Tampereen Työväen Teatteri: Mestaritontun
seikkailut, ohjaus Minna Hokkanen, sovitus Elisa Määttänen, sävellys Petri
Juutilainen, koreaografia Hanna Brotherus.
Perustuu Aili Somersalon saturomaaniin.
Rooleissa: Matti
Pussinen-Eloranta, Heidi Kiviharju, Elina Saarela, Mikko
Kauppila, Marketta Tikkanen, Pihla Pohjolainen ja Atte Antikainen. Mukana
yhteistyössä Pirkanmaan musiikkiopisto, Tampereen konservatorio
ja Näty. Kesto noin 2 tuntia,
ikäsuositus +6. Kantaesitys 17.12.2015.
Tampereen
Työväen Teatteri hemmottelee joulun aikaan lapsia ja lapsenmielisiä Aili
Somersalon Mestaritontun seikkailuista tehdyllä satumusikaalilla.
Eilisen
ensi-illan yleisössä oli paljon lapsia. He myötäelivät yllättävänkin hyvin
Somersalon satumaailman käänteitä. Somersalon jo vuonna 1919 alun perin ilmestynyt
ja 19:ään painokseen yltänyt satuklassikko on nimittäin rakenteeltaan melko vaativa, intensiivistä
keskittymistä ja heittäytymistäkin vaativa teos.
Lukijasukupolvesta toiseen jatkuneen saturomaanin suosion yksi keskeinen selittäjä on arvatenkin ollut myös Onni Mansneruksen nelivärikuvituksessa.
Toisaalta Aili Somersalon kerronta on sekin hyvin visuaalista ja runollista, sanalla sanoen maagista. Ja tätä huiman visuaalista satukuvastoa TTT:n satumusikaali kyllä onnistuu upeasti toisintamaan.
Hahmona Mestaritonttu on
alkuteoksessa varsin jörö, mutta Matti Pussinen-Elorannan tulkinnassa
liikekielellä ja maneereilla häneen tulee vähän enemmän eloa ja humoristisuuttakin. Toisaalta on muistettava, että suomalaisen
kansanperinteen ja satumaailman tontut olivat ennen vanhaan hyvin arvonsa
tuntevaa väkeä.
Mestaritonttu (Matti Pussinen-Eloranta) pitelee käsissään koko musikaalin liikkeelle panevaa taikaesinettä, Päivikki-prinsessalta saamaansa helmeä. Valokuva TTT: Kari Sunnari & Ilkka Eklund. |
Seikkailu
käynnistyy, kun Mestaritonttu pahoittaa kerta kaikkiaan mielensä
Satumaan kuninkaan sanoista ja päättää lähteä pois Satumaasta. Se kohtaa noita
Sammaleisen, joka kertoo Aamuruskonmaan Sarasteen (Elina Saarela) olevan
lumottuna kallion sisällä. Vapauttamiseen tarvitaan Päivikki-prinsessan (Elina
Saarela) taikahelmeä, taikuutta ja prinssi Yönsilmän apua.
Työväen
teatterin isolle näyttämölle tuodun satumusikaalin keskiössä ovat ansaitusti
Mestaritonttu ja noita Sammaleinen (Heidi Kiviharju). Sammaleisen hahmo on myös
näytelmän keskeinen jännitysmuuttuja: kenen puolelle kliseinen noitahahmo
lopulta asettuu, Mestaritontun vai noitatovereiden, Pataposken (Marketta
Tikkanen) ja Luuta-Lempin (Pihla Pohjolainen).
Muut sivuhenkilöt jäävät pikemminkin somisteiksi. Prinssi
Yönsilmästä (Mikko Kauppila) on jopa tehty hiukan koominen satuprinssin
parodia, ja vapautettava prinsessa Saraste on juuri niin ihana prinsessa kuin
satuprinsessojen pitääkin olla.
Heidi Kiviharjun tulkitsema noita Sammaleinen on särmikäs ja hiukan arvaamatonkin satuhahmo. Valokuva TTT: Kari Sunnari & Ilkka Eklund. |
Suurimman
kiitoksen Mestaritontun seikkailujen esillepanosta ja toteutuksesta ansaitsevat
ilman muuta Annukka Pykäläisen jylhän-kaunis, riittävän yksinkertainen lavastus
sekä Erika Turusen puvustus. Erityisesti Kyöpelivuoren lohikäärme on hienosti toteutettu,
samaan aikaan pakahduttavan kaunis ja pelottava!
Sami
Rautanevan videoprojisoinnit ovat sadunomaisia liikkuvia utukuvia (prinsessa
Päivikin vedenalaisen maailman meduusat ja vesikuplat, näyttämölle piirtyvät
sanat ja luudalla lentokohtaukset…), joilla on aina jokin lisäarvo esitykselle,
ilman mitään maireaa kosiskelua.
Satumusikaali
on tehty yhteistyössä Tampereen konservatorion ja Näyttelijätyönlaitoksen
kanssa. Näyttämöllä soittaa 35-henkinen sinfoniaorkesteri, joka
koostuu Tampereen musiikkiopiston nuorista soittajista. Kapellimestareina
vuorottelevat Kimmo Tullilla ja Anna-Leena Lumme
On
hienoa, että Tampereen Työväen Teatteri tekee kunniaa tamperelaissyntyisen Aili
Somersalon (1887–1957) tuotannolle näin komeasti ja pieteetillä.
Ja olen varma,
että TTT:n visuaalisesti huima tulkinta madaltaa osaltaan myös uusien
lapsisukupolvien tutustumista alkuteokseen. Uusin painos on otettu WSOY:n kustantamana vuonna 2007
ja teos on saatavana myös e-kirjana.
Esitys toimi etenkin silloin kun se luotti musiikkiin ja teatterin lumovoimaan. Dramaturgisesti ongelmallinen mielestäni oli tontun kertojanroolin toiminnan pysäyttävä vaikutus etenkin Suonsaarella. Kyöpelinvuoren moderni sävel- ja liikekieli ja koreografinen ote olivat minusta esityksen hienointa antia. Prinssi Yönsilmä oli minusta tosi hurmaavasti löytänyt innokkaan murrosikäisen sankarin ja prinsessa Saraste prinsessautensa. Meitä oli tänään täysi katsomollinen. Kotimaisen satuperinteen hieno nosto taiteilijoilta ja opiskelijoilta.
VastaaPoista
VastaaPoistaKiitos kaimalle hyvästä analyysistä. Ja hienoa, että saitte sentään liput, käsittääkseni monet eistykset olivat jo loppuunvarattuja.
Minusta on hienoa, että satsataan näin isosti Tampereella myös vanhoihin satuklassikkoihin, vaikka uudemman lastenkirjallisuuden dramatisointi on toki sekin tärkeää.