Tunnerunoja hämäränhyssyyn

Johanna Venho & Marjo Nygård: Linnunmaitoa kainalokanoille, 45 sivua, Lasten Keskus 2015.

Tunnekasvatuksesta on sukeutumassa kotimaisessa lastenkirjallisuudessakin jo oma trendinsä. 

Moni muistanee Anita Jeramin & Sam McBratneyn ihastuttavan kuvakirjan Arvaa kuinka paljon sinua rakastan, jossa poikanen kisaa ison pupun siitä, kumpi rakastaa toista enemmän. Alkuperäisen peruskuvakirjan  rinnalle on sittemmin tehty monia variantteja, mm. leporellokirja, vuodenaikakirjasarja sekä liikkuvia osia ja kolmiulotteisuutta sisältävä kirja.  

Tämän rakastamiskirjan vanavedessä on suomennoksina saatu lukuisia vastaavia kuvakirjoja, joissa eläinemo ja poikanen vakuuttavat ehtimiseen rakkauttaan toisilleen.

Lastensuojelun työntekijöiden ja ammattikasvattajien keskuudessa on havaittu, että nykylapsilla on entistä enemmän tunne-elämään liittyviä viivästymiä tai häiriöitä. Lapset eivät välttämättä osaa sanallistaa tai ilmaista omia tunteitaan tai kokea empatiaa muita kohtaan.   

Esimerkiksi Mervi Juusolan oman Voimakirja-kustantamon kautta ilmestyneet Ystävyyden pelisäännöt ja Tunteiden aakkoset tuovat ammattilaisille välineitä työstä aihepiiriä lasten kanssa. Hauska löytö tämänvuoden tarjonnasta on Satu Kontisen tavutettu Mo-ko-ma-ki! Mikä tunne? -kuvakirja (Myllylahti 2015), jonka aukeamilla tunnistetaan  graafisesti pelkistettyjen eläinhahmojen avulla erilaisia tunteita.

Johanna Venhon kirjallinen repertuaari on lavea. Lastenkirjailijana hän aloitti arkea ja fantasiaa sekä salapoliisiseikkailua luontevasti yhdistävällä Okulus-sarjalla (WSOY 2003–2008). 

Muissa lastenkirjoissaan hän on puhunut painokkaasti pitkään jatkuvan lapsuuden, kotoilun ja leppoisan ja kiireitä karttavan elämäntavan puolesta. Vuonna 2006 ilmestynyt Puolukkavarvas oli virkistävän moderni vauvarunojen kokoelma.

Marjo Nygårdin kuvituksissa vaihtelevat tumman ja vaalean sävyt, kuten elämässäkin. Ihmishahmot ovat pehmeän pyöreitä ja suuripäisiä. Marjo Nygårdin kuvitusta Johanna Venhon runoihin runokuvakirjassa Linnunmaitoa kainalokanoille (Lasten Keskus 2015). 

Venhon toinen lastenrunokokoelma, vast´ikään ilmestynyt Linnunmaitoa kainalokanoille, heijastelee elämyksellisesti nykylasten kiireen ja virikkeiden täyttämää arkikaaosta. 

Vaikka runoissa enimmäkseen hissutellaan villasukissa, hämärän hyssyssä ja nautitaan hiljaisuudesta, niin kokoelman kieli on silti runsasta, hengästyttävää ja vähän malttamatontakin. Näiltä osin Venhon tyyli muistuttaa toisen lapsen tapahtumantäyteisen  arjen kuvaajan, Tittamari Marttisen, riehakasta lastenlyriikkaa.

Kokoelma tuo etsimättä mieleen Eppu Nuotion ja Katja Tukiaisen Näin pienissä kengissä -runokirjan (Tammi 2003), joka työstää lasten murheen ja huolen aiheita keskusteluun yllyttävässä hengessä. 

Venhonkin runot neuvovat lasta tunnepulmissa ja konfliktitilanteissa sekä antavat osviittaa pelkojen selättämiseen.

Runot toimivat mainiosti päiväkodissa ja koulussa lapsiryhmän keskustelun herättäjänä.

Venhon lapsi murehtii "Nurinkurijuhlat" -nimisessä runossa:

Kutsuin kaverit synttärijuhliin, 

kirjoitin kultakynällä korttiin: 

Tervetuloa juhlimaan. 

Kuule, jos kukaan ei tulekaan? 

Jos itse kakun syödä saan, 

puhaltaa yksin kynttilät 

Ja leikkiä aarteenetsinnät. – –

Kokoelman nimiruno "Kainalokanat" ja toinen runo "Lentomatka" ovat saaneet visuaalisesti huiman hienon tulkinnan tytöstä, joka keinuu linnun siivellä. Linnun siivistä syntyy uhkeaa ornamentiikkaa, joka korostuu tummaa taustaa vasten.  Marjo Nygårdin kuvitusta Johanna Venhon runoihin runokuvakirjassa Linnunmaitoa kainalokanoille (Lasten Keskus 2015).    

Lukeminen ja itsensä kanssa rauhassa oleminen on runojen lapsille mieluista ajanvietettä, esim. runoissa ”Lukutoukka”, ”Lentomatka” ja ”Kainalokanat”:

Isossa sängyssä kainalokanoina 

saadaan lukea iltasatuja. 

Päivät on kiirettä, hoppua, 

hommille ei tule loppua, 

mutta illalla hohtaa yöpöytävalo, 

ympärillä hiljenee talo. – –
 

Linnunmaitoa kainalokanoille on poikkeuksellisen isokokoinen runokuvakirja. 

Marjo Nygårdin sävykkäät, tunnelmalliset kuvitukset saavat ansaitusti ison tilan ja levittäytyvät koko aukeamalle.

Kuvituksen päälle ladottu runojen kirjasintyyppi ei ole kaikkein selkeimmästä päästä ja runojen otsikoiden kirjasin on kaikessa krumeluurimaisessa koristeellisuudessaan suorastaan epäselvä. 

Osa kirjan sivuista on jostain syystä kiiltäviä, osa mattapintaisia, ja tämäkin vaikuttaa tekstin luettavuuteen.