Hurraa-huuto suomalaisille lasten- ja nuortenkirjailijoille

Huomenna Suomen Nuorisokirjailijat ry täyttää 70 vuotta. 

Lapsille ja nuorille suunnattuun kirjallisuuteen kohdistetut vaatimukset ja odotukset muuttuivat sodan jälkeen, kun enää ei ollut tarvetta nostattaa maanpuolustustahtoa ja isänmaallista henkeä.    

Lasten- ja nuortenkirjailijat halusivat vahvistaa ammatillista identiteettiään oman yhdistyksen kautta.  

Toisena pontimena oli puuttua sotavuosien aikana lapsille ja nuorille suunnatun kirjallisuuden tason heikentymiseen. 

8.10.1946 perustettu Nuorten kirja ry (vuodesta 1967 Suomen Nuorisokirjailijat ry) olikin Pohjoismaiden ensimmäinen lasten- ja nuortenkirjailijoiden yhdistys.

Olen selvittänyt yhdistyksen perustamisen varhaisvaiheita väitöstutkimuksessani Kuokkavieraasta oman talon haltijaksi:  suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden institutionalisoituminen ja kanonisoituminen 1940–1950-luvulla (SKS 2000).

Ensimmäinen aloite lasten- ja nuortenkirjailijoiden oman yhdistyksen aikaansaamiseksi tehtiin jo vuonna 1932, jolloin alullepanijana oli lasten- ja nuortenkirjailija sekä kulttuurielämän vaikuttaja Arvid Lydecken. Tämä hanke kuitenkin raukesi, kun sopivaa puheenjohtajaa ei löytynyt.

Yhdistyksen perustamista vastusti muiden muassa Anni Swan, joka piti tärkeämpänä, että lasten- ja nuortenkirjailijat liittyisivät suoraan Kirjailijaliittoon.  

Kirjailijaliiton toiminnassa olikin mukana monia myös lapsille ja nuorille kirjoittavia, Swanin ja Lydeckenin lisäksi esim. Kersti Bergroth, Eino Cederberg, Jalmari Finne, Helmi Krohn, Alli Nissinen, Helga Nuorpuu ja Helmi Setälä. 

Kirjailijaliittoon perustettiin vasta 1970-luvulla lastenkirjailija Kaarina Helakisan aloitteesta erityinen Topelius-ryhmä lasten- ja nuortenkirjailijoille. Kimmokkeena oli tuolloin torjua lastenkirjallisuuden kielen köyhtymistä.

Nuorten Kirja ry:n näkyvin ja konkreettisin toiminta käynnistyi seuraavana vuonna 1947,  kun perustettiin yhä jaettava lasten- ja nuortenkirjallisuuden Topelius-palkinto.

Suomen Nuorisokirjailijoita ovat sittemmin luotsanneet monet eturivin lasten- ja nuortenkirjailijat. 

Nykyinen pitkäaikainen puheenjohtaja, kirjailija Tuija Lehtinen, palkittiin vast ikään Turun kirjamessuilla Suomen Kirjailijaliiton Tirilittan-palkinnolla.

Suomen Nuorisokirjailijat ry toimii kotisivujensa mukaan "alan valtakunnallisena yhdyssiteenä jäsenistönsä ammatillisen, sosiaalisen ja oikeudellisen aseman parantamiseksi". 

  

Turun kirjamessuilla lasten- ja nuortenkirjailijat ja yhdistysaktiivit, Tuija Lehtinen, Netta Wallden ja Anu Holopainen,  esittivät kronikan yhdistyksen vaiheista. 

Arkistojen uumenista oli löytynyt valloittava esimerkki yhdistyksen tahtotilasta ja rahantarpeesta. 

Yhdistys käynnisti nimittäin vuonna 1950 rahankeruukampanjan, jonka mottona oli ”Lapsikin tajuaa milloin kirja on täysipainoinen”. 

Kampanjassa lähestyttiin suomalaisia yrityksiä, joiden toivottiin raottavan rahakirstuaan hyvän asian puolesta:  

Olemme aivan varmoja – – – , että lasten- ja nuortenkirjallisuuden hyväksi lahjoitettu miljoona voi vaikuttaa suorastaan ratkaisevasti siihen, millaiset ovat suomalaisen kirjallisuuden elinmahdollisuudet tulevaisuudessa.   

Nokia osakeyhtiö vastasi yhdistyksen 11.3.1950 saapuneeseen rahanpyyntöön kolme päivää myöhemmin,  14.3. päivätyllä kirjeellä. 

Nokia Oy:n johtotasolla työskennellyt henkilö perustelee monipolvista vastaustaan sillä, että on ”kotona sairaana ja siksi vapaa erinäisistä tehtävistä”. Hän päättää kirjeensä napakasti: 

Anomuksenne tulee no. X:nä mukaan siihen sangen pitkään anomuslistaan, joka aikanaan esitetään johtokunnalle, ilman erikoista suositustani, sillä ehdolla että kirjeenvaihtomme kertakaikkiaan päättyy tähän.

Rahanarvolaskurin mukaan vuoden 1950 aikainen miljoonan markan mesenointi vastaa 37 370 nykyistä euroa.


Rouva Huu onnittelee lämpimästi Suomen Nuorisokirjailijat ry:tä sekä sen 146 jäsentä.  



Suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus ilahtuisi toki näinä epävakaisina aikoinakin mesenaattien taloudellisesta avusta.

Juhlavuoden 2016 kotimainen lasten- ja nuortenkirjatarjonta on poikkeuksellisen monipuolinen ja laadukas, ja siitä on eittämättä välillisesti kiittäminen myös 70 vuoden takaisia lasten- ja nuortenkirja-aktiiveja, jotka ymmärsivät joukkoistamisen voiman tärkeyden.