Tästä näyttelystä Topeliuskin olisi pitänyt!

Satumaan sankarit. Topeliuksen Lukemisia lapsille 150 vuotta.  Näyttely Päivälehden museossa, os. Ludviginkatu 2–4, Helsinki 20.8.2015 asti. Avoinna ti–su klo 11–17. Vapaa pääsy.

Kyllä helsinkiläisiä nyt hemmotellaan. Tarinoiden puisto -näyttely ja tapahtumarypäs päättyi helmikuun alussa Virkagalleriassa ja melkein heti perään avautui Päivälehden museossa aina elokuulle jatkuva toiminnallinen näyttelykokonaisuus Satumaan sankarit, joka juhlistaa Zacharias Topeliuksen Lukemisia lapsille -sarjan 150-vuotisjuhlavuotta.

Näyttelyn suunnittelusta on vastannut lastenkulttuurin rautainen ammattilainen Alexander Reichstein. 

Minulla oli ilo tutustua Alexanderiin Voipaalan lastenkultturikeskuksessa vuonna 1991. Hän oli hiljattain muuttanut perheineen Venäjältä Suomeen ja oli luomassa uraansa Suomessa. 

Hänen näyttelyissään on aina mukana leikillinen elementti, mutta silti kulloisestakin teemasta ja huippulaatuisesta käytännön toteutuksesta pidetään visusti kiinni.

Satumaan sankarit -näyttelyssä kaikkiin esineisiin saa koskea ja veneeseen 
kiivetä tekemään matkaa vaikkapa vedenneito Wellamon kanssa aaltoihin. Kuva PHH.

Päivälehden museon katutasossa on Topeliuksen satujen maisemia: pieniä pirttejä, linnoja, metsän siimeksiä, meritunnelmointia ja kaukomaiden eksotiikkaa.

Rouva Huun tutustuessa Satumaan sankarit -näyttelyyn paikalla oli muutama äiti-lapsi –seurue, joka silmin nähden viihtyi tilassa ja otti sen joka sopukan käyttöön. 

Prinsessa Adalmiinan asuun pukeutunut tyttö oli viehättynyt itämaisen eksotiikan nurkkauksesta, mutta pari rohkelikkoa kurkisti myös saamelaisten kotaan ja kipusi puuveneeseen. Vaatimattoman pirtin runsas esineistö ja huovutetut ruoka-ainekset houkuttivat nekin lapsia heittäytymään perinpohjaisiin kotileikkeihin.

Olisiko tässä näkymä Pikku Matin pirtistä? Huonekalut ja astiat ovat ehtaa vanhaa ja ruokatavarat huovutettuja ja leikkimään houkuttelevia. Kuva PHH. 

Zacharias Topelius (1818–1898) oli oman aikansa monitoimimies, joka monien muiden hankkeidensa ohella loi pohjan suomalaiselle lastenkirjalisuudelle. 

Lukemisia lapsille oli Topeliuksen suurtyö, kahdeksanosainen kokoelma satuja, runoja, näytelmiä ja seikkailukertomuksia. Kokoelma ilmestyi ensin ruotsiksi vuosina 1865–1896 ja suomeksi vuodesta 1874 alkaen. 

Lukemisia lapsille -kokoelmasta julkaistiin Ruotsissa vuosina 1901–1903 kahdeksanosainen ja suurelta osin nelivärinen ns. taiteilijapainos, jota kuvittivat ajankohdan arvostetuimmat ruotsalaiset ja suomalaiset kuvittajat, J. A. G. Acke, Carl Larsson, Ottilia Adelborg, Albert Engström, Albert Edelfelt, Venny Soldan-Brofeldt ja Väinö Blomstedt.  Isokokoinen kirjasarja suomennettiin vuosina 1906–1907. Myöhemmin siitä on otettu myös kaksiosainen yhteislaitos. 

Reichstein on siekailematta yhdistellyt kuvaseiniin ja ns. printtiverhoihin eri aikakausien Topelius-kuvituksia kollaasiin, josta syntyy jopa yllättävän harmoninen kokonaisuus.  

Topeliusta ovat kuvittaneet eri vuosikymmeninä lukuisat suomalaiset kuvittajat: edellä mainittujen lisäksi Rudolf Koivu, Martta Wendelin, Emil Cedercreutz, Maija Karma ja Aleksander Lindeberg sekä uudemmista Leena Lumme, Ulla Vaajakallio, Lena Frölander-Ulf, Kristina Segercrantz ja  Risto Suomi.

Näyttelyn suunnittelija, kuvittaja Alexander Reichstein, havainnollistaa 
kansikuvaluukkujen sisältöä. Mukana myös klassinen valokuvapotretti 
Topeliuksesta. Kuva PHH. 

Päivälehden museon aulassa on hauska kooste Topeliuksen tuotannon kansikuvista. Lapsi ulottuu avaiilemaan matalalle sijoitettuja kansikuvia, jotka avautuvat luukkusyvennyksiksi. Jokaisesta löytyy jokin Topeliuksen satujen teemaan sopiva esineyllätys: esimerkiksi totuuden helmi tai kultaharkkoon kaiverretut hyveellisyyttä ja lapsenuskoa korostavat sanat.

Päivälehden museon Painokellarissa tuodaan esille myös  Topeliuksen merkitystä lehtimiehenä, suomalaisen journalismin uudistajana ja kirjapainotyöntekijöiden ystävänä.