maanantai 9. lokakuuta 2017

Pieni on tärkeä











Esko-Pekka Tiitinen & Tuula Tiitinen: Pienenpieni, 25 sivua, Tammi 2017.










Esko-Pekka & Tuula Tiitisen, veljen ja sisaren, kuvakirja Pienenpieni on nimestään ja koostaan huolimatta suuri ja tärkeä kirja.

Se hiljentää ja herkistää sekä lapsen että aikuisen. Kirja täyttää siten myös hiljaisuuden lastenkirjan tunnusmerkit.

Tuula Tiitisen kuvitus on yhdellä sanalla sanoen maalauksellinen, ja hänen öljyväritekniikkansa  tekee kuvista konkreettisia ja lähes kosketeltaviakin.

Huomaan ilahtuvani nykyisin entistä enemmän siitä, että lastenkirjakuvituksessa näkyy tekijän käden jälki, enkä joudu kriitikkona arvailemaan, kuinka monen eri sekatekniikan yhdistelmänä ja tietokoneen avittamana kuvitus on syntynyt.

Ytimeltään tarina on klassinen: pieni lapsi –  tässä karhunpentu Helmi – lähtee avaraan maailmaan oppimaan ja viisastumaan.


Emon ja pennun herkä hetki, mutta emo haluaa vielä jatkaa uniaan.
Tuula Tiitisen kuvitusta Esko-Pekka Tiitisen tekstiin kuvakirjassa
Pienenpieni (Tammi 2017). 


Pikku-Helmi ja Äitikarhu nukkuvat pesässä vierekkäin. 
Helmi heräsi, siristi silmiään ja hihkaisi innoissaan Äitikarhulle. 
     Nyt lähdetään. Näetkö, oviaukosta vilkkuu jo valoa! 
     Minä näen vielä unta, Äitikarhu haukotteli. – Möörötetään vielä vähän aikaa ja lähdetään sitten katsomaan salaisuuksia. 
     Salaisuuksia? Helmi ihmetteli. – Mitä ne ovat? 
     Pesän ulkopuolella on kaikkea, on kasveja ja eläimiä, suuria ja pieniä ja sellaistakin, jota ei näe. 
     Näkymätöntä? Minä haluan nähdä kaiken nyt heti! 
     Voi sinua pienenpieni, Äitikarhu huokaisi, koppasi karhunpennun kainaloonsa ja yritti tuudittaa sitä uudelleen uneen. – Uinu vielä hetkinen ja voimiasi kerää, mennään sitten katsomaan kuinka kevät herää.


Helmi on kuitenkin malttamaton, ja se lähtee kotipesän turvasta yksinään seikkailemaan. Pentu kohtaa kastepisaran, puron, leskenlehden, pajunkissan, tuulen, ja oppii niiltä kaikilta jotain tärkeää elämästä, sen kunnioittamisesta, salaisuuksista ja arjen ihmeistä.


Suomalaisen luonnon ydin tiivistyy tähän aukemaan:
koivikkoon ja utuiseen järvimaisemaan. Tuula Tiitisen kuvitusta 
Esko-Pekka Tiitisen tekstiin kuvakirjassa Pienenpieni (Tammi 2017).  


Esko-Pekka Tiitinen palkittiin viikonloppuna Turun kirjamessuilla Suomen Kirjailijaliiton Tirlittan-palkinnolla  tähänastisesta tuotannostaan. Tiitinen aloitti kirjailijanuransa vuonna 1981 runokokoelmalla Tämä kaikki voi tapahtua, ja hänen tuorein teoksensa on omakustanteena 60-vuotispäivän kunniaksi yhdessä Nikolai Tiitisen kanssa tehty kuvakirja Kotikuusen kainalossa (2017).

Tiitinen on kirjoittanut monen ikäisille, lapsille, nuorille ja aikuisille  lyriikkaa, draamaa ja proosaa. Hänet tunnetaan myös kuvataiteilijana sekä musiikin ja teatterin tekijänä.

Kirjailijaliiton perusteluissa korostettiin, kuinka ”Tiitinen on tuotannossaan ja toiminnassaan korostanut erityisesti lapsen ja lapsuuden merkitystä. Kirjailijat tuntevat Esko-Pekka Tiitisen luotettavana ja lojaalina kollegana, jolla riittää tarmoa myös yhteisten asioiden hoitamiseen.”




2 kommenttia:

  1. Kuvitus on tosi kaunis ja herkkä. Ihana katselukirja.

    VastaaPoista


  2. Saman tekijäparin Onnen omat on yksi ikisuosikkini.

    Ja itse asiassa juuri nyt taas hyvinkin ajankohtainen!

    VastaaPoista