Konkreettisia läsnäolon kosketuksia

Sanna Tuovinen: Satuhieronta. Läsnä olevan kosketuksen ja sadun taikaa. Valokuvat Mikko Törmänen. Piirroskuvitus Sanna Pelliccioni, 152 sivua, WSOY 2014. Graafinen suunnittelu Henna Raitala ja Sanna Pelliccioni.

Matti Airola: Isin ja tyttöjen lettikirja. Valokuvat Anna Autio, piirroskuvat Anni Virtanen, 96 sivua, Schildts & Söderströms 2015.Graafinen suunnittelu Anna-Mari Tenhunen.

Helsingin Sanomat uutisoi kulttuurisivuillaan eilen, että puuvärikyniä valmistava Faber-Castellin tehdas on joutunut Saksan tehtaallaan lisäämään työvuoroja,  koska aikuisten värityskirjabuumi on synnyttänyt niin ison kysynnän puuvärikynille. Aikuisten värityskirjoista on tullut maailmanlaajuinen, Etelä-Amerikasta Aasiaan ulottuva ilmiö. Esimerkiksi Brasiliassa on tällä hetkellä iso pula värityskynistä!

Uutisessa on kiinnostava detalji: Suomen aikuisten värityskirjamyynti ylsi viime vuonna kolmeen miljoonaan euroon. Ymmärrykseni mukaan tämä myynti on lihottanut siis tietokirjallisuuden myyntiä tämän verran. Ainakin Kirjakauppaliitto laskee Mitä Suomi lukee -listauksissaan aikuisten värityskirjat tietokirjallisuudeksi.

Tämä värityskirjatrendi hämmästyttää ja kiinnostaa monestakin eri syystä. 

Rouva Huu tietää omasta kokemuksesta, kuinka tärkeää on välillä pysähtyä hetkeen, antaa aivojen levätä mutta silti antaa käsilleen mielekästä työtä. 

Erilaiset kädentaidot ovat Huulle se elämän suola, varsinkin niinä päivinä, kun tietokoneen näytölle syntyy vain vähän tai ei lainkaan konkreettista aikaansaannosta. 

Lastenkirjallisuudessa ja lasten arkeen liittyvässä tietokirjallisuudessa hiljentymisen ja rauhoittumisen aalto on rauhallisesti liplatellut  aikuisten värityskirjabuumia pidempään.  Meditatiivista hiljentymistä on löytynyt jo useamman vuoden ajan ns. hiljaisuuden lastenkirjoista.

Parhaimmillaan tällaiset lastenkirjat tarjoavat sekä lapselle että kirjaa ääneen lukevalle aikuiselle lepohetken kaiken kiireen ja moninaisten vaatimusten keskellä. Hiljaisuuden lastenkirjat lisäävät myös lapsen itsetuntemusta ja sosiaalisia taitoja. Kirjoissa kuvitus on usein määräävässä asemassa: avarat maisemat voivat levittäytyä laajoina, rauhoittavina väripintoina. Kuvitus voi toimia myös tunteiden mielenmaisemana ja helpottaa omien ajatusten sanoittamista. 

No, samoista asioista on ollut Lastenkirjahyllyssä aiemminkin puhetta, mutta kertaus olkoon paikallaan alkavien pääsiäisen pitkien pyhienkin takia, jolloin viimeistään on syytä pysähtyä nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta.

Suomen Kirjataiteen komitea antoi viime viikolla tietokirjojen kategoriassa kaunis kirja -kunniamaininnan Jenni Petäsen ja Laura Mendelinin kirjalle Letille, 60 kauneinta palmikkoa ja kampausta (WSOY 2015).

Tätä palkittua kirjaa arkisempi nidoltulta ulkoasultaan ja kuvitukseltaan on se kaikkein ensimmäinen kotimainen letitysopas, Matti Airolan Isin ja tyttöjen lettikirja.  

Kirjan menestys perustuu sosiaalisen median tehokkaaseen haltuunottoon. Airola ilahdutti aluksi ystäviään lettikuvilla Facebookissa, instagramissa ja perustamassaan blogissa, joka keräsi kirjan sisäkansiliepeen ilmoituksen mukaan alle vuodessa yli 10 000 uskollista seuraajaa.

Anna Aution valokuvissa on mukavaa rouheutta ja Anni Virtasen letitysohjeet ovat ihailtavan selkeitä. Anna Aution ja Anni Virtasen kuvitusta Matti Airolan Isin ja tyttöjen lettikirjaan (Schildts & Söderströms 2015).

Raumalainen Matti Airola ei tee lettiharrastuksestaan mitään numeroa tai itsestään friikkiä. Kun tytöt kaipasivat hiusten letitystä, isä päätti ottaa asioista youtubesta selvää ja toteutti tyttöjen toiveen. … ja luultavasti myös tuli ajan oloon ylittäneeksi tyttöjen kaikki odotukset.

Yle-uutisille lettikirjan ilmestymisen aikaan antamassaan haastattelussa Airola kiteyttää olennaisen:

– Kun miehenä letittää, saa osakseen kivaa huomiota. Ja mikä tärkeintä, tämä harrastus vaikuttaa myös suhteisiin lasten kanssa. Kun tyttöjen hiuksia letittää iltaisin, on ihan eri tavalla läsnä. Muuten tulisi ehkä vain makoiltua sohvalla kännykän kanssa. 

Sanna Tuovisen Satuhieronta-kirja on ollut jo pitkään rouva Huun kirjapinossa kurkottamassa esittelyvuoroaan. Kirja on kooltaan mielestäni turhan iso ja ehkä siksi tulee viestineeksi mutkatonta sisältöään huomattavasti  pömpöösimpää vaikutelmaa. Kirjan olisi voinut toteuttaa kierreselkäisenä ja hiukan pienemmässä koossa.

No, jossittelu sikseen.

Hiusten letittäminen eit tietenkään ole yksinomaan tyttöjen riemu, mutta silti on hauskaa, että Satuhieronta-kirjassa on hierontamalleina tasapuolisesti myös poikia isien hierottavana. Mikko Tuovisen valokuvakuvitusta Sanna Tuovisen kirjaan Satuhieronta. Läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa (WSOY 2014). 

Sanna Tuovinen on kehittänyt satuhierontavalmennuksen, jonka perusideana on yhdistää kaksi lapsen kasvun ja kehityksen kannalta oleellista asiaa: satu ja hyvä kosketus. Satuhieronta parantaa lapsen itsetuntemusta, kehittää motoriikkaa ja sosiaalisia taitoja, lievittää stressiä ja helpottaa nukahtamista. Satuhieronnan filosofofia ammentaa Rosen-terapiasta, Theraplaystä ja NLP:stä.

Kirja tarjoaa ideoita kotona ja päivähoidossa toteutettaviin satuhierontoihin. Satuhieronnasta on havaittu olevan apua myös tukiperhetyössä, taidekasvatuksessa ja harrastuksissa. Saatesanoissaan tekijä toivoo satuhieronnan leviävän tulevaisuudessa myös sairaaloihin, kouluihin, neuvoloihin sekä lastensuojelutyön ja -psykiatrian pariin.

Satuhieronnan perusideana on kuvittaa kosketuksen kautta ääneen kerrottua tarinaa hierottavan keholle. Tämä idea on lähtökohdiltaan tuttu jo vanhoista lastenloruista, joissa harakka keittää huttua lapsen kämmenkupissa tai hiiri menee kainalosta hakemaan maitoa.

Satuhieronta  vaatii aina luvan hierottavalta lapselta, lapsen toiveita on syytä kunnioittaa.

Mikko Tuovisen valokuvakuvituksessa on tavoitettu satuhieronnan lopputulos, suloinen raukeus ja luottamuksen tunteet. Mikko Tuovisen valokuvakuvitusta Sanna Tuovisen kirjaan Satuhieronta. Läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa (WSOY 2014). 

On kiinnostavaa, että Tuovinen korostaa sitä, kuinka lapselle sadun lukeminen kirjasta on suhteellisen nopeatempoista:

Sadun kumppaniksi tulee kosketus jolle on hyvä antaa aikaa. Lauseet saavat satuhieronnassa tulla huomattavasti hitaammin ja harvemmin. Myös hiljaiset hetket ja tauot lauseiden välissä ovat merkityksellisiä – näin pieni hierottava ehtii kuunnella kosketusta ja kosketuksen viestejä. Samalla aikuinenkin saa luvan kanssa hidastaa tahtia, hengittää rauhassa ja pysähtyä hetkeen.

Sanna Pelliccionin selkeät havainnepiirroskuvat liikeradoista rohkaisevat tottumattomampaakin kokeilemaan satuhierontaa. 

Kirjassa on satuhierontaan sopivia runoja sekä pidempiä satuja   ohjeistuksineen.  Toisaalta kirja myös kannustaa rohkeasti varioimaan niitä lapsen ja aikuisen mielen mukaan. Kirjassa on paljon taustatietoa kosketuksen merkityksestä ja parantavasta voimasta. Tutkimustieto on pakattu helposti omaksuttavaan ja kiinnostavaan muotoon. Paljon tilaa annetaan myös satuhierontaa tehneiden omille kokemuksille ja palautteelle. 

Rouva Huu uskoo, että satuhieronnasta saa eniten iloa, jos lasta hierova aikuinen vapauttaa itsensä valmiista saduista ja rohkaistuu kertomaan niitä omin sanoin tai jopa keksimään aivan uusia. 

Tavallinen lapsen vanhempi tuskin toimertuu opettelemaan sana sanalta ulkoa pitkiä runoja tai tarinoita, ja niiden lopottaminen suoraan kirjasta hieronnan aikana taas tuntuu sotivan satuhieronnan alkuperäistä ajatusta vastaan, että aikuinenkin rentoutuisi satuhieronnan aikana.

Tässä yhteydessä on nyt pätevän aasinsillan kautta pakko muistuttaa vielä Riitta Jalosen & Kristiina Louhen Aatos ja Sofia -kirjoista. 

Kuvakirjasarjan ensimmäisessä osassa Aatos ja Sofia (Tammi 2010) on hieno kuvaus siitä, kuinka Aatos letittää hartaasti Sofian pitkiä lettejä. Sofian pitkät letit ovat päässeet kirjan nimeenkin asti kuvakirjassa Aatos ja Sofian sokeriletit (2012).

Kristiina Louhen kuvituskuva Riitta Jalosen kuvakirjaan Aatos ja Sofia (Tammi 2010).