Iloa uudesta kirjasta, osa 7: Selkeää laatua

Päivi Heikkilä-Halttunen (toim.): Panttivanki ja muita kertomuksia, selkomukautus Ari Sainio, kuvittanut Jussi Kaakinen,  opettajan verkkomateriaali Saara Kylmänen, tuottaja Salla Peltola, 236 sivua, Opetushallitus 2015.

Tämän kirjan puolesta on ilo puhua.

Ensinnäkin siksi, että näistä kirjoista on tällä hetkellä HUUTAVA pula. Ja toiseksi sen vuoksi, että hanke on ollut minulle henkilökohtaisesti näköalojani avartava ja osin haastavakin. Kun Salla Peltola otti Opetushallituksesta toissa keväänä yhteyttä ja esitteli hankkeen, olin ensin vähän empiväinen. Miksi selkomukauttaa jo ilmestyneitä novelleja, tarinoita ja kertomuksia, eikö olisi helpompi tilata tietyistä aiheista uusia ja alun perin selkokielelle tehtyjä tarinoita?

Kokoelma on kohdennettu ensisijaisesti yläkouluikäisille tukea tarvitseville oppilaille sekä S2-oppilaille.

Tekstien valinnassa on ajateltu erityisesti niitä, joille kirjaan tarttuminen on syystä tai toisesta vaikeaa. Heillä voi myös  olla erilaisia kieleen, keskittymiseen tai muita lukemiseen liittyviä vaikeuksia. Kokoelman kohderyhmää ei kuitenkaan haluttu napittaa liiaksi: siksi se sopii myös ns. tavallisille nuorille, jotka eivät innostu tai viitsi tai jaksa lukea perinteisiä nuortenkirjoja.

Minulle oli – muutamia nuorten selkokirjoja aiemmin arvostelleena – erityisen tärkeää, että tässä kokoelmassa myös kuvitus olisi linjassa eturivin tekstin tekijöiden tarinoiden laadun kanssa. 

Lasten ja nuorten selkokirjojen kuvitus on harmillisen usein tehty – kiireen, tiukan budjetin tai muiden syiden vuoksi – hutaisten tai amatöörimäisesti. Kaikissa selkokirjoissa ei ole kuvitusta sisäsivuilla lainkaan, mutta jos jo kansikuvakin viestii, että kustantajakaan ei oikein itsekään usko teoksen vetovoimaan, niin kuinkas sitten kriittinen nuori lukija saataisiin kiinnostumaan teoksesta?

Riemuksemme saimme Jussi Kaakisen innostumaan hankkeesta.  Jussilta tilattiin kuhunkin tarinaan yksi nelivärinen kuva, joka sijoitettiin heti alkuun, ikään kuin sisäänheittäjäksi tarinaan. Kuvituskuva paljastaa jotakin tarinan kannalta olennaista tai herättää kiinnostuksen tarinan lukemiseen. Jussi lähetteli meille keväällä nähtäväksi luonnoksia. Jussin ajatuksia tästä hieman erilaisesta kuvitustilauksesta on luettavissa Napa Agencyn sivuilta.

Toissa kesänä luin ristiin-rastiin nuorille kirjoitettuja novelleja. Yllättävän monet 1990-luvulla ja osin viimeisen 10 vuodenkin säteellä  novelleina, stooreina, kertomuksina ja tarinoina julkaistut lyhyehköt tekstit vaikuttivat jo auttamattoman vanhanaikaisilta. Vuoropuhelu tai miljöön kuvaus tai asennemaailma aiheuttivat paikoitellen hankausta.  

Iso yllätys minulle oli, että monet Asko Martinheimon aikanaan niin mestarilliset novellit eivät istuneet enää nykynuoruuden kehykseen. Mutta olen hurjan iloinen, että mukaan saatiin kuitenkin Martinheimon "Kidukset", absurdi perhetarina, johon Jussi Kaakinen teki huiman hienon kuvituksen. Haastavaa oli myös löytää raflaavia, rankkojakin tarinoita. 

Pelkoni siitä, että tarinoita ei olisi riittävästi valittavaksi asti osoittautui pian turhaksi. Kun kesän mentyä kävimme Salla Peltolan kanssa ehdokkaita läpi, niistä oli helppo ryhmitellä erilaisia teemoja: mm. nuoren arkipäivää, rakkautta, kauhua ja absurdia.

Kokoelmaan valikoitui lopulta yhteensä 34 tarinaa. Mukana on tekstejä Tuula Kallioniemeltä, Kari Levolalta, Ritva Toivolalta ja Marja-Leena Tiaiselta, jotka ovat aiemminkin kirjoittaneet selkotekstejä nuorille. Kallioniemen Häkki on itse asiassa alunperinkin kirjoitettu selkomuotoon, mutta sitä stilisoitiin hieman kohderyhmää paremmin kiinnostavaksi. 

Mukana on Kari Hotakaisen yhä lyömättömästä Näytän hyvältä ilman paitaa –kokoelmasta (WSOY 2000) tarinat "Koukku",  "Mikään ei ole niin likaista kuin mielikuvitus" (nimellä Likaista työtä) ja "Pizzeria vuonna 2037". Lisäksi tekstejä on  Sari Peltoniemeltä, Karo Hämäläiseltä, Terhi Rannelalta, Salla Simukalta, Mika Wickströmiltä, Hannele Huovilta, Tapani Baggelta, Jukka Laajarinteeltä, Anneli Kannolta ja  Riku Korhoselta.

Tekstejä luetettiin vielä kokoelman muokkaamisvaiheessa Helsingin Naulakallion koulun erityisopettajan, Ulla Korhosen, oppilailla. Jännän äärellä oltiin tänä keväänä, kun Sallan kanssa tapasimme  Mainingin koulun maahanmuuttajaoppilaita, jotka olivat kouluremonttiaan paossa Espoon Saunalahden koulun väistötiloissa. 

Kulttuuritaustoiltaan ja  suomen kielen taidoiltaan  monenkirjava joukko yläkouluikäisiä nuoria oli opettajiensa kanssa tutustunut kokoelmaan valittuihin teksteihin, jotka selkokielistäjänä kouliintunut Ari Sainio oli jo selkomukauttanut.  Tapasimme ensin opettajat ja tämän jälkeen nuoren testiryhmän. Opettajat olivat hieman empiväisiä sen suhteen, kuinka paljon nuoret olivat saaneet teksteistä irti. Ehkä vika oli kiireessä tai  annettujen tehtävien seikkaperäisyydessä? Sillä kun pyysimme nuoria omasanaisesti kertomaan heidän lukemiensa tarinoiden teemoista, he olivat mielestäni erinomaisesti sisäistäneet niiden ytimen. Sukupuolierot korostuivat – ehkä myös johtuen kasvatukseen liittyvistä kulttuurikoodeista – poikien eduksi: pojat olivat aktiivisempia osallistumaan keskusteluun. Olin hämmästynyt siitä, kuinka hyvin nuoret osasivat referoida muutamien pitkien ja rakenteeltaan kiemuraistenkin tarinoiden juonenkäänteitä.

Opettajan verkkomateriaalin kirjallisuusaiheiset tehtävät on tehnyt S2-opettaja Saara Kylmänen.Sieltä löytyvät mm. kirjallisuusaiheisia tehtäviä ja lyhyet referaatit tarinoista. Oppaan kupeeseen on tarkoitus tehdä kokoelman tarinoista myös äänikirja syksyn 2015 aikana. 

Opettajan oppaasta löytyy lisäksi tietoa teoksesta, siihen valituista kaunokirjallisista tekstikatkelmista ja niiden kirjoittajista. Jokaiseen tekstikatkelmaan on laadittu kertomuskohtaisia tehtäviä, joita voi hyödyntää osana oppitunteja ja kirjallisuuden opetusta. Lisäksi opas sisältää yleisiä, kaikkiin teksteihin sovellettavia analysointitehtäviä sekä erityisesti suomea toisena kielenä opiskeleville oppilaille suunnattuja tehtäviä.  

Teoksen näytesivuihin voi tutustua täällä.  

Rouva Huu kiittää lämpimästi kaikkia hankkeessa mukana olleita, erityisesti Opetushallituksen tuottajaa, Salla Peltolaa. 

Toivottavasti Panttivanki ja muita kertomuksia päätyy myös kirjastoissa nuortenosastolle kaikkien nuorten saataville.