Tehdään yhdessä

Lasten ja nuorten lukemisen edistämiseksi on perustettu reilun vuoden aikana monia uusia valtakunnallisia ja alueellisia kampanjoita ja hankkeita.

Välillä tuntuu siltä, että voimavarojen yhdistäminen voisi olla hyväksi yhteisen asian edistämiseksi, jotta kunkin kampanjoivan tahon ei tarvitse keksiä pyörää – tai tässä tapauksessa lasten ja nuorten lukemista edistäviä käytänteitä – aina uudelleen. 

Ruotsalainen kirjailija Martin Widmark, Suomessa erityisesti Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjasta tunnettu, vieraili Suomessa viime viikolla ja hän sai ihailtavan paljon huomiota myös Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla toimittaja Arla Kanervan haastattelussa.

Widmark käynnisti vuonna 2006 Ruotsissa En Läsande klass -kampanjan kouluissa ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Konseptiin kuuluu oppilaiden ja opettajien verkkosivustot, josta löytyy paljon materiaalia lukemisen tueksi, mm. viikkokohtaisia opetussuunnitelmia, mallitunteja, vinkkejä kirjastovierailuille ja neuvoja oppilaanohjaukseen.

Ruotsalaisten koululaisten lukuinnostus on saatu uusimpien PISA-tutkimusten mukaan  nousuun, mutta nyt haasteena on Widmarkin mielestä kirjoittaa lapsille ja nuorille niin laadukasta luettavaa, että se päihittää tietokoneidenkin vetovoiman.

Widmarkin kollega kirjailija Timo Parvela, jolla Widmarkin tavoin on myös peruskoulun opettajan koulutus,  kommentoi haastattelua seuraavana päivänä Helsingin Sanomien yleisönosastossa.

Parvelan mukaan Suomessa on homma jo hoidettu:

Maassamme julkaistaan väestön kokoon nähden valtava määrä kotimaista, kiinnostavaa, vetävää, hauskaa, koukuttavaa ja laadukasta lasten- ja nuortenkirjallisuutta, jonka ainoa ongelma on, että se ei näy missään.

Parvela haastaa koulujen, perheiden, kirjastolaitoksen, median ja koko muunkin yhteiskunnan heräämään viimeistään nyt kantamaan vastuuta jälkikasvun lukutaidosta levittämällä ja jakamalla tietoa lastenkirjoista mitään lajia ja tyyliä vähättelemättä.

Lasten- ja nuortenkirjakritiikki on sattumanvaraistunut monissa isoissa sanomalehdissä. Sen sijaan julkaistaan aiempaa enemmän henkilövetoisia haastatteluja, myös kirjailijoista ja kuvittajista.

Sekä Widmarkin että Parvelan peräänkuuluttama lasten- ja nuortenkirjallisuuden tunnetuksi tekeminen ja tarjonnan monipuolisuus konkretisoituu nykyisin kirjavinkkarien työssä.

Suuri osa kirjavinkkareista työskentelee yleisissä kirjastoissa kirjastonhoitajiana. He tekevät kirjavinkkausta muun työnsä ohessa, kiertäen ylä- ja alakouluissa – ja toivon mukaan tulevaisuudessa myös yhä enenevässä määrin päiväkodeissa – esittelemässä  uutuustarjontaa houkuttevista tulokulmista.

Kirjallisen arvottamisen sijaan vinkkarit tuovat esille tarjontaa esimerkiksi aiheen tai genren mukaan. Vinkkarilla voi olla erityisasiantuntemus vaikkapa lastenlyriikasta, sarjakuvista, fantasiasta tai nuortenromaanien rankoista aiheista. 

Kirjavinkkarit  pöyhivät runsasta kirjatarjontaa: median suosimien ja isosti mainostettujen tekijöiden tuotannon rinnalla vinkataan muita samankaltaisia, mutta vähemmälle huomiolle jääneitä, esimerkiksi pienkustantajien julkaisemia teoksia.

Kirjavinkkarit nostavat esiin myös hieman vanhempia, mutta lukuarvonsa edelleen säilyttäneitä teoksia, yllyttäen eri-ikäisiä kuulijoitaan myös keskustelemaan kirjoista yleisemmällä tasolla. 

Tämä ruohonjuuritason kenttätyö vaikuttaa suoraan kirjastolainoihin ja lihottaa siten myös kirjailijoiden kukkaroa.  Suomen yleisten kirjastojen lainaustilastot viime vuodelta julkistettiin aivan äskettäin.

Lastenkirjavinkkarien työn laaja vaikuttavuus  jää monilta aikuisilta – todennäköisesti myös monilta lasten- ja nuortenkirjailijoilta – pimentoon. 

Vinkkaustoimintaan kaivattaisiinkin Suomessa  yhtenäisiä työaikaan,  korvauksiin ja arvostukseen liittyviä valtakunnallisia ja yhdenmukaisia käytänteitä. 

Myös varhaiskasvatuksen sekä ylä- ja alakoulun opettajien tietämystä ilmestyvästä lasten- ja nuortenkirjallisuudesta tulisi lisätä. Uusissa opetussuunnitelmissa ilmiöpohjainen oppiminen on isossa roolissa. Lasten- ja nuortenkirjoista - sekä faktasta että fiktiosta - löytyisi opetuksen tueksi paljon erilaisia tulokulmia. 

Parvela siteeraa yleisönosastokirjoituksessaan opettajan lausumaa: "Näkymätöntä on vaikea suositella lapsille". 

Rouva Huu ehdottaa opettajien VESO-päivien teemaksi uusimman lasten- ja nuortenkirjallisuuden käyttömahdollisuuksien esittelyä inspiroivista tulokulmista. Sillä tavalla suomalainen korkeatasoinen lasten- ja nuortenkirjatarjonta tulisi myös opettajille paremmin näkyväksi. 

Tänään vietetään kansainvälistä lastenkirjallisuuden päivää H. C. Andersenin syntymäpäivän kunniaksi.