Tampereella voi kelliä sanoissa

Lorunäytelmä Mitä tehtäis? Käsikirjoitus ja ohjaus Maarit Pyökäri, aineistona suomalaiset kansanrunot sekä  lastenrunoilijoiden teokset. Näyttelijöinä Eriikka Väliahde ja Eeva-Riitta Salo. Valo- ja äänisuunnittelu Juha Haapasalo. Kantaesitys 16.9.2017 Tampereen Työväenteatterin Kellariteatterin näyttämöllä. Ikäsuositus 3–7-vuotiaat, kesto 40 minuuttia.

  

Tampereen Työväenteatteri nostaa suomalaista lastenrunoutta esiin kantaesityksellä Mitä tehtäis? Erillisistä runoista punoutuu juonellinen lorunäytelmä, jossa haltioidutaan tädin (Eeva-Riitta Salo) ja koiran (Eriikka Väliahde) kanssa luonnon ilmiöistä, seikkaillaan, leivotaan ja nautitaan kielen kieputuksesta. Välillä haastetaan yleisöäkin ja opetellaan yhdessä uusia loruleikkejä. 

Salon ja Väliahteen runotulkinnoissa on svengiä, välillä jopa rokkia ja räppiäkin, mutta myös nykylapselle niin tarpeellista rauhoittumista ja hiljentymistä.

Lorunäytelmä on mainio muistutus lapsille ja aikuisille siitä, että loruista on moneen arkiseen tilanteeseen: lohduksi, iloksi, kielen verryttäjäksi, rauhoittajaksi tai innostajaksi. 

Mitä tehtäis -lorunäytelmä muistuttaa myös äänenlukemisen iloista.
Keinutuolissa Eeva-Riitta Salo ja kuulijana Eriikka Väliahde.
Kuvan copyrigt Tampereen Työväenteatteri. 

Kirsi Kunnas on vuosituhannen taitteesta lähtien markkinoinut lastenrunoa jo lähes diginatiiveille pienten lasten vanhemmille puhumalla lastenrunosta lapsen ensimmäisenä kielipelinä ja älyleluna.

Kun lapsi saa aivan  pienestä pitäen nauttia loruttelusta, lauluista ja leikkirunoista, hänestä kasvaa rouva Huun havaintojen mukaan taitava sanaseppo, joka oivaltaa kielen mahdin ja mahdollisuudet.

Lorunäytelmän motoksi onkin osuvasti valittu Leena Laulajaisen runo kokoelmasta Sininen pieni aasi (Tammi 2007):

Sanakin voi riittää. 

Sana osaa kiittää,  

sanoja voi lukea, 

sanoiksi voi pukea, 

sana osaa surra, 

sana saattaa purra, 

sanansa voi syödä, 

sanalla voi lyödä, 

sana osaa helliä. 

Sanoissa voi kelliä. 

 

Lorut on poimittu kansanrunouden ja uudemman lasten loruleikkiperinteen lisäksi tunnettujen ja tuotteliaiden lastenrunoilijoiden, Jukka Itkosen, Anna-Mari Kaskisen, Kirsi Kunnaksen, Tuula Korolaisen, Leena Laulajaisen ja Tittamari Marttisen,  kokoelmista. 

Lisäksi mukana on runoja pirkanmaalaiselta vahvistukselta,  Kaarina Pihlajamäeltä. Valitut runot eivät valtaosin ole tekijöidensä  tunnetuinta tuotantoa, mikä on hyväkin asia. Runoissa on siis myös tiettyä ”uutuudenviehätystä”.   

Lauantain päivänäytöksessä oli Kellariteatterin täydeltä lapsiperheitä. Erityisen hauska oli huomata, että teatteriin oli lähdetty koko perheen voimin. 

Lapset eläytyivät esitykseen pidäkkeettömästi: välitön palaute tuli innostuksen hihkaisujen ja riemun kiljahdusten muodossa pitkin esitystä. 

Lyhyt 40 minuutin mitta ja leppeä tunnelma takaavat sen, että esitys sopii mainiosti lapsen ensimmäiseksi teatterielämykseksi. 

Pikantin lisänsä toi myös pullan tuoksu. Lyhyen esityksen aikana näyttelijät myös kielenkieputuksen ohella leipoivat mikrolla minipullia. Esityksen päätteeksi tarjoiltiin kaikille katsojille vielä mikromarenkia ja rusinoita.

Pieni toive Työväen Teatterille: Kellariteatterin aulassa on näytelmän alkamisen odotuksen tuskaa helpottamaan koottu sivupöydälle pino lastenkirjoja selailtavaksi. Ajatus on hyvä, mutta toteutus tökkii.

Kirjat ovat pääosin Walt Disney- ja kirjakerholaitoksia, kaikki käännöskirjoja. 

Haluan uskoa, että esityksessä mukana olevien lastenrunoilijoiden kustantajat olisivat kernaasti lahjoittaneet em. tekijöiden uusia lastenRUNOkirjoja teatterin lämpiöön tekemään korkeatasoista lastenlyriikkaa täsmäkohdeyleisölle paremmin tunnetuksi. 

Lasten kirjallisuuskasvatusta voi edistää mainiosti
lastennäytelmän kupeessa, mutta sisältöön ja sen laadukkuuteen
kannattaa kiinnittää huomiota. Nämä Mitä tehtäis -esityksen aulatilaan
kootut kirjat ovat monelle lapselle jo entuudestaan tuttuja. Kuva PHH.