lähtee seuraamaan haukkaa ja astuu samalla seikkailuun, joka vie hänet mereltä aavikolle ja opettaa hänelle kuinka vahva voima ystävyys voi olla. Aavikkohaukka on tarina ystävyydestä, uskollisuudesta ja rohkeudesta. 

Saku Heinänen:  Zaida ja lumienkeli, Tammi 2014.

Zaida on adoptoitu pienenä Suomeen ja joutuu koulussa kiusatuksi erikoisen ulkonäkönsä vuoksi. Lohtua tuo kuitenkin salaperäinen vaalea tyttö, jonka Zaida tapaa puistossa, mutta jonka olemassaolosta kukaan muu ei vaikuta olevan tietoinen. Kirja on mukaansatempaava sekoitus seikkailua, fantasiaa ja kummitustarinaa. Teemoina ovat erilaisuus, ystävyys ja toisista välittäminen.

Arvosteltu Helsingin Sanomissa.

Maija ja Anssi Hurme: Lepakkopoika, Schildts & Söderströms 2014.

Perheen äidin työpäivät ovat pitkiä ja isän aika kuluu pikkusiskon ja kaksosten kanssa. Ilmari leikkii itsekseen ja muuttuu verhon takana Lepakkopojaksi. Hän pakenee sarjakuvamaiseen maailmaan, jossa esimerkiksi päiväkoti näyttäytyy vankilana. Seikkailujen jälkeen Ilmari voi kuitenkin ripustaa viittansa naulaan ja saa kokea kotinsa
turvan.

Arvosteltu Lastenkirjahyllyssä.

Tittamari Marttinen: Ikioma perheeni. Pieni Karhu 2014.

Kuulla on kaksi äitiä ja kaverina myös sateenkaariperheessä asuva Kim. Kuun elämässä on kaikki samat ilot ja surut kuin kenen tahansa muunkin lapsen elämässä. Kirja on tärkeä kannanotto myös yhteiskunnallisesti; teemana on toisista välittäminen ja rakkaus, oman perheen tärkeys myös sateenkaariperheen lapsille sekä muiden hyväksyminen sellaisina kuin he ovat. 

Arvosteltu Helsingin Sanomissa.

Kalle Veirto:  Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja Sherlock Holmesin jalanjäljet. Karisto 2014.

Kirjassa on poikiin vetoavaa jännitystä ja rikasta mielikuvitusta. Kirjan 11-vuotias päähenkilö on paitsi utelias myös rohkea. Hänellä on oikeudentajua, josta hän ei tingi, vaikka joutuu laittamaan itsensä peliin vaarallisissakin tilanteissa. Kirja on lennokas tapahtumasarja, siinä mennään eikä meinata. Kaikkea voi matkalla sattua ja tapahtua huolimatta siitä, että isä on mukana. 

Linnea Parkkonen (s. 1995) on nuoresta iästään huolimatta julkaissut jo aiemmin kaksi nuortenromaania. 

Kalle Veirto on ehdolla sekä Topelius- että Lydecken -palkinnolle. Kiinnostava linjaus on nostaa ehdolle myös yksi kuvakirja, Maija ja Anssi Hurmeen Lepakkopoika.

Topelius- ja Arvid Lydecken -palkintojen saajat julkistetaan 14. tammikuuta.   Kumpikin palkinto on suuruudeltaan hieman yli 2000 euroa.

Raatiin kuuluvat kriitikko ja kirjastovirkailija Marja Welin (raadin pj.), erityiskirjastonhoitaja Markku Kesti, äidinkielenopettaja Marja Rikaniemi ja kriitikko Emma Saure.