Olga da Polga hurmaa uusia lukijasukupolvia

Michael Bond & Catherine Rayner: Olga da Polga, suomentanut Tuomas Nevanlinna, 171 sivua, Arthouse 2015.

Brittiläinen kirjailija Michael Bond (s. 1926) tunnetaan parhaiten Karhuherra Paddington –lastenkirjoistaan, jotka syntyivät 1950-luvun lopulla. 

Karismaattisesta marsusta kertovat Olga da Polga -kirjat ovat 1970-luvun satoa. Weilin+Göös julkaisi Eila Kivikkahon suomennoksen lähes tuoreeltaan vuonna 1974.

Arthouse on tehnyt hienon lastenkulttuurityön kustantaessaan uudelleen kuvitetun ja Tuomas Nevanlinnan uudelleen suomentaman  isokokoisen laitoksen kaikkien marsujen ystävien iloksi.

Olga-marsu tunnistaa erityisyytensä jo lemmikkikaupassa ja muut marsut
kuuntelevat sen tarinoita hartaana. Catherine Raynerin kuvitusta Michael Bondin
lastenkirjaan Olga da Polga (Arthouse 2015).

Marsuneiti Olga da Polga on Karhuherra Paddingtonin tapaan kotoisin Perusta:

Ei ole ikinä epäilystäkään, etteikö Olga da Polga olisi luontojaan sangen matkustelevainen marsu.

Hänessä oli charmia – jokin hänen viiksiensä mallissa, hänen ruskeavalkoisen turkkinsa  huolettomissa pyörteissä ja hänen silmiensä pilkkeessä erotti hänet muista. 

Jopa hänen nimensä hohkasi tiettyä romantiikkaa. Oli epäselvää, miten hän oli saanut sen, ja Olga itse kertoili niin mielikuvituksellisia tarinoita kuun valaisemista öistä, ilmassa leijuvista linnoista, tuuheista kaurapelloista ja kauniista prinsessoista – tarinat olivat toinen toistaan villimpiä – etteivät lemmikkikaupan muut marsut tienneet mitä oikein uskoa.

Olga da Polga vertautuu klassisten lastenkirjojen orpoihin sankareihin: marsu yrittää sukia turkkiaan ja odottaa malttamattomana, koska joku hakee sen pois lemmikkikaupasta avaraan suureen maailmaan.

Ihmisiä kutsutaan suurpiirteisesti ”sahanpuruhenkilöiksi” ja ”sahanpuruväeksi”.  

Olgan muut eläinystävät saavat myös paljon tilaa kirjan käänteissä. Niilo-kissan
hännän huiskaukset saavat tekstinkin kiermutelemaan viehkosti. Catherine Raynerin
 kuvitusta Michael Bondin lastenkirjaan Olga da Polga (Arthouse 2015).

Olga pääsee Kaarina-tytön ja tämän vanhempien eli Sahanpuruperheen luokse ja tutustuu myös Niilo-kissaan, Fangio-siiliin ja Kaarlo-kilpikonnaan. 

Olga pääsee näyttelyyn, mutta sillä ei ole oikein menestystä: se saa hiukan kyseenalaisen erikoispalkinnon näyttelyn lihavimpana marsuna.

Ja kuten niin monissa lastenkirjoissa, Olgakin haluaa maistaa vapautta myös marsuhäkin ulkopuolella. Kerran jos toisenkin sen kuitenkin on vinguttava viiik-viik, jotta kotiväki pelastaa sen pälkähästä. 

Olgalle sattuu myös vakava onnettomuus, josta toipuminen kestää pitkään (tämäkin juonenkäänne on tuttuakin tutumpi klassisista tyttökirjoista!).

Pyörreturkkinen Olga on ilmeikäs ja sympaattinen lastenkirjasankari. Catherine Raynerin kuvitusta Michael Bondin lastenkirjaan Olga da Polga (Arthouse 2015).

Nevanlinnan suomennos kulkee vetävästi, ja tekstiä on ilo lukea ääneen. Kirjan käyttömukavuutta lisäävät olennaisesti Catherine Raynerin tarkkapiirteiset akvarellikuvitukset, jotka levittäytyvät sävytetyille aukeamille tasapainoisesti ja silmiä hivelevästi.

Jyrsijöiden ystäviä kiinnostavat varmasti myös nämä lastenkirjat:

Tanya Stewner & Florentine Prechtel: Liliane Etelätuuli, Marsut eivät viihdy yksin, Aurinko-kustannus 2015  

Lukutaidon alkuun sopiva helppolukuinen kuvitettu lastenromaani Lilianesta, joka etsii ystvävää Mambo-marsulle. Lilianella on taito puhua eläinten kanssa.

Philippa Pearce: Iipu ja Vinku, WSOY 1980 

Lastenromaanin pääosassa kaksi gerbiiliä! 

Lauren Child: Minä tiedän marsuista vaikka mitä, WSOY 2009 

Samu ja Salla -kirjasarjasta tutut, tietäväiset ja keskenään nahistelevat sisarukset Samu ja Salla hankkivat marsun.