23. luukku: Tonttu on Turun linnan talonmies

Nina Lepokorpi: Tonttu-ukko tarinoi, kuvittanut Kirsi Haapamäki, 58 sivua, Turun museokeskus, Turun museokeskuksen julkaisuja 73.

Tässä taas mainio todiste siitä, kuinka museot julkaisevat entistä enemmän kiinnostavaa ja mukavasti museoasiantuntemustaan hyödyntävää lastenkirjallisuutta.

Nina Lepokorven Tonttu-ukko tarinoi ammentaa samasta perinnearkusta kuin Zacharias Topeliuksen vuonna 1849 luoma satuhahmo, Turun linnan tonttu-ukko.

Linna kaipaa jatkuvasti huoltoa ja kivenmurikoiden muurausta.
Kirsi Haapamäen akvarellikuvitusta Nina Lepokorven tekstiin tarinakokoelmassa
Tonttu-ukko tarinoi (Turun museokeskus 2015). 

Tontulla on mahdollisuus sukkuloida sujuvasti historian eri aikakerrostumissa. Tontulla on taito loitsia itsensä näkymättömäksi, ja niin se pääsee todistamaan montaa kiinnostavaa arkista tai vähän juhlavampaakin tapahtumaa linnan vaiherikkaan historian käänteissä. Samalla saadaan tarinoiden lomassa tietoa Turun linnan vaiheista ja asukkaista.

Kustaa-kuningas kielsi ankarasti tavallista kansaa vaatteilla koreilemasta. Määräsi niitä pysymään samanlaisessa vaatetuksessa, jota olivat esi-isät käyttäneet. Tästä asiasta minä olen jetsulleen samaa meiltä. Mutta eipä ylettynyt tämmöinen komento itse hallitsijaan, päinvastoin. Hän käski toimittaa kaikki Ruotsin valtakunnan jokihelmisimpukat kuninkaanlinnaan, että hoviväki saisi niillä vaatteitaan koristella – – Minua eivät muotiasiat pahemmin kiinnosta. Minä poika vedän jalkaani sarkahousuni ja puen päälleni nuttuni. Niiden päälle tulee vielä lammasnahkainen liivi, päähän turkisreuhka ja jalkaan tukevat lapikkaat. Siinä sitä on muotia, joka pysyy vuosisadasta toiseen.

Joulun aikaan myös linnan liinavaatteet ja ylhäisen asut on tontun tarkistettava. Kirsi Haapamäen akvarellikuvitusta Nina Lepokorven tekstiin tarinakokoelmassa 
Tonttu-ukko tarinoi (Turun museokeskus 2015). 

Turun linnatontun tärkein tehtävä on pitää huolta linnan asioista, mutta joulun aikaan sillä on mieluinen tehtävä katsastaa myös jouluruokavarastojen riittävyys. 

Tällaisia herkkuja oli varattu vuoden 1562 joulun juhlijoille:

Huomasin heti, että ei hätäpäivää, ei täällä nälkäkuolema uhkaa. Tiinuissa oli suolattua lihaa ja kalaa ylin kyllin. Savustetut makkarat riippuivat orsilla hyvässä järjestyksessä kinkkujen, sianpotkien ja sorkkien vieressä.  Omalla puolellaan olivat voipytyt, kananmunat ja juustot sievissä riveissä, ja leipäorret notkuivat leipien painosta. Laarit olivat täynnä viljaa, ja jauho- ja hernesäkit pulleita kuin hyvin syöneet porsaat.

Toivottavasti kirja löytää tiensä Turun linnassa vierailevien päiväkoti- ja koululaisryhmien oheislukemistoksi.