torstai 15. tammikuuta 2015

Tätä kirjaa ja elokuvaa ei katsota iltapimeällä














Jan Piénkowski: Kummitustalo. Kuvittajan apulainen Jane Walmsley, tekninen suunnittelu Tor Lokvig. Suomentanut Marja Koski. 13 sivua. Otava 1979, 2. painos 1996.





Jennifer Kentin ohjaama indie-kauhuelokuva The Badadook (2014) ei tiettävästi ole vielä tullut Suomen levitykseen. Se pohjautuu Kentin lähes kymmenen vuotta sitten valmistuneeseen Monster-lyhytelokuvaan.   

Yksinhuoltajaäiti lukee pojalleen iltasaduksi lastenhuoneen kirjahyllystä löytynyttä pop-up  -näyttämökirjaa Mister Badadook


Kirja kertoo yliluonnollisesta olennosta, joka ottaa pian vallan sekä äidin että pojan alitajunnassa ja vähin erin valvetilassakin. Elokuvan traileri  antaa esimakua siitä, kuinka kirja voi joskus vangita lukijansa mielikuvituksen kohtalokkainkin seurauksin…  



Avausaukeamalla kirjan lukija ja katsoja pääsevät kummitustalon eteisaulaan, jossa oikeanpuoleisen muotokuvan naisen ja kissan silmät kiiluvat läpästä vetäällä. Portaikosta roikkuva hämähäkki oli alkuperäisessä kirjassa kuminauhan päästä ponnahtava musta ja karvainen yksilö. Kovassa käytössä hämähäkkiefekti rikkoutui ja se on sittemmin korvattu kotitekoisella vastineella. Jan Pienkowskin kuvitusta kirjaan Kummitustalo (Otava 1996). 


Rouva Huun perheessä lasten kauhukirjojen klassikko on ollut Jan Pienkowskin Kummitustalo (Haunted house, 1979). Pienkowski  (s. 1936) on syntyjään puolalainen, mutta asuu nyttemmin Iso-Britanniassa.




Ullakon kattoaukosta kurkkaa kissa, vaatekaapista ponnahtaa 
luuranko ja verhojen välistä singahtaa haamu! Jan Pienkowskin kuvitusta 
kirjaan Kummitustalo (Otava 1996).  

Kummitustalo ammentaa kauhukirjallisuuden perinteestä. Sen karmiva tunnelma syntyy hyvin viitteellisestä aukeamien alareunassa kulkevasta tekstistä. Tohtori on saapunut vanhaan taloon, todennäköisesti sairaskäynnille. Ulkomaailmasta täysin eristäytynyt, sairaskäynnin tilannut kertoja on menettänyt ruokahalunsa ja tunte olonsa monin tavoin epämukavaksi. 



Tämä erikoisefekti jaksaa ällistyttää nerokkuudellaan kerta toisensa jälkeen: eli
aukeamaa avattaessa kuuluu sahaamisen ääni! Jan Pienkowskin kuvitusta kirjaan Kummitustalo (Otava 1996).    

Kirjan lukija pääsee kiertokäynnille taloon, ja sen aavemaisuus paljastuu aukeamilla toinen toistaan säväyttävimpien yksityiskohtien kautta. Kirjassa hyödynnetään myös ääniefektiä: ullakolla on puulaatikko, josta työntyy saha: aukeamaa liikuteltaessa sahasta kuuluu aito sahaamisen ääni, kun pahviset sahanterät hankautuvat pahvia vasten. Tämän efektin nerokkuus ällistyttää minua aina uudelleen! 



Täysin absurdit asiat paiskaavat sopuisasti kättä kauhun nostatuksen kanssa.
Salin ikkunasta vilahtaa (gorillan takana) ufoksi tulkittava "vieras esine". Kellon viisarit liikkuvat taaksepäin ja takkatuli sananmukaisesti "elää" pyörylää pyöritettäessä. Jan Pienkowskin kuvitusta kirjaan Kummitustalo (Otava 1996).   


Jokaisella aukeamalla on kolmiulotteiseksi pompahtavia hahmoja, liikuteltavia liuskoja, avattavia luukkuja ja pyörylöitä, joita pyörittämällä kuva muuttuu toiseksi. Paperitekninen suunnittelu on yksinkertaisuudessaan nerokasta ja oivaltavaa.

Pienkowskilta on suomennettu vuonna 1993 myös Kirjaliton kustantamat pikkiriikkiset pop-up-kirjaset Pikku hirviöt, Kuulopuhetta, Oikullinen mummo ja Ruokakertomus.



2 kommenttia:

  1. Kiitos kummitustalon esittelystä! Se löytyy myös meidän hyllystä ja on huolellisen käsittelyn ansiosta vieläkin täysin kunnossa, kirja siis sahaa edelleen! Kirjan kauhu on huomattavasti kesympää ja humoristisempaa kuin elokuvatrailerin iltasatukirjassa!

    VastaaPoista

  2. Toinen perheen suosikki on ollut Stephen Wyllien ja Jonathan Allenin Lohikäärme Punainen (Tammi 1995), jossa voi vaatettaa valeasuihin pukeutuvaa lohikäärmettä paperinukkeleikkien tapaan.

    Tässäkin kirjassa oli hauska ääniefekti, joka syntyi samaan tapaan kuin Kummitustalossa, mutta tässä pörisee sahan sijasta moottoripyörä! Mekanismi on kuitenkin kovassa käytössä mennyt rikki.

    VastaaPoista