torstai 6. huhtikuuta 2017

Lastenkirjapalkinnoilla tehdään näkymätönkin näkyväksi



Logon suunnittelu Jani Ikonen 























Tällä viikolla on voinut iloita useammasta isosta lastenkirjapalkintouutisesta. 

Tiistaina julkistettiin Bolognan lastenkirjamessuilla vuoden 2017  ALMA-palkinnon saaja. Saksalainen kirjailija-kuvittaja Wolf Erlbruch on uusin Alma-palkittu. Suomessa hänet tunnetaan kahdesta teoksesta: Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suorana hänen päähänsä (Nemo 2000) ja kuvituksesta Thomas Windingin lastenkirjaan Pieni koirani mestari ja muita eläimiä (Otava 1997). 

Eilen keskiviikkona julkistettiin Pohjoismaisen neuvoston lasten- ja nuortenkirjapalkintoehdokkaat. 

Suomesta ehdolla ovat Inka Nousiaisen & Satu Kettusen Yökirja (Tammi 2015) ja Minna Lindebergin &  Jenny Lucanderin Vildare, värre Smilodon (Förlaget). Ja kun Ruotsin toisena ehdokkaana oli vielä  Ulf Starkin ja suomenruotsalaisen kuvittajan Linda Bondestamin Djur som inget sett utom vi (Förlaget), niin suomalainen kuvitustaide sai vielä ylimääräisen yllätysbonuksen tästä ehdokkuudesta.   

Ja viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, on tänään hetki sitten Lastenkirjainstituutissa julkistettu uuden Punni-palkinnon ensimmäinen saaja sekä kaksi kunnimainintaa. 

Punni-kirjallisuuspalkinto jaetaan kotimaiselle lasten- tai nuortenkirjan tekijälle esikoisteoksesta tai rohkeasta avauksesta lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. 
  
Ensimmäisen Punni-kirjallisuuspalkinnon sai  Elina Hirvosen & Ville Tietäväisen kuvakirja Näkymätön (Lasten Keskus 2016). 

Palkinnon arvo on 4000 euroa ja se jaetaan tasan tekijöiden kesken. 

Hirvonen ja Tietäväinen ovat kumpikin debytoineet aikuistenkirjoilla, Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman ilmestyi vuonna 2005 ja Tietäväisen esikoisteos sarjakuva-albumi Hymyilevä kuu ilmestyi jo vuonna 1995 yhdessä Harri Hannulan kanssa. 

Punni-palkinto myönnettiin palkintoraadin sanoin Hirvoselle ja Tietäväiselle "rohkeasta avauksesta tekijöille, jotka ovat nyt ensimmäistä kertaa kirjoittaneet ja kuvittaneet lasten kuvakirjan". 

On kuitenkin hyvä muistaa, että Tietäväinen teki yhdessä tyttärensä Ainon kanssa muutama vuosi sitten kokeellisen sarjakuvakirjan Vain pahaa unta (WSOY 2013), joka sai kaksoisluokituksen: lapsille ja aikuisille. 
   
Lisäksi palkintolautakunta halusi antaa kunniamaininnan kahdelle teokselle: Jenni Erkintalon katselukirjalle Millainen minä? (Etana Editions 2016) ja Laura Merzin & Aino Järvisen tietokuvakirjalle Tuhat ja yksi otusta (Etana Editions 2016).


Tässä palkintolautakunnan perustelut kokonaisuudessaan:




















Elina Hirvonen on kirjailija ja dokumentaristi. Ensimmäisessä kuvakirjatekstissään hän pureutuu tärkeään ja ajankohtaiseen aiheeseen, ulkopuolisuuteen ja kiusaamiseen.
Ville Tietäväinen on graafinen suunnittelija, kuvittaja ja sarjakuva taiteilija. Sarjakuvasta ammentava vahva kuvitustyyli tuo kirjaan jännitystä ja toimii samalla myös etäännyttävänä elementtinä. Mahdolliset kipeät kokemukset eivät tule liian lähelle lasten omaa arkea.  
Kapteeni on reipas tyttö, joka haluaa isona astronautiksi.Päiväkodissa hän jää ulkopuolelle toisten leikeistä. Jatkuva hylätyksi tuleminen tuntuu kipuna vatsassa, ja tyttö pelkää päiväkotiin menoa. Lopulta hän alkaa itsekin epäillä olevansa muita huonompi, eikä kerro vanhemmille mitään kiusaamisesta. 
Kirja osoittaa, miten tärkeää aikuisten olisi nähdä tilanteiden taakse. Vastuu siitä, että lapsi tulee kuulluksi, on aikuisilla. Kun kiusaamiseen vihdoin puututaan päiväkodissa, sille annetaan myös nimi: ”Siitä voi tulla näkymätön haava, joka paranee hitaasti”. Vaikka ulkopuolelle jättämiseen puututaan tarinassa, ratkaisut eivät ole liian helppoja tai suoraviivaisia. Kirjaa voidaan käyttää esimerkiksi päiväkodissa tai kouluissa auttamaan tunteiden käsittelyssä ja herättämään keskustelua kiusaamisesta. 
Kirja on rohkea avaus sekä aiheensa että kuvallisen ja sanallisen kerrontatyylinsä puolesta. Toivottavasti se kannustaa myös lukijoita puuttu–maan rohkeasti kiusaamiseen ja ulkopuolelle jättämiseen.
Elina Hirvonen ja Ville Tietäväinen ovat yhteistyössä löytäneet poikkeuksellisen tyylilajin ja miljöön sijoittamalla tapahtumat ulkoavaruuteen. Miljöö voidaan nähdä myös lapsen leikin ja mielikuvituksen paikkana. Tietäväinen ja Hirvonen kertovat tarinaa kuin elokuvaa tai sarjakuvaa, pienin kohtauksin. Kirjan teksti ja kuvat ovat keskenään tasapainossa ja täydentävät toisiaan antaen samalla tilaa lukijan mielikuvitukselle ja omille oivalluksille. Kirjan teksti lähtee lapsen maailmasta ja kuvituksessa maailmaa katsotaan lapsen perspektiivistä. Tunteet ovat voimakkaasti läsnä. Kirja ei kuitenkaan työnnä lukijaa pois liiallisella vaikeuksien korostamisella, vaan lähestyy aihetta hienovaraisesti. 
Mielikuvituksellisten olentojen kautta tuodaan esille, että jokainen lapsi on hyvin erilainen, erityinen olento. Se ei ehkä olisi yhtä selvää tavallisten ihmishahmojen kuvin kerrottuna. 
















Jenni Erkintalon pienikokoinen kirja Millainen minä? (Etana Editions 2016) sopii pienen lukijan käteen. Pienestä koostaan ja minimalistisesta kuvituksesta huolimatta se käsittelee suuria asioita. On vaatinut poikkeuksellista rohkeutta pitäytyä olennaiseen. Vain muutamalla taitavalla viivalla syntyy erilaisten, tunnistettavien tunteiden skaala erivärisiin, kasvoja muistuttaviin pyöreisiin muotoihin. Niukassa, mutta lennokkaassa ja elävässä tekstissä on käytetty rohkeasti erilaisia adjektiiveja ja kielikuvia. Kirja tarjoaa iloista ja hyväksyvää tunnekasvatusta. Sitä voi lukea hyvin eri-ikäisten lasten (ja aikuisten) kanssa. 
Kirja on rohkea avaus, koska se ei ole pelkkä katselukirja, vaan teksti ja kuvat toimivat yhdessä mainiosti. Aivan pienimmille lukijoille tehdään harvoin näin laadukkaita ja loppuun asti mietittyjä teoksia.
 


Kuvittaja ja tekstiilitaiteilija Laura Merzin kuvittama ja hänen yhdessä Aino Järvisen kanssa kirjoittamansa Tuhat ja yksi otusta (Etana Editions 2016) on aivan uudenlainen tietokirja lapsille. Rakkaus eläimiin sekä lapsena luettuihin eläinkirjoihin näkyy. Mustalla, juoksevalla tussilla ja erilaisilla käsiin osuneilla välineillä luodut mustavalkoiset, tyylitellyt eläinhahmot tuovat raikasta ilmettä suomalaiseen lastenkirjakuvitukseen. Ne vertautuvat myös kansainvälisesti tunnettuihin taitajiin. 
Leikkisä, mutta tiukasti faktoihin nojaava ja sopivan lyhyt teksti houkuttelee lasta kysymyksiin ja poimii esiin myös hupaisia, vähemmän tunnettuja yksityiskohtia eläimistä. Kirja on kuin pieni taidegalleria, joka houkuttelee lasta kokeilemaan rennolla otteella taiteilua itse. Kirja on poikkeuksellisen ansiokas ja lajia uudistava esikoisteos.


Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tarinoita -kokoelmasta (kuv. Maija Karma) tuttu Punni-jänis valittiin palkinnon keulakuvaksi, koska Punni on erilainen kuin muut, joiden mielestä Punnin kaltaista ei voi ollakaan. Kunnaksen suostumuksella Punni rohkaisee nyt oman palkinnon myötä lastenkirjallisuuden tekijöitä luomaan raikkaita ja arkailemattomia teoksia nykylapsille. 

Ensimmäiseen Punni-palkintoraadin asiantuntijajäsenenä toimi kirjailija Hannele Huovi, Lastenkirjainstituutin kannatusyhdistyksen edustajana kriitikko Arja Kanerva, nuorisojäsenenä Pirkanmaan kirjoituskilpailun vuonna 2016 voittanut lukiolainen Saana Simelius sekä  puheenjohtajana Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen. 

Punni-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaina oli 45 kustantajien kilpailuun ilmoittamaa lasten- ja nuortenkirjaa vuosilta 2014–2016. 

Palkintoraadin napakassa summauksessa kerrottiin, että teoksia saatiin 19 kustantajalta. Ehdokkaista noin puolet oli esikoisteoksia ja puolet uusia avauksia aiemminkin lasten- tai nuortenkirjoja julkaisseilta tekijöiltä. 

Ehdokaskirjojen joukossa oli sekä tieto- että kaunokirjallisuutta aivan pienten lasten kirjoista kuvakirjoihin ja lasten kertomuksista nuortenkirjoihin. 

Ehdokaskirjat kuvaavat hyvin kotimaisen julkaisukentän laajuutta. Mukana oli useita hyvin pienten kustantajien mielenkiintoisia kirjauutuuksia, jotka eivät välttämättä ole olleet laajasti esillä. Kuvakirjojen ja tietokirjojen osalta raati huomioi ilahduttavasti uusia ja rohkeita avauksia, mutta lastenromaanien ja nuortenkirjojenkin osalta niitä olisi toivottu lisää.

Olen arvioinut Näkymättömän Kuvittaja-lehteen 1/2017.

Millainen minä? -katselukirjan arvio löytyy Lastenkirjahyllystä ja Tuhat ja yksi otusta -kirjan arvio on ilmestynyt Helsingin Sanomissa .

  

2 kommenttia:

  1. Tämä oli iloinen ja valoisa tilaisuus. Suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus on käsittämättömän monimuotoista ja korkealaatuista ja aina hyvä syy juhlia!

    VastaaPoista

  2. Naulan kantaan kiteytetty, Johanna.

    VastaaPoista