Miisa oppii, että itsetuntemus on voittoakin tärkeämpää

Henna Helmi: Miisa voittaa kultaa. 198 sivua. Tammi 2015. Kansikuva Laura Lyytinen.

Aina välillä ihmetyttää, millä perustein kustantamoissa annetaan kirjoille nimiä. 

Ns. ahmimisikäisille eli 10 ikävuoden molemmin puolin oleville lapsille suunnatun kirjallisuuden jujuna on houkutella kääntämään vielä seuraavakin sivu ja samastumaan sankarin vaihteleviin pyrkimyksiin. 

Kun tällainen kirja on jo nimetty suoraviivaisesti sankarittaren voitokkuuden heti paljastaen, niin maksaako vaivaa lukea kirjaa loppuun asti ellei aihepiiri eli taitoluisteluharrastus muutoin fanaattisesti kiinnosta lukijaa?

Kirjan nimeksi olisi sopinut paremmin vaikkapa Maltti on valttia, Miisa!

Miisan paras ystävä Kata jurottaa ja käyttäytyy oudosti. Poikaystäväehdokas Anton antaa välillä ymmärtää enemmän kuin mihin on oikeasti silmäkkäin valmis. Pikkusisko Minttu pääsee samaan treeniryhmään Miisan kanssa, ja sisarten välinen mustasukkaisuuskeitos poreilee jo koetellen koko perheen sietokykyä: 

– Ei tämä voi olla totta, Miisa töksäytti. – Ei Minttu voi tulla mun kanssa samaan ryhmään. 

Hän ei tunnistanut omaa ääntään. Se oli ohut ja kylmä kuin jääpuikko. 

– Kyllä näin nyt on, äiti sanoi napakasti. 

– Ei voi olla tulla. Sehän on kakara. Ei se osaa mitään! 

– Miisa... 

– Me harjoitellaan kaksoisakselia ja kolmoishyppyjä. Me tehdään pitkiä askelsarjoja ja monen asennon piruetteja! Alex sanoi, että mä voin oppia vielä kolmoisaxelin, jos harjoittelen tarpeeksi. Ja Minttuhan on vasta kymmenen, ei se mitään osaa, ei se voi tulla samaan ryhmään! 

– Miisa! 

Äidin huuto lävisti ilman kuin miekka. Samalla Minttu pärähti itkemään ja karkasi silmät märkinä pois keittiöstä. 

Miisan silmissä vilisi mustia pisteitä. Olivatko ne vihaa?

Kirjan nimi viittaa tosi asiassa heti romaanin alkuun ajoittuvaan Miisan taitoluisteluvoittoon debytanttien kilpailussa. Sen jälkeen asiat mutkistuvat ja ihmissuhteet sotkevat Miisan keskittymistä niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin. 

Kirjan lopussa Miisa kyllä selviytyy tavallaan voittajaksi suhteessa itseensä:  hän selättää jännityksen, luistelee parhaan kykynsä mukaan, antaa kaikkensa ja huoli hyvän ystävän alakulonkin puolesta hälventyy ainakin vähän.

Henna Helmi kuvaa luontevasti kolmilapsisen perheen vauhdikasta arkea, jota luisteluharrastus ryydittää. Vanhemmat osallistuvat kiitettävästi lastensa harrastuksiin treeneihin kyydittämisen lisäksi myös muilla tavoin – ja mikä tärkeintä, ovat aidosti kiinnostuneita lasten hyvinvoinnista ja kotiintuloajoista!

Pastellikannesta huolimatta Miisa-sarjassa kuvataan tyttöhempeilyn kupeessa myös rehellisen tuntuisesti taitoluistelun kurinalaisuutta ja harrastuksen vaatimaa sitkeää luonnetta.