Lassella ja Maijalla on hoksottimet kohdallaan

Martin Widmark: Elokuvateatterin arvoitus, kuvittanut Helena Willis, suomentanut Outi Menna. 92 sivua, Tammi 2016.

Martin Widmark: Muumion arvoitus, kuvittanut Helena Willis, suomentanut Outi Menna. 91 sivua, Tammi 2016.

Martin Widmark: Polkupyörän arvoitus, kuvittanut Helena Willis, suomentanut Outi Menna. 91 sivua, Tammi 2016.

Ruotsalaista lasten- ja nuortenkirjailija Martin Widmarkia  (s. 1961) voi monestakin syystä verrata suomalaiseen kollegaansa Timo Parvelaan. 

Myös Widmark on Parvelan tavoin koulutukseltaan opettaja sekä yksi Ruotsin tunnetuimpia ja myydyimpiä lastenkirjailijoita. Widmark opettaa ruotsia maahanmuuttajalapsille Tukholman Rinkebyssä. 

Parvelan tapaan Widmark kantaa huolta lasten lukemisesta. Vuonna 2012 hän aloitti Ruotsisssa Läsande klass (Suom. Lukeva luokka) –projektin, jossa haluttiin parantaa koululaisten luetun ymmärtämisen taitoja erilaisin, myös interaktiivisin menetelmin.

 Helena Willisin kuvitus on nyannseissaan ja toiminnallisuudessaan runsas.
Willisin kuvitusta Martin Widmarkin lastenromaaniin Lasse Maijan etsivätoimisto:
 Polkupyörän arvoitus (Tammi 2016). 

Suomessa Widmarkin tuotannosta tunnetaan  Lasse Maijan etsivätoimisto-, Nelli Rapp - sekä David ja Larissa -sarjat.  Hän aloitti kirjailijana vasta 2000-luvulla, ja siihen nähden hän on ollut tavattoman tuottelias. 

Suomalaisten lasten- ja nuortenkirjailijoiden viikinkibuumia (Roope Lipasti, V.M. Toivonen, Taavi Vartia) vasten on kiintoisaa, että Widmark aloitti Halvdan viking -sarjan vuonna 2011.  

Nämä kolme Lasse Maijan etsivätoimiston kirjaa ovat uudistettuja, nelivärikuvitettuja laitoksia noin kymmenen vuotta sitten alun perin ilmestyneistä suomennoksista. Ruotsissa on havahduttu – Suomea aiemmin – siihen, että värikuvitus hyödyttää lukutaidon hapuilevan alkuvaiheen jälkeenkin ahmimisikäisten lasten lukuintoa.

Muumion arvoitus -kirjassa Lassella ja Maijalla on juuri alkanut kesäloma.

Maija on jo vaarassa pitkästyä kokonaan, kun etsivätoimistolla ei ole uutta tapausta selvitettävänään. Lasselle joutilaisuus ei ole ongelma, mutta Maija kaipaa verkkaiseen arkeen jo säpinää:

–    Ajattelisit mieluummin kaikkia roistoja ja ryöväreitä, jotka eivät pidä kesälomaa. Maailma on täynnä pettureita ja lurjuksia, mutta tässä me vain hotkimme jäätelöä. Siitä on jo monta kuukautta, kun viimeksi tapahtui jotakin jännäää. Onko mitään turhempaa kuin työtön etsivä? Maija tuhahtaa.

Vallilan pikkukaupungissa sattuu ja tapahtuu keskivertoa enemmän rikoksia. Huolelliseen miljöön rakentamiseen kuuluu kaikissa sarjan kirjoissa olevan Vallilan kaupungin kartta, josta on usein apua myös tehtävien ratkaisemisessa.

Jokaisessa Lasse Maijan etsivätoimisto -sarjan kirjassa on Helena Willisin
piirtämä Valililan kaupungin kartta, josta voi seurata epäiltyjen liikkeitä.  

Taidemuseon varkaus, vilppi pyöräkilpailussa ja elokuvateatteriin paikantuva koiravarkaus vaativat Lassen ja Maijan hyviä hoksottimia. 

Vanhojen kunnon dekkarien hengessä rötöksille, mysteereille ja varkauksille on aina useampikin epäilty. Loogisen päättelyn, tarkkaavaisuuden ja hyvien hoksottimien avulla lapset ratkaisevat ne aina ennen poliiseja. Huomiota kiinnittää se, että kaikissa kirjoissa löytöpalkkio, lunnaat tai ratkaiseva vihje palkitaan ruhtinaallisella 1000 euron palkkiolla.

Lasse Maijan etsivätoimiston uusissa nelivärisissä laitoksissa
myös sarjan tekijät, kirjailija ja kuvittaja, poseeraavat
hauskasti takakannessa ja tulevat näin lukijalle tutummiksi.